Sosialidemokraattisen puolueen toimesta Suomessa ei ole vielä kirjoitettu historiaa puhtaaksi.
*1918 punakapinan aloitti SDP:n perustamat aseelliset punakaartit. Puolueen puheenjohtaja O.V.Kuusinen pakeni Neuvosto-Venäjälle, mistä käsin johti SDP:n maanalaista toimintaa Suomessa sosialistisen vallankumouksen aikaansaamiseksi.
*1939 SDP:n puheenjohtaja O.V.Kuusinen perusti Terijoen hallituksen ja sai houkuteltua Stalinin myötämieliseksi ja tukemaan SDP:n pyrkimyksiä aseelliselle vallankumoukselle Suomessa. SDP:ssä Suomen puolella tiedettiin asiasta, mutta yleinen mielipide ei ollutkaan otollinen vallankumoukselle ja jouduttiin Talvisotaan. Suomen työväestö ei mennyt SDP:n lankaan toista kertaa 1918 jälkeen.
Suomen sosialidemokraattinen puolue on salannut synkän menneisyytensä ja häivyttänyt pahoja tekojaan "työläiskirjailijoiden" teoksissa ja viimeksi Lasse Lehtisen ja Paavo Lipposen yrityksillä nostaa ns. asevelisosialistit todellisuutta isänmaalllisempaan asemaan. Myös Väinö Tanneria, joka pelasi kaksilla korteilla on SDP:n piiristä ylistetty huomattavasti. Talvisodassa, kuten jatkosodassakin, sotilaat olivat lähinnä maalaispoikia ja kapinoitsijat kaupunkilaisia sosialidemokraatteja.
Näistä asioista on vaiettu (kuten mm. Heidi Hautalakin aamu-tv:ssä mainitsi asioita vielä ajalta olevan käsittelemättä) ja samalla kansa on saanut sosialidemokratiasta ruusunpunaisen ja liian hyväntahtoisen kuvan.
En tietenkään tarkoita, että pitäisi mennä repimään punakapinan vuoksi haavoja auki, mutta kyllä siteet pitää jo vaihtaa. Alkaa punainen mätä pursuamaan. Etenkin, kun kohta saadaan parempaa tietoa Stalinin toimista.
*1918 punakapinan aloitti SDP:n perustamat aseelliset punakaartit. Puolueen puheenjohtaja O.V.Kuusinen pakeni Neuvosto-Venäjälle, mistä käsin johti SDP:n maanalaista toimintaa Suomessa sosialistisen vallankumouksen aikaansaamiseksi.
*1939 SDP:n puheenjohtaja O.V.Kuusinen perusti Terijoen hallituksen ja sai houkuteltua Stalinin myötämieliseksi ja tukemaan SDP:n pyrkimyksiä aseelliselle vallankumoukselle Suomessa. SDP:ssä Suomen puolella tiedettiin asiasta, mutta yleinen mielipide ei ollutkaan otollinen vallankumoukselle ja jouduttiin Talvisotaan. Suomen työväestö ei mennyt SDP:n lankaan toista kertaa 1918 jälkeen.
Suomen sosialidemokraattinen puolue on salannut synkän menneisyytensä ja häivyttänyt pahoja tekojaan "työläiskirjailijoiden" teoksissa ja viimeksi Lasse Lehtisen ja Paavo Lipposen yrityksillä nostaa ns. asevelisosialistit todellisuutta isänmaalllisempaan asemaan. Myös Väinö Tanneria, joka pelasi kaksilla korteilla on SDP:n piiristä ylistetty huomattavasti. Talvisodassa, kuten jatkosodassakin, sotilaat olivat lähinnä maalaispoikia ja kapinoitsijat kaupunkilaisia sosialidemokraatteja.
Näistä asioista on vaiettu (kuten mm. Heidi Hautalakin aamu-tv:ssä mainitsi asioita vielä ajalta olevan käsittelemättä) ja samalla kansa on saanut sosialidemokratiasta ruusunpunaisen ja liian hyväntahtoisen kuvan.
En tietenkään tarkoita, että pitäisi mennä repimään punakapinan vuoksi haavoja auki, mutta kyllä siteet pitää jo vaihtaa. Alkaa punainen mätä pursuamaan. Etenkin, kun kohta saadaan parempaa tietoa Stalinin toimista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
isoäitinsä maanpettäjä Hertta Kuusisen työn loppuun ja littää Suomen Venäjään.
Näin maanpettureita palkitaan. Ulkoministerin ja presidentin viroilla!
se isoäiti ollut Hella Wuolijoki ?
Neuvostovakoojat aikoivat murhata Mannerheimin
22.01.2004 | Teksti: Panu Karhunen |
Marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin tappaminen olisi ollut kohtalokas isku suomalaisten puolustustahdolle jatkosodassa. Suomeen laskuvarjolla saapuneen Kerttu Nuortevan tehtävänä oli järjestää salamurha.
Neuvostovakoilija Kerttu Nuorteva palaa pesulaan hakemaan matkalaukkuaan, jossa on radiolähetin. Valvontaosasto on kuitenkin järjestänyt pesulaan vartioinnin. Alkaa takaa-ajo pitkin Kasarmikatua, ja lopulta Nuorteva saadaan kiinni.
Hän ilmoittaa olevansa tukholmalainen Elina Sigrid Hämäläinen, mutta lopulta saadaan selville Nuortevan todellinen henkilöllisyys. Valtiollisen poliisin tiloissa säilytettävä vakoilija ei suostu puhumaan mitään.
Näytelmäkirjailija Hella Wuolijoki pidätetään myös, mutta vapautetaan todisteiden puuttuessa. Nuortevaa kuulustellaan ja hänen kanssaan keskustellaan asioista, joilla ei ole vakoilun kanssa mitään tekemistä. Hänelle toimitetaan myös suomalaista kirjallisuutta luettavaksi.
Kuulustelutilanteissa hän alkaa avautua vasta, kun tunnettu kommunisti Arvo ”Poika” Tuominen keskustelee hänen kanssaan. Nuorteva kertoo, että hänen tehtävänään oli luoda Suomeen vakoojaverkko ja johtaa sitä. Lisäksi Nuortevan piti järjestää marsalkka Mannerheimin salamurha.
Tappajat vaanivat Mikkelin seudulla
- Mannerheimin murhasuunnitelmat tulevat aina silloin tällöin esille. Näyttää siltä, että neuvostoliittolaisilla oli vakaa aikomus päästä Mannerheimista eroon murhaamalla hänet, Päämajan valvontaosaston jatkosodan aikaista toimintaa tutkinut majuri Vladimir Panschin kertoo.
Mannerheim oli sotavuosien aikana kohonnut lähes kaikkien suomalaisten keulakuvaksi. Neuvostoliittolaisten tarkoituksena olikin murtaa suomalaisten vahva puolustustahto murhaamalla hänet.
- Kysymys on strategisesta toiminnasta, joten käsky tai suunnitelma on tullut erittäin korkealta valtionjohdon taholta. Ei sitä yksittäinen rintamankomentaja päätä, Panschin jatkaa.
Hän ei osaa kuitenkaan sanoa, kuinka lähelle neuvostovakoojat tavoitettaan pääsivät.
- Kuulemma Mikkelin alueella liikkui partioita, jotka yrittivät päästä Mannerheimin lähelle ja päättää hänen päivänsä.
Kuulusteluissa tarjottiin kahvia ja tupakkaa
Päämajan valvontaosastolle toimitettiin jatkosodan aikana noin 900 vakoilusta epäiltyä henkilöä. Keinot heidän kuulusteluissaan olivat inhimilliset: kuulusteltavan ja kuulustelijan välille täytyi rakentaa luottamuksellinen suhde.
- Ei pyritty prässäävään vaan mahdollisimman vapautuneeseen ilmapiiriin, eli tarjottiin kahvia ja tupakkaa. Valvontaosaston miehiä oli kielletty käyttämästä kuulusteluissa väkivaltaa, Panschin kertoo.
Valvontaosaston Lapin alatoimiston päällikkö Reino Sarvola muun muassa asui kuulusteltavansa kanssa viikkoja samassa huoneessa. Jos vakoojasta ei vieläkään irronnut mitään, Sarvola järjesti juhlat, joissa vakoilusta epäilty juotettiin humalaan. Viimeistään tuolloin tulosta rupesi syntymään.
Sodan jälkeen Punaisen Valpon astuessa ruoriin valvontaosaston ja valtiollisen poliisin sodanaikaisesta toiminnasta tehtiinkin tutkimuksia. Niissä ilmeni, että vain muutamissa tapauksissa kuulusteltavaa oli pahoinpidelty.
Vakoojan palkkana on kuolema
Pääsääntöisesti kiinnijääneet vakoilijat teloitettiin. Panschinin mukaan poikkeuksellisen nuorilla vakoojilla oli mahdollisuus selvitä lievemmällä tuomiolla. Lieventävinä asianhaaroina oli myös, jos vakoojana Suomeen lähetetty ei aikonut toteuttaa vakoilutoimintaa vaan ilmoittautui viranomaisille heti rajan taakse päästyään. Myös suostuminen esimerkiksi suomalaisten tiedustelutehtäviin lievensi tuomiota.
- Siinä oli pääsääntöisesti kaksi vaihtoehtoa: joko ryhtyä suomalaisten palvelukseen tai sitten ammuttiin, Sotahistorian laitoksen professori Ohto Manninen tuumaa.
- Kuulustelut saattoivat kuitenkin kestää pitkään ja vakooja saattoi sen takia selvitä sodan loppuun asti hengissä. Ulkomaalaiset vakoojat tuomittiin kuitenkin useimmiten kuolemaan, hän jatkaa.
