huomenta

Voiko ihanammin aamun enää alkaa. Yöllä heräsin mukaviin ääniin, kun vanhempi koira oksenteli makkarin matolle kaikki syömänsä ruohot ja kokonaisena nielaistut nappulat. En jaksanut nousta, joten siivoushomma odotti aamulla.
Tossa seitsemän aikaan herätys ja molemmat koirat päästin pihalle. Nuorempi paineli vauhdikkaasti pihan perälle kakkimaan, mutta eihän se torttu suostunut irtoomaan, vaan jäi roikkumaan karvoihin. No hauva siitä pelästyneenä raahasi pyllyään pitkin pihanurmea ja sai kauniin valkoisen turkkinsa pintaan uuden suklaanruskean värin. Huokasin ja taisinpa päästellä suustani parit ärräpäätkin. Siispä piski kainaloon ja suihkuun jossa vedet silmissä yökkien pesin sonnat pois. Sitten aamukahvit nopeasti ja käärimään makkarin matot rullalle ja koneeseen. Apua, hajookohan pesukone? Luutusin vielä lattialta loput ruohonjämät ja kiroilin mielessäni miljoonannen kerran koirien hankkimista.
Lähetin tyttären kouluun, tulin keittiöön jossa odotti sekunttia aiemmin tehty pissalätäkkö. Tyynesti siivosin senkin, menin terassille tupakalle, laskin kymmeneen.
Että tämmöinen aamu meillä. Tossa ne nyt tuhisee unten mailla niin söpöinä ja viattomina, saakelin paskapyssyt.
Tää on sitä koiranomistajan arkea, ajattelin. Silitin pienemmän koiran vielä kosteata turkkia, se nosti unisen katseensa minuun ja kellahti oitis selälleen. Ole siinä sitten vihainen.
Taidanpa vetästä vielä toisen tupakan ja kolme kuppia kahvia.