Aloitimme uskossa ja jatkamme lihassa, näinkö sen piti mennä?
Meillä lähes kaikilla uskovilla on kokemus uskoon tullessa, miten näytti että kaikki on voitettu. Taivasten valtakunta oli tullut kirjaimellisesti elämäämme, tämä maailma ei edes houkuttanut, ja sai niin kuin leijua kaiken yläpuolella. Entinen elämä oli jäänyt taakse ja uusi näytti taivaalta.
Tämä tila alkoi kuitenkin vähitellen haihtua, ja usko alkoi muuttua arjeksi, jossa joutui toteamaan ettei meistä enkeleitä tullutkaan. Pitikö tämä tila kuitenkaan menettää? Eikö Jeesus sano, ”synti on siinä ettette pysy minussa.” Miksi sitten menetämme tämän tilan?
Valvomattomuus on se minkä kautta Saatana sitoo meidät pikkuhiljaa uudelleen jatkamaan lihassa. Vihollinen heittää pieniä seittejä joita ei huomaa, mutta aikanaan näistä seiteistä on muodostunut köysi, ja silloin olemmekin taas sidottuja, ja silloin alkurakkaus jolla kaikki kerran alkoi on menetetty.
Samalla Saatana valehtelee että näin kuuluikin käydä, kysymyksessä oli vain kirkastusvuori kokemus ja sieltä on palattava takaisin laaksoon. Tämä sama valhe tapahtuu myös avioliitossa, alkurakkaus haihtuu ja parisuhde muuttuu kumppanuudeksi, olemme kuitenkin kaikki nähneet pariskuntia jotka ovat monen avioliittovuoden jälkeen entistä rakastuneempia, eli ei siis tätä ollut pakko menettää.
Tähän ensi rakkauteen Kristus käskee meitä palaamaan, ja pysymään siinä. Jos osasimme tämän alussa, niin miksi se nyt on niin vaikeaa? Se on vaikeaa koska aloitimme uskossa mutta haluamme jatkaa lihassa.
Oletko koskaan kuullut koettelemusten jälkeen jonkun uskovan valittavan niistä hetkistä. Koetusten aikana ei ole tuntunut hyvältä, mutta jälkeenpäin he ovat olleet kiitollisia tapahtuneesta. He olivat saaneet uudelleen maistaa tätä ensirakkautta, ja se on ollut jotain niin paljon suurempaa mitä mikään muu ei voi antaa.
Ei tätä ole pakko menettää, emmekä saakaan menettää.
Kristus on voittanut Saatanan, ja meidän tulisi pysyä tämän vahvemman vieressä, sillä siinä on ainoa paikka mihin Saatana ei uskalla tulla, mutta jos lähdemme kulkemaan omia teitämme, niin samalla astumme vihollisen maaperälle, ja siellä emme pysty kestämään.
Meillä lähes kaikilla uskovilla on kokemus uskoon tullessa, miten näytti että kaikki on voitettu. Taivasten valtakunta oli tullut kirjaimellisesti elämäämme, tämä maailma ei edes houkuttanut, ja sai niin kuin leijua kaiken yläpuolella. Entinen elämä oli jäänyt taakse ja uusi näytti taivaalta.
Tämä tila alkoi kuitenkin vähitellen haihtua, ja usko alkoi muuttua arjeksi, jossa joutui toteamaan ettei meistä enkeleitä tullutkaan. Pitikö tämä tila kuitenkaan menettää? Eikö Jeesus sano, ”synti on siinä ettette pysy minussa.” Miksi sitten menetämme tämän tilan?
Valvomattomuus on se minkä kautta Saatana sitoo meidät pikkuhiljaa uudelleen jatkamaan lihassa. Vihollinen heittää pieniä seittejä joita ei huomaa, mutta aikanaan näistä seiteistä on muodostunut köysi, ja silloin olemmekin taas sidottuja, ja silloin alkurakkaus jolla kaikki kerran alkoi on menetetty.
Samalla Saatana valehtelee että näin kuuluikin käydä, kysymyksessä oli vain kirkastusvuori kokemus ja sieltä on palattava takaisin laaksoon. Tämä sama valhe tapahtuu myös avioliitossa, alkurakkaus haihtuu ja parisuhde muuttuu kumppanuudeksi, olemme kuitenkin kaikki nähneet pariskuntia jotka ovat monen avioliittovuoden jälkeen entistä rakastuneempia, eli ei siis tätä ollut pakko menettää.