Wuolijoki tuomittiin aluksi elinkautiseen
Valvontaosaston kuulusteluissa Nuorteva kertoo kirjailija Hella Wuolijoen osuudesta suunnitelmaan, joten Wuolijoki otetaan takaisin talteen. Tunnustuksen jälkeen Nuortevan mieli järkkyy, ja hänet viedään hoitoon mielisairaalaan.
Hella Wuolijoelle määrätään elinkautinen kuritushuonetuomio. Nuorteva ja hänen avustajansa, rakennusmestari Teerimäki saavat molemmat kuolemantuomion. Sota saa kuitenkin käänteen, Wuolijoki armahdetaan ja Nuortevan tuomiota lievennetään kuritushuonetuomioksi.
Ennen Neuvostoliiton kanssa solmittua rauhaa Nuortevalle tarjotaan useaan otteeseen mahdollisuutta paeta Ruotsiin - tuloksetta.
Rauhan astuttua voimaan hänet palautetaan Neuvostoliittoon, jossa hän joutuu keskitysleirille. Nuorteva kuolee vuonna 1963 koulutettuna insinöörinä.
Kerttu Nuortevan tarinan ensimmäinen osa julkaistiin Ruotuväen edellisessä numerossa 1/03.
Artikkelin lähteet:
Vladimir Panschin: Kasvottomien miesten sota - Päämajan valvontaosaston toiminta jatkosodassa, Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, Helsinki 2000.
Sotamuseon luentosarja: Jatkosodan salainen tiedustelu, syksy 2003. Kansallisarkisto: Valtiollisen poliisin arkistot.
Tuosta mainiosta kertomuksesta saa selkeän kuvan, että Mannerheimiä tappamaan tullut henkilö oli sosialidemokraattisen puolueen jäsen.
SDP:n ja Stasin läheiset suhteet vielä tutkimatta. Suomessa edelleen paljon huippuviroissa Stasinkätyreitä. Heistä päästävä eroon.
mielenkiintoisen tiedon alkuperän SDP:n pyrkimyksistä aseelliseen vallankumoukseen 30-luvulla? Moni historioitsijakin olisi tiedosta kiitollinen.
Mainitsit hyvän syyn, miksi noista ajoista tarvittaisiin totuuskomissiota selvittämään suomalaisten sosialistien (osa kommunisteja osa sdp:läisiä) valmius neuvostomiehitykselle.
Kautta sotahistorian, ei mitään sotaa ole aloitettu ellei valloitettavasta alueesta ole ennakkotietoa ja siellä valmista organisaatiota ottamaan valta.
Valloittaja ei voi tuota valtaa järjestää yksin vaan se tekee sen sille myötämielisten valloitettujen kanssa.
Suomessa myötämielisiä sosialistiselle valloittajalle oli SDP:ssä ja "maan alle" painuneissa kommunisteissa.
Sodan käänteet ovat kuitenkin jälkikäteen tiedossa, eivätkä työläiset johtajistaan huolimatta lähteneet huijattavaksi kuten 1918.
O.V.Kuusisen johtaman SDP:n yllätykseksi työväestön osalta ei 1918 kapinasta ollutkaan syntynyt katkeruutta tappiosta vaan suuri häpeä väärästä uskosta sosialismin voittoon.
Kun 1960-luvulla tuota sosialismia taas viriteltiin, olivat virittelijät työstä vieraantuneita taiteilijoita. Tuolloin SDP:n ajama vallankumous typistyi tiedotusmaailman avautumiseen ja suomalaisten maailmankuvan laajenemiseen. Kansaa ei voitukaan huijata kolmanteen vallankumousyritykseen.
Sosialistit ryhtyivät valmistelemaan neljättä aaltoa eli vallankumousta tiedotusmaailmaan, mutta kaupallistumisen myötä aatteelle ei ole ollut sijaa.
Lisäksi neljäs aalto kanavoitui luonnonsuojeluliikkeeseen.
Silloin oli köyhiä ja nälkäisiä lapsia joka torpassa. Tämän päivän Suomessa on edelleen nälkää näkeviä lapsia. He ovat työttömien ja syrjäytyneiden jälkikasvua vailla mitään toivoa paremmasta tulevaisuudesta. En yhtään ihmettele miksi kapina alkoi. En minäkään olisi katsellut aliravittua lasta tekemättä yhtään mitään. Vain aseitten avulla köyhät saivat oikeutta. Vaikka osa kuolikin vankileireillä nälkään, niin heidän kuolemansa ei ollut turha. Suomeen tuli DEMOKRATIA ja siitä lähtien se on pysynyt ja pysyy aivan varmasti jatkossakin. Ilman taistelua siitä ei koskaan luovuta!
kommunistien kapinasta huolimatta Suomessa säilyi demokratia.Komuthan yrittivät saada
tänne kansandemokratian, mikä olisi tiennyt
vaikeita aikoja kaikille suomalaisille.