menetin vuonna 2001 hoitsuni jota olin neljä vuotta joka päivä hoitanut.se lopetettiin.nyt näen jatkuvasti unta hoitsustani ja päivät menevät ikävöiden.en pääse tästä yli....muistelen meidän mukavia hetkiä.
orini lopetettiin kun sillä oli niin huonot kaviot,se olisi muuten vain kärsinyt.
onkohan sillä nyt hyvät oltavat heppojen taivaassa???????muisteleeko se meidän yhteistä aikaa???????!!!!!!!!!kumpa tietäisin.
orini lopetettiin kun sillä oli niin huonot kaviot,se olisi muuten vain kärsinyt.
onkohan sillä nyt hyvät oltavat heppojen taivaassa???????muisteleeko se meidän yhteistä aikaa???????!!!!!!!!!kumpa tietäisin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se oli vaan hevonen. Siitä tehty makkarakin on nyt syöty. Maailmassa on oikeitakin murheita ja ongelmia.
NENÄKKÄÄLLE!
Sit ku sult kuolee joku rakas ni mäki tuun ja alan heti ilkkumaan ei voi mitään jos toinen suree sille ei voi mitään sitä paitsi maailmaan kuuluu surra myös HEVOSIA.........
Jos ja kun mun viereltäni kuolee rakas, kuolee siitä ihminen. Ihminen on eri asia kuin hevonen, hevonen on eläin. Hevoselta eikä senpuoleen koiraltakaan löydy inhimillisiä ominaisuuksia, ainoastaan oman lajinsa ominaisuuksia. Ihan ei asia on se että jotkut ihmiset väittävät näitä ominaisuuksia juuri omassa pollessaan olevan.
Sitäpaitsi. Siitä on jo yli vuosi. Puolisoaan ja omia lapsiaan voidaan surra yli vuosi. Loppu on jo heikkomielistä.
Pienelläpä surulla on toikin tyttö elämässään päässyt jos yksi hevonen noin pahasti antennia vispaa.
...että totta kai läheisen, niin ihmisen kuin eläimenkin, menettäminen sattuu aina. Suru pitää surra pois. Vaikka eihän minkaanlainen haikailu rakasta enää takaisin tuo. Mutta surusta pitää osata myös päästä irti. Ei saa loppu iäkseen jäädä suremaan. Koska kaikkien vuoro lähteä tulee ennemmin tai myöhemmin. Pitää osata muistella niitä iloisia ja onnellisia yhteisiä hetkiä. Elämä jatkuu, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin...
en ymmärrä nenäkästä ollenkaan.hevonen on eläin,mutta silti oli mulle rakas.mulla on oikeus surra sitä niin kauan kuin haluan,vaik koko loppu elämäni.sitä mä en sulta kysele,kauan saan surra!!!!!!!
arvokas ja mallikelpoinen vastaus.