Tähän ensi rakkauteen Kristus käskee meitä palaamaan, ja pysymään siinä. Jos osasimme tämän alussa, niin miksi se nyt on niin vaikeaa? Se on vaikeaa koska aloitimme uskossa mutta haluamme jatkaa lihassa.
Oletko koskaan kuullut koettelemusten jälkeen jonkun uskovan valittavan niistä hetkistä. Koetusten aikana ei ole tuntunut hyvältä, mutta jälkeenpäin he ovat olleet kiitollisia tapahtuneesta. He olivat saaneet uudelleen maistaa tätä ensirakkautta, ja se on ollut jotain niin paljon suurempaa mitä mikään muu ei voi antaa.
Ei tätä ole pakko menettää, emmekä saakaan menettää.
Kristus on voittanut Saatanan, ja meidän tulisi pysyä tämän vahvemman vieressä, sillä siinä on ainoa paikka mihin Saatana ei uskalla tulla, mutta jos lähdemme kulkemaan omia teitämme, niin samalla astumme vihollisen maaperälle, ja siellä emme pysty kestämään.
Vastaukset 28
Vanhimmat
todeta, näin se on. Meidän on vaalittava kumpaakin suhdetta, mutta ennenkaikkea suhdetta Jumalaan, sillä kun me etsimme Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin meille annetaan, näin Jumala on sanassaan sanonut, sen on itse saanut kokea. Totisesti Jumala ei ole valehtelija.
>kun me etsimme Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin meille annetaan,<
Tässä on uskomattoman paljon luvattu, kaikki muukin meille annetaan, eikä silloin puutu enää mitään. Tällä oli kuitenkin hinta niin kuin kirjoitat, ja tämä hinta oli ensin maksettava.
Pelkkä ajatus, voi ei riittää kertomaan että jotain puuttuu. Varmaan meillä kaikilla uskovilla on kokemusta hetkistä ettei mitään puutu. Tämä tila on kuitenkin luvattu niille jotka etsivät Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan.
Vertaus miehestä joka löysi pellolta aarteen kaivoi sen takaisin maahan ja meni myymään kaiken omaisuuden ostaakseen pellon itselleen. Tämä kuvaa hyvin lupausta joka on todellinen aarre, mutta sillä oli kuitenkin hinta.
Hintana oli kaikki, emme voineet jättää mitään, synneistä on helppo luopua, mutta niitä hyviä asioita mitä meissä on, onkin vaikeampaa antaa aasilla ratsastavan Jeesuksen tallattavaksi.
Sama kansa joka huusi hoosianna ja Jeesusta kuninkaaksi, huusi muutamaa päivää myöhemmin ristiinnaulitse. He antoivat parasta heittäen vaatteita ja oksia Jeesuksen eteen koska nekin oli tallattava. Se oli luonnolliselle ihmiselle kuitenkin liikaa, eikö tälle Jeesukselle riitä mikään, eikö mikään oma kelpaa Jumalalle.
kyllä tämä Raamatun kohta on sellainen kehoitus, johon sisältyy todella paljon, kaikki. Nythän tuntuu olevan niin, uskovienkin piirissä, että sitä etsitään jotakin aivan muuta siihen omaan elämään. Jumala ei tunnu kelpaavan, jotenkin niinkuin ahdistaa. Ei pitää olla jotakin "vetävämpää" Että onko niin kuin Raamatussa sanotaan, " tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sydän on kaukana minusta." Uskovat sisaret ja veljet miettikäämme todella, kuka on sydämemme herra?
Olen huomannut itsekin, että sydämen Herra ei ole Kristus. Pääasiaksi on tullut synnin ja sielunvihollisen mainostaminen, heidän pelottavuutensa. Vaikka Jumala on kaiken Luoja ja Herra, samalla omiensa turva.
Kristus itse on kaita tie.
Jumalan sana on vahva linna, vanhurskas juoksee sinne ja tulee turvatuksi. Se on turva siinä, että uskotaan Kristuksen maksaneen kaiken, voittaneen kuoleman ja nousseen esikoisena ylös.
Siinä on tie, totuus ja elämä.
Hyvin valheellista menestyksen ja ylpeyden teologiaa eräät opettavat täällä.
Sydämmeni iloitsee nähdä sinun todellista uskoa kristukseen. " tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sydän on kaukana minusta." Näin Profeetat ovat aikanaankin huutaneet ja varmasti nytkin huutaisivat, sillä tämä aika missä elämme on jo kuin Somoran ja Komoran aika.
Saatana tekee reikiä rukousrintamaan, sillä on sanottu, "jumalattoman rukous tulee löyhkänä Herran eteen." Synti ja kaikkinainen Jumalattomuus ja saasta joka tekee kovin tuloaan jo seurakuntiin asti on reikien tekoa tähän rukousrintamaan ja tämän perään tulee todellinen hyökkäys.
Kunpa kaikkien uskovien silmät aukeisivat näkemään, että vihollinen on jo alkanut hyökkäyksensä. Pukisivat täyden sotavarustuksen päälle, niin silloin ei tarvitsisi nähdä sitä mitä on edessä. Tämä kansa totisesti kunnioittaa herraa vain huulillan, ja sydän on kaukana herrasta.
Yhtään sotaa tai luonnon katastrofia ei tule turhaan. Rukousrintama ei toimi jos rukoukset menevät löyhkänä Herran eteen. Somora ja Komora luvattiin säästää jos löytyy 10 hurskasta näistä kahdesta kaupunkista. Näin kärsivällinen Herra on ennen kuin antaa vitsansa lyödä.
Muukalainen 4 olet yksi niistä jonka rukoukset Jumala kuulee, ja toivotankin sinulle Jumalan siunausta ja voimaa sillä olet suurena esteenä Saatanan hyökkäykselle tähän maahan, ja siksi Saatana tekee kaikkensa raivatakseen sinut pois tieltä. Pysy kuitenkin kärsivällisenä loppuun asti, ja vahvistakoon Herra sinua siinä.
sinua Siunatkoon. Jos me pysymme Jumalassa, niin Jumala pysyy meissä, sillä itseään Hän ei saata kieltää. Pysykäämme Jumalan Sanan perustuksella. Jos ja kun Jumala on meidän puolellamme, niin kuka voi olla silloin meitä vastaan, vaikka meitä vastaan oltaisiinkin. Ne jotka ovat antaneet elämänsä Jeesukselle saavat olla hyvässä turvassa.
Tulee tässä kohtaa mieleen se vanha aasi, joka oli sidottu aasinvarsaan jolla uskon alkaja Jeesus Kristus ratsasti sydämiimme.
Vanhan aasin kulku on hidasta, ja se panee vastaan aina kun sille mahdollisuuden antaa. Se on oppinut elämän tiellä nämä konstit, eikä tahdo niistä luopua.
Pitäisikö meidän useammin muistaa kiittää Jumalaa siitä, mitä olemme saaneet? Kohta on taas se aika vuodesta, jolloin saamme huutaa (laulaa) Hoosiannaa. Silloin voisimme miettiä, asuuko sydämessämme vielä se vastasyntynyt lapsi.
>Vanhan aasin kulku on hidasta, ja se panee vastaan aina kun sille mahdollisuuden antaa. Se on oppinut elämän tiellä nämä konstit, eikä tahdo niistä luopua. <
Näin se tuntuu olevan, ja välillä yritämme puhua toimintamme jopa Jumalan sanalla luvalliseksi.
Anteeksi saaminen on oikealla paikalla maailman hienoin asia, mutta väärällä paikalla se on eksyttävä vihollinen.
Kuinka helposti vertaa itseään toisiin uskoviin ja raamatun henkilöihin silloin kun elämään on tullut valvomattomuutta. Niin ne muutkin ovat vain tavallisia ihmisiä jotka joutuvat joskus syntiin, ja selittää itselleen ettei täydellisiä muistakaan tullut. Vihollinen on niin ovela että vähättelee ja antaa synnille luvallisuutta jopa kertomuksista jotka kuvaavat valvomattomuutta. Vanha aasi on ihan kuvaava nimi tälle niskuroijalle.
Jeesus oli kuitenkin esikuvamme, ja Hän käski olemaan täydellinen niin kuin teidän taivaallinen isänne on täydellinen.
Minunkin on pakko ottaa kantaa tähän vieraaseen tuleen, jota Esa-T tahtoisi tuoda Herran alttarille, jos vaan pystyisi. Meille hän tätä valkeaansa kauppaa, mutta lienee vain riettaan hengen tuohusvalkeaa.
Synnittä eläminen, ei se ole mitenkään todistamassa siitä, että ollaan ensirakkaudessa Kristukseen.
Esa ei ole vielä kertonut meille, montako päivää hän on nyt elänyt peräjälkeen tekemättä syntiä.
Kovasti kiinnostaa, millaisiin suorituksiin hän sisäisen sankarinsa turvin pystyy. Puheet ainakin ovat kovat.
>On pakko ottaa kantaa tähän vieraaseen tuleen, jota Esa-T tahtoisi tuoda Herran alttarille<
Sekö tekee tulen vieraaksi, että se on sinulle vierasta?
Nimimerkkisi syntisäkki surkea kertoo jo ettet tunne tulta joka voi sinut vapauttaa. Oliko tulen ainoa tehtävä näyttää kuinka surkeita olemme vai oliko sen tarkoitus kuitenkin polttaa pois se mikä ei ollut Jumalasta?
Tuli tuo kyllä pimeyteen valon ja paljastaa silloin pimeyden työt, mutta tämä sama tuli myös polttaa pois sen mikä palaa.
>Esa ei ole vielä kertonut meille, montako päivää hän on nyt elänyt peräjälkeen tekemättä syntiä.
Kovasti kiinnostaa, millaisiin suorituksiin hän sisäisen sankarinsa turvin pystyy. Puheet ainakin ovat kovat.<
Sinulle ei kelpaa tähän vastaukseksi muuta kuin ei yhtään päivää, ja siksi en vaivaudu edes siihen vastaamaan.
Sen voin kuitenkin sanoa, että vahvemman vieressä voi vaikka vähän lällättää. Eikä minulla ole varaa tulla pois tämän vahvemman vierestä, sillä en halua olla enää syntisäkki surkea, niin kuin jouduin olemaan sitä ennen kuin löysin tämän vahvemman.
Vaikka tämä tuli on sinulle vierasta, niin voisin antaa vinkkinä. Tunnet sitä sen verran että annat sen valaista oman tilasi, mutta mene vielä sitä tulta niin lähelle että se alkaa polttamaan sitä mikä palaa, älä siis pelkästään anna sen valaista.
Esa-T.
On kysymys sinun uskottavuudestasi ja rehellisyydestäsi.
Kun puhut siitä synnittömästä elämästä.
Kerro nyt Esa viimeinkin;
Teetkö sinä itse syntiä?
Jatketaan sitten
>Kerro nyt Esa viimeinkin;
Teetkö sinä itse syntiä? <
Ei ole yhden yhtäkään joka itse voi olla tekemättä syntiä, sillä kaikki ovat pois poikenneet. Eikä lihamme koskaan tässä miksikään muutu.
On kuitenkin yksi paikka minne Saatana ei uskalla tulla, ja se on Jeesus Kristus, Ja niin kauan kuin pysyn Kristuksessa ei ole myöskään syntiä.
Jos synti saa otteen on se aina merkkinä että on etääntynyt tästä Kristuksesta. Siksi kaikki synnit ovat siinä ettette pysy Kristuksessa.
Haluat varmaan kysyä pysynkö sitten Kristuksessa, jossa pystyn olemaan synnitön. En ole vielä voittanut kaikkia vihollisia joten olen vielä keskeneräinen. Paavalikin sanoo, että hän on vielä matkalla, eikä ole vielä saavuttanut päämääräänsä. Tämä ei ole kuitenkaan puolustus sillä Kristus on meidän esikuva täydellisyydestä.
Haluat varmaan tietää kuinka kauan sitten pystyn pysymään Kristuksessa. Tässä ollaan niin pahasti sivuraiteella, että jättäisin mieluiten vastaamatta, sillä ei ole mitään merkitystä mikä minä olen. Kristus on täydellinen, ja minä niin kauan kuin pysyn Hänessä. Et tunnu kuitenkaan luovuttavan ennen kuin annan sinulle ajan. Elämässäni on aikoja joissa monta viikkoa peräjälkeen ei Pyhähenki vaadi parannusta, mutta välillä on myös aikoja joissa tulee monta nuhdetta jopa samana päivänä.
En haluaisi julistaa valvomattomuudesta sillä silloin on vaarana että joku ottaa luvallisuuden olla myös valvomaton, siinä nähtiin ei sekään pystynyt olemaan synnitön, eikä Paavalikaan ollut yms. Kristus on meidän esikuvamme ja Hän sanoo, ”olkaa täydelliset niin kuin teidän taivaallinen isänne on täydellinen.”
Minun oli vaikea löytää etsimääni, koska Saatana käski katsomaan ihmistä, enkä edes ymmärtänyt etsiä voimaa koska silloin en sitä tarvinnut. Ihminen sortuu joskus valvomattomuuteen ja on hyvä nähdä että Jeesus antaa anteeksi, mutta Saatana samalla huutaa, niin ne muutkin epäonnistuvat miksi et sinäkin saisi. Minun esikuvani tulee kuitenkin olla Kristus, ja siihen tarvitsen Hänen voimaa.
Uskon että sinä olet yksi Jumalan valittu joka haluaa pitää uskon puhtaana. Rukoilen kuitenkin että Jumala laittaa myös tämän siemenen itämään sydämeesi ja Hän itse on antava sille kasvun. Vaikka vastustat sanomaani niin samalla se on kylvetty, ja luotan että sinä olet sille hyvä peltomaa joka kantaa aikanaan sen hedelmän.
Kiitos tiedosta.
Minä etsin mielummin sitä Herraa, joka "on heikoissa väkevä".
Siksi minä en lähde sinun hengelliselle bodauskurssillesi.
Jatka sinä vaan omin eväinesi niin pitkään kuin ne riittävät.
soveliasta sanoa näin. Tulee mieleen niinkuin uskosta osaton olisi kirjoittanut. Todella ikävää, että uskovaksi itseään sanova kirjoittaa tällä tavalla. Kyllä me kaikki ihmiset olemme syntisiä, mutta kysymys on siitä, elämmekö synneissämme, vai riennämmekö Vapahtajan luo syntejämme katuen. Emme voi itseämme puolustaa, että minä olen tällainen heikko syntinen, mitä minä muuta voin synti tarttuu alati,jos me vaalimme tällaisia ajatuksia, mitä siitä seuraa, synti alkaa tuntua jollakin tavalla luvalliselta, ajatellaan Jeesus on synnit jo sovittanut, eihän tämä ja tämäkään synti niin paha ole saan ne anteeksi. Jeesus on kaikki syntimme sovittanut, mutta hänen anteeksiantonsa ei tule synnin päälle, kyllä meidän on luovuttava syntisestä elämästämme, meidän on annettava elämämme Jeesukselle. Hän kysyy kokonaista "uhria". Niin etten enää eläisi minä vaan Jeesus minussa. Jättäkäämme kalliisti ostetut sielut elämämme Herralle, niin että Hänen hyvä tahtonsa saisi meissä tapahtua.
Voi teitä synnittämyydellä leuhkivia
En minä tuossa näe mitään synnissä elämisen ihanuutta. Mutta Jumalan armoon luottamista näen.
Jumala todellakin on heikoissa väkevä.
Taitaa teitä vahvuudesta ja synnittömyydestä ylpeileviä olla täällä enemmänkin.
Kyllä eksyttäjiä riittää, se on selvä.
>Minä etsin mielummin sitä Herraa, joka "on heikoissa väkevä". <
Nimimerkkisi syntisäkki surkea jo sanoo että etsit herraa joka on heikoissa heikko. Oma osasi kyllä kuvaa heikkoutta, mutta väkevää en siinä näe.
On kuitenkin hyvä että etsit Herraa joka on heikoissa väkevä, ja toivon että myös löydät sen joskus.
>Jatka sinä vaan omin eväinesi niin pitkään kuin ne riittävät.<
Omilla eväillä pysyn syntisäkki surkeana ja sitä en tahdo. Toivon että sinäkin joisit siitä lähteestä josta et enää koskaan janoaisi, ja saisit itse muuttua sen veden lähteeksi.
Esa-T:
>>Minä etsin mielummin sitä Herraa, joka "on heikoissa väkevä". <
Nimimerkkisi syntisäkki surkea jo sanoo että etsit herraa joka on heikoissa heikko. Oma osasi kyllä kuvaa heikkoutta, mutta väkevää en siinä näe.>
----------
Aivan, omasta peilistäsi näet väkevän.
Heikoissa väkevästä Jumalasta puhuu minulle apostoli Paavali. Otan opettajakseni mieluummin hänet!!!
Lapin herätyssaarnaaja Laestadiuksen lempivirsi oli ns. madon virsi. Se laulettiin hänen haudallaankin. Laestadius on yhä edelleen monille esimerkki sellaisesta, joka on syntinsä tuntevana heikko, mutta jossa Herra on väkevä.
Hänellä ei ollut muille kehuskeltavaa.
Niin hän usein lauloi tuvassaan: "Minä vaivainen mato ja matkamies maan, monet kuljen mä vaikeat retket..".
Tällaisena minäkin turvaan Kristukseen.
Otan oppia mieluummin hänen hengellisestä köyhyydestään, kuin kuin sinun petollisesta js bodatusta Arnold Schwartzenegger-uskostasi, Esa-T.
2. Kor. 12:9 Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.
2. Kor. 12:10 Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.
Room. 7:21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
Room. 7:22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain,
Room. 7:23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.
Room. 7:24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Room. 7:25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.
On todella murheellista lukea tällaisia kirjoituksia. En todellakaan halua ruveta haastaa riitaa. EI TODELLAKAAN, TEKEE MIELENI HUUTAA. Tiedättekö te USKOVAT TÄLLAINEN USKOVIEN VÄLINEN " MOLLAAMINEN" EI OLE TODELLAKAAN JUMALASTA!!! EI MEILLÄ OLE TAISTELU VERTA JA LIHAA VASTAAN, VAAN NIITÄ PAHOJA HENKIOLENTOJA VASTAAN TAIVAAN AVARUUKSISSA. SIIS ÄLKÄÄ ENÄÄ SOTIKO TOISIANNE VASTAAN. En tunne sinua "Syntinsä tunteva minäkin" Jumala tuntee, niin sinut kuin minutkin, meidät kaikki salatuimpaan asti, mikään ei häneltä ole salassa, sen sinäkin tiedät. Mutta tiedätkö sinä minkä viestin sinä minulle annoit ja vielä pahempaa, annoit viestin myös uskosta osattomille ja se viesti oli tämä, ei se synti niin paha ole, se siis on luvallista? Mikä siis on harhaa? Mikä oikeaoppisuutta? Onko se mitä Raamatussa sanotaan harhaa? Vaiko ihmisten ihmisille tekemä oppi.
> Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.<
Itsessämme olemme heikkoja, emmekä siinä miksikään muutu. Siksi onkin niin tärkeää että meihin asettuisi Jumalan voima.
Tämä voima on se mitä haluan Julistaa ja se voima tulisi näkyä myös peilistä. Sellainen uskova joka rypee synnissä, ja puhuu Kristuksesta tekee Jumalasta säälittävän ja avuttoman. Tämä maailma pilkkaa juuri sen tähden Jumalaa, koska valtaosa yli miljardista uskovasta antaa Jumalasta tällaisen heikon kuvan. Itse olemme heikkoja, mutta sen julistaminen ei anna kuin sympatiaa, että muillakin on kakat housuissa.
Kristuksen voima koetaan uhkana, koska se voima todistaa ettei Jumala vaatinut mahdottomia. Lailla itsellään ei ollut voimaa elää sen mukaan mitä se vaati, ja siksi Kristus tuli Jumalan voimaksi.
>2. Kor. 12:10 Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.<
Heikkona saamme jatkuvasti nähdä ettei ole varaa tulla pois tämän vahvemman vierestä. Sillä hetkellä kun koemme olevamme riittävän vahvoja lähdemme ottamaan omia askeleita, joka näkyy siinä että vihollinen saa otteen meistä. Siksi iloitsemme vaikeuksista Kristuksen tähden koska se palauttaa meidät aina tämän ainoan todellisen voiman lähteelle.
>Room. 7:21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.<
Tämä on suurta armoa, sillä muuten alkaisimme etsiä voimaa itsestämme, ja siksi jäisimme synteihimme, ja heikkouteemme.
Vanha ihmisemme ei miksikään muutu vaikka kuinka sille saarnaisi tai tekisi parannusta, ja siksi ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin pysyä Kristuksessa.
Kun näemme oman heikkoutemme, niin heikkous ei ole ongelma, oma vahvuus laittaa luottamaan itseenä ja siksi joutuu syntiin. Jokainen valvomattomuus ja synti johtuu juuri tästä omasta vahvuudesta, on ollut varaa tulla pois tästä voiman lähteestä.
Jos katsoo peiliin ja näkee sielä syntiä, niin on tullut itse niin vahvaksi ettei tarvitse enää Kristusta. Jos taas näkee katsoessaan Kristuksen, niin silloin itse olemme niin heikkoja että Kristuksen voima elää meissä.
>Room. 7:24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? <
Itsessäni olen tämä kurja, mutta kuka pelastaa. Antaa seuraavan jakeen vastata. Room. 7:25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden!
>Omasta peilistäsi näet väkevän.<
Toivottavasti saan aina nähdä, sillä silloin tiedän että Kristus elää minussa.
Jos näen peiliin katsoessani syntiä, niin se kertoo että minusta itsestäni on tullut niin vahva että se oikein näkyy peilistä.
Toivon ja rukoilen ettei minusta koskaan tule niin vahvaa itsessäni että oma kuvani ilman Kristusta heijastuu peilistä takaisin. Herra varjelkoon minua siltä.
>Tällaisena minäkin turvaan Kristukseen.
Otan oppia mieluummin hänen hengellisestä köyhyydestään, kuin kuin sinun petollisesta js bodatusta Arnold Schwartzenegger-uskostasi, Esa-T.<
Hengellinen köyhyys on sitä ettei itsellä ole enää mitään, jos kuitenkin näet peilistäsi vain syntiä, niin silloin et muuta näekkään kuin itsesi.
Kristuksen hengellinen köyhyys näkyi siinä että Hän puhui ja teki vain sen minkä näki isän tekevän. Meidänkin hengellinen köyhyys näkyy siinä että teemme ja puhumme vain sen mitä näemme Kristuksen tekevän, eikä kristus tehnyt syntiä.
Jos me olemme hengellisesti vahvoja, niin silloin teemme omiamme, ja se näkyy peilistä syntinä.
Kovin tuskaiselta uskon tiesi tuntuu.
Perusasiat sekaisin. En ihmettele. Tätä tuo sellainen opetus, jossa Kristus on alistettu pelkäksi mantraksi ja koneelliseksi hokemaksi kaiken perustuessa omaan tekemiseen ja pyhitykseen.
Joo, Paavalin edustama usko armosta syntisenä on jotakin muuta kuin se, mitä sinä Esa meille täällä olet tuonut jo pitkään esille.
Jonka Jumalan poika saa tehdä vapaaksi, se on todella vapaa. Mutta ei Jeesus vapauta tekemään syntiä. "koneellisesti" tässä pitää toimia, kun kone on nenän edessä. Mitenkäs muuten? Edelleen jään ihmettelemään kommentejasi.
Hei syntisäkki surkea, jos olet päässyt niin pitkälle että tunnet oman mahdottomuutesi, niin miksi et ottaisi vastaan myös Jeesusta Kristusta sinun pelastajanasi.
Silloin voisit vaihtaa nimimerkkisi vaikka kuninkaan poika tai korkeimman Jumalan sotilas.
Jaaha, sama tuo minulle.
Vapaaksi ostettu jos olet, miksi sitten etsit orjan mieltä, miksi moitit Jumalan lasten vapautta?
Puheet ja opetukset ovat ristiriidassa.
Usko nyt Esa, ettei sinulla ole mitään tarjottavaa. Ei yhtään mitään.
Olen Jumalan lapsi, uskossa. En kaipaa enää kauppamiehen palkoruokaa.
sanat, eivätkö ne ole sama asia? Mutta puheet ja teot, riitelevätkö ne? Lueppa Raamattua, sieltä löytyy totuus.