Muutettiin kesällä uuteen asuntoon. Aluksi vaikutti, että alueella on paljon lapsia ja poika saa hyvin kavereita. Nyt ei missään näy ikinä ketään eikä kukaan tule ulos jos poika käy hakemassa. Poika on aina yksin sisällä tai hetken ulkona. Kaverit on tärkeitä lapsille ja ahdistaa kun hänellä ei nyt ole ketään. Muutto on aina pieni riski sen suhteen onko lapsille kavereita mutta kohta tässä alkaa miettiä uutta muuttoa..
Any ideas?
Any ideas?
Vastaukset 8
Vanhimmat
melkein vuosi ilman kavereita kotipihalla.
Ei lasta huvittanut ulkonakaan olla yksikseen. Eihän se helppoa ole päästä sisään uuteen porukkaan.
Yhtenä päivänä tuo raja vain ylittyi ja kavereita alkoi löytymään. Eräs pikkumies totesi, ettei tiennyt hänen asuvan täällä.
Ei niitä suhteita pysty pakolla järkkäämään. Minä kun liikuin pojan kanssa kauppaan, kävelylle, rannalle minne ikinä niin hidastin vauhtia pihalla kulkiessa, jotta toiset lