Osui appiäijän kautta tyrkylle kyseinen Mersu,
jollainen on ollut haussa jo pidempään hyvän
W116:n löytymättömyydestä johtuen. "Lyhyt" versio
olisi ehken passelimpi, mutta tässä yksilö:
1 omistaja, suuren firman dirikan
yksityiskäytössä. Vehon h-kirja 10.000 km välein
tähän päivään. Kaikki ylläpidot kulutusosissa
tehty. Biilissä on kattavasti tehtaan tuolloiset
lisävarusteet lukuunottamatta nahkoja ja
kattoluukkua. Ruostesuojaukset on hoidettu
säännöllisesti, hylsy virheetön. Sisustuksesta,
varusteiden toiminnasta, ajettavuudesta ja
tekniikasta ei tässä vaiheessa löytynyt mitään
huomauttamista. Sinällään autoa on pidetty kuin
kipeätä p... sanonko mitä. Nyt kysymys alan
miehille (tunnistatte kyllä itsenne,
merkki/takavetospekulointiin ei siis ole aihetta).
Miten vikaherkkiä Mersun lukuisat heebelit
(sähkösäätöiset istuimet, myös takana, cruise,
luistonesto, ABS:t, laatikon toiminnot jne.),ovat
tämän ikäisessä S-mallissa. Mithän pitäisi
erityisesti kurkkia "suurennuslasilla". Miten
mahtaa olla koneella matkaa edessä. Venetmäki
sanoi, että tottahan nyt miljoonan km verran...
no joo. Myyjä kehui pelin kulkevan matkaa
laatikon Eco-asetuksella 8,8-9 l/100 km. Taitaa
olla haaveilua?
Sitten. Tämä on neljäs tsekattu W126 ja kaikissa
sama vaiva. Takaovien saranat (rajoittimet, vaiko
mikä?) rusahtavat ikävästi, kun ne avataan yli
puolenvälin aukemiskulmastaan. Etuovissa ei
mitään, vaikka niitä on vatkattu varmasti 4
kertaa enemmän. Myyjä mukaan rasvan puutetta,
mutta rutinan sävy kertoisi kyllä muuta. Onko
hankala tai kallis korjata, ilmiö ei kuulu tämän
tason autoon, vaikka vanha onkin. Kertokaapa ja
kommentoikaa jos kiireiltä joudatte.
jollainen on ollut haussa jo pidempään hyvän
W116:n löytymättömyydestä johtuen. "Lyhyt" versio
olisi ehken passelimpi, mutta tässä yksilö:
1 omistaja, suuren firman dirikan
yksityiskäytössä. Vehon h-kirja 10.000 km välein
tähän päivään. Kaikki ylläpidot kulutusosissa
tehty. Biilissä on kattavasti tehtaan tuolloiset
lisävarusteet lukuunottamatta nahkoja ja
kattoluukkua. Ruostesuojaukset on hoidettu
säännöllisesti, hylsy virheetön. Sisustuksesta,
varusteiden toiminnasta, ajettavuudesta ja
tekniikasta ei tässä vaiheessa löytynyt mitään
huomauttamista. Sinällään autoa on pidetty kuin
kipeätä p... sanonko mitä. Nyt kysymys alan
miehille (tunnistatte kyllä itsenne,
merkki/takavetospekulointiin ei siis ole aihetta).
Miten vikaherkkiä Mersun lukuisat heebelit
(sähkösäätöiset istuimet, myös takana, cruise,
luistonesto, ABS:t, laatikon toiminnot jne.),ovat
tämän ikäisessä S-mallissa. Mithän pitäisi
erityisesti kurkkia "suurennuslasilla". Miten
mahtaa olla koneella matkaa edessä. Venetmäki
sanoi, että tottahan nyt miljoonan km verran...
no joo. Myyjä kehui pelin kulkevan matkaa
laatikon Eco-asetuksella 8,8-9 l/100 km. Taitaa
olla haaveilua?
Sitten. Tämä on neljäs tsekattu W126 ja kaikissa
sama vaiva. Takaovien saranat (rajoittimet, vaiko
mikä?) rusahtavat ikävästi, kun ne avataan yli
puolenvälin aukemiskulmastaan. Etuovissa ei
mitään, vaikka niitä on vatkattu varmasti 4
kertaa enemmän. Myyjä mukaan rasvan puutetta,
mutta rutinan sävy kertoisi kyllä muuta. Onko
hankala tai kallis korjata, ilmiö ei kuulu tämän
tason autoon, vaikka vanha onkin. Kertokaapa ja
kommentoikaa jos kiireiltä joudatte.
Vastaukset 20
Vanhimmat
..ikävä, tai toisaalta hyvä vaan kun kattoluukku
puuttuu.:-)
Takaovijuttu kuulostaisi ovenrajoittimien rasvan
puutteesta tai sitten ne kannattaisi vaihtaa.
W124:ään merkkiliike mainosti männä vuotena että
osa maksaa 90:-, töineen operaatio 360 :-.
Kattoluukun puute voi pitkän päälle olla ihan OK
ja plyysit nahkojen sijasta ovat mukavammat
etenkin talvella.
Katselin tässä myös W124 300E-malleja ja ihmetys
oli melkoinen. Hintapyynnöt saman ikäryhmän ja
säännönmukaisesti 20-80 tkm enemmän ajetuista
peleistä oli samaa luokkaa ja 300D-koneella
tuntuvasti enemmänkin, samoin TE-malleista.
Hintaerot uutena ovat olleet kuitenkin huikeat,
esimerkkiässämme kuulemma hätyytteli millin (??!!)
rajoja jo 13 vuotta sitten. Mistähän moiset
heitot 124-sarjalaisten hinnanpysyvyyteen ja
toisaalta S-luokan railakkaaseen
arvonalennukseen? Tällä lyhyellä matikalla Selli
tarjoaisi vastiketta rahalle aika tavalla.
Kyllähän joku varmasti sanoo, että samalla
rahalla saisit uuden Yariksen tai Corsan, mutta
nyt on kyse tulevasta harraste(kesä)ajokista,
jonka tarkoituksena olisi olla pysyvä "sijoitus".
syynä on varmastikin ihmisten oletus S-mallin
reilusti suuremmista huoltokuluista tuon
ikäisellä autolla eli hienot lisälaitteet hajoaa
ja niitä on sitten kallis korjata. Uskoisin myös,
että ajatellaan varaosien ylipäätään olevan
kalliimpia S-luokalle. Varmaa tietoa tästä ei
minulla ole, siis kuulopuheiden perusteella tämän
mielipiteeni esitän.
No nythän piti ottaa asiasta selvää. Tämä
pikakysely ei tietty ole kuin esimerkki. Timo L.
kertoi yllä takaoven rajoittimista 124:een 90,-
kpl. W126:n vastaava osa 110,- (uusi, Venetmäki)
Takavalon lasi Veholla 1.690,-, Venetmäki 300,-
(purkuosa) 500,- (uusi, kaiketi).
Varaosahinnat on siis hyvin suhteellisia, mutta
isompaan koppaan silti aavistuksen arvokkaampia,
Veholta kerrottu yksinkertainen syy on suurempi
materiaalin tarve ja pienemmät valmistussarjat,
kuten jokainen voi itsekin päätellä.
Osien ostopaikka ratkaisee kokonaiskustannukset,
ei välttämättä auton koko/malli. Mutta jos
pelästyminen Vehon varaosahintoihin aiheuttaa
126:n suhteettoman arvonlaskun, niin mikäpä
ostajalle sen mukavampaa. Autoahan se ei pahenna.
..eikös se ole että kalliimmissa ja sitä myöten
vähän myytävissä/kysyttävissä autoissa arvonlasku
tuntuu/on suurimmalle/suurinta. Ainakin minulle
tätä seliteltiin kun katselin -89 420 SE:tä
tuolla Pohjois-Kurjalassa. Silloin bensiini (98)
maksoi yli 7.50 :- ja sanoivat että
isomoottorisessa bansiiniautossa ei uskalla kovin
kovaa hintaa pitää tänä päivänä. Sama homma
tietty hyvityksessä.
Sanoivat muuten W126:n aikana sen olleen "the
best engineered car in the world".
se että ovatko varaosahinnat oikeasti kalliimpia
on oikeastaan irrelevanttia, niin kauan kuin
ihmiset yleisesti kuvittelevat asian olevan niin.
Toisaalta onko se edes niin paha asia ollenkaan?
Saahan nykytilanteessa, siis harhaluulojen
vallitessa, erittäin hyviä autoja edullisesti.
Ne ovat tosiaan rasvantarpeessa, mutta yleensä se
on myöhäistä, jos moinen rutina kuuluu. Eivät ole
kalliita ja helppo vaihtaa itsekin. Ruostesuojaus
kannattaa aina tarkastaa tuon ikäisessä autossa
tarkasti.
Jos on puhe Mersun sähköherkkujen
toimintavarmuudesta, niin uskallan sanoa oman
kokemukseni perusteela että kestävät. Omassa
W201.ssä vm-89 aj. 231 tkm on alkup. mekaaninen
kattoluukku, sähkölasit ja sähkösäätöinen kuskin
istuin. Pelaavat aivan kuin uutena. Ja
kattolukkua on sinänsä turha pelätä; tutkimalla
sen reunojen ruosteettomuus ja toiminnan herkkyys
sekä vielä löträämällä paineella vettä kattoa
pitkin saa sen kunnon selville.
Tuosta vanhasta ässästä toki sinänsä saa
erinomaisen hinta/laatusuhteen; ihmetyttää samoin
miten nopeaa W126:n arvon lasku on ollut. Itsekin
haaveilin pitkään tuonkorisesta ässästä, mutta
sen suuri kulutus työmatka-ajossa (käyttöautona)
pelotti (en ole öljysheikki), samoin korkeat
vakuutusmaksut ja varaosat. Mutta kellä on sillä
varaa ajella/harrastaa, niin sanoisin että
virheettömänä alkuperäisenä yksilönä yksi
upeimmista. (unohdettakoon heti alkuunsa
autojobbariliikkeiden törky-viritetyt
levikehelmaiset-spraymaalatut hirvitykset!)
Siinä ne tärkeimmät 126:n arvonalennuksen
aiheuttajat tulivat. Käyttöautoksi käyttökulut ovat
liian suuret mm. korkeitten bensahintojen takia.
Eikä tarpeettoman suuri kokokaan ole eduksi
vaikkapa kaupunkiajossa tai ennen kaikkea
parkkauksessa. Ja vaikka ostaminen olisikin
helppoa, eroon pääseminen voisi tuottaa vaikeuksia,
koska auto vaatii ostajan suhteellisen pienen
vähemmistön joukosta, joka ei vaihda autoaan edes
joka toinen vuosi. Joten tuon ikäisenä nämä ovat
useimmiten harrasteautoina (harvemmin enää
alkuperäisessä käyttötarkoituksessa edustusautoina)
eli useimmiten käyttöauto pitää olla vielä
erikseen.
Tiettyyn rajaan asti 126 voisi olla myös
käyttöauto, mutta jos kilometrejä tulee runsaasti
tulee dielselvaihtoehdot mukaan ja 124-dieseli on
sitten jo paljon helpompi vaihtoehto. Ja kyllä
124:ään niitä tavallisia huoltotarvikkeitakin mm.
suodattimet, jarrupalat ym. saa paljon useammasta
(lähi)tarvikeliikkeestä kuin 126:een.
Aattelin kilometrejä kelata max. 7000/v. eli
kesäkärry olisi kyseessä. V. 1987 TM:ssä oli
vertailu Jaguar, BMW V12 ja tämä 420. Otsikkona
sanottiin, notta "maailman parhaat autot". Kaikki
saivat runsaasti tähtiä, J. Sukavan valinta oli
Bemu, mutta Mersusta loppupäätelmä oli: "tietää
mitä saa". Sukava oli sitten koeajolla ja tuli
talliin, missä nämä koeajettavat olivat
katsannossa. JS sanoi, että viekääs noi romut
pois alta. Oli koeajamassa R&R:n sitä parhainta
versiota.
Tuossa kaveri dieselöi vastaavan automaatti
300SELlin kaks'ja puolikaalla. Käyttökulut tippui
olennaisesti, mutta kyllä se auto tosiaan menetti
'identiteettinsä'. Moottorin muutoskatsastuksen
unohtaen sai kaveri vielä lähes vuoden ajella
ilman dieselveroakin, kunnes oli se huono päivä
ja vaimo ajoi rysään. Sattui vielä olemaan
normaalia virkeämpi poliisimies, joka kuunteli,
...että hetkinen tämäkös on dieselimyllyllä?
Voin kertoa, että tuollaista ässää ei saa
hukattua millään, vaihtohyvitykset oli täysin ala-
arvoisia auton arvoon nähden.
Jos jättäisikin omalle pidolle piiiitkääään.
R-suojaukset on tehty vimpan päälle ja saapihan
tuo talvehtia lämpimässä tallissa. Talvella
täytyy siirtyä paikasta A paikkaan B maasturilla.
Kun melkein mehtäläsiä ollaan. Niin, nämä
vaihtohyvitykset: uuden hinta v. -88 noilla
mausteilla oli 945.000,-. Nyt siirretään pilkkua
pykälä vasemmalle ja muutama tonttu vielä
tinkivaraa.
...tuo Sukavan lausahdus oli TM:n nro:ssa 11/88,
jossa vertailussa olivat 560 SEL ja 750i.
Pilkunviilausta, mutta en voinut vastustaa
kiusausta kun lehti oli vieressä. ;-)
Näinhän asian oikea laita on. 560 ja Bemu olivat
kaksintaistossa ja "Maailman parhaat"
kolmiovertailussa. Muistivirheitä sattuu, kun ko.
lehdet eivät olleet tuolloin noukan alla. Jäi
vain mieleen vuosien takaa tuo Sukavan "romu"-
juttu. Romuja juu...niitähän ne taisivat sitten
olla. Mutta vaimolta sain jo luvan 420:n
hankintaan. Katsotaan, vieläkö peli on tallella -
myyjä on huomiseen asti Unkarissa F1-resulla.
...on ollut noin 65tmk/vuosi ja yli 4mk/km! Tosin
arvonlasku ei taida tuollaisia autoja uusina
ostaville olla mikään kynnyskysymys ;-)
Nyt käytettynä sillä ajaa varmasti arvonlaskun
suhteen aika halpoja kilometreja. Arvo ei taida
tuosta laskea enää montaa kymppiä ja aika pian
(jos auto pidetään "helmenä") taitaa kääntyä
nousuunkin.
Varmasti hieno vaunu! Lycka till hankinnalle!
Pieni ripaus pessimismiä täytyy olla, mutta näin
tosiaankin yhden mersumiehen suusta käsin
väitettiin, siis arvo saattaisi jopa nousta
vuosien mittaan. 60-luvun Ässät taitavat
reaalisesti olla kovemmissa hinnoissa kuin
parisenkymmentä vuotta sitten. Samantyylisen
hinta/laatusuhteen saa myös 7-sarjan Bemuissa. Ja
70-lukuinen 635 on tyylikkäimpiä coupeja kautta
aikojen.
Tsekkasin tossa itekseni yhtä sellaista laskin
arvon pudotusta, ajomäärä oli 17000km ja hinta
oli tippunut karkeesti 1000 000 mk siitä
ilmoituksesta mitä myyjä antoi sen uutena
maksaneen. Laskekaa tulee kiva korvaus per kilsa.
sitä suurempi taitaa olla menetys, kalliit kilsat
on jo ajettu. Nyt haetaan laatautot himaan lähes
pilkkahintaan. Ja edelleen: miksi esim. Mazda
maksaa 10-vuotiaana liki 60% uutuusarvostaan, kun
S-mege vain 10%????????????????????????????
Sori että kirjoitan hieman aiheesta sivuun mutta
kun teitä tietäjiä on tällä sivulla niin haluaisin
kysyä kysymyksen koskien Mersua.
Mercedes Benz 450 SLC Coupe -74
on Talous Sanomien lauantai numerossa myynnissä
varusteina sähköikkunat ja
-kattoluukku, vakionop.säädin, automaatti, ym.
Kuulemma erittäin hieno Amerikan malli.
Hintapyyntö on 93.000,-.
Näyttäisi kuvassa olevan kullan värinen.
Itse en osaa sanoa olisiko tuossa hintaa
sopivasti vai liikaa ikään ja malliin nähden,
miten on?
Hinta on aina myyjän ja ostajan välinen asia. Tuo
kappale on klassikko. Tuon 3-tonnisen tinkisin
välistä pois, tai sitten laittaisin 3 tondee
lisää, jos ei muuten myisi. Jos auto on kunnossa,
niin en epäröisi. On tainnut olla lottovoittajan
tuloilla hankittava jo tuolloin. Museoikäisenä on
myös halpa vakuuttaa, jos tyydyt ajelemaan vain
rajoitetun ajan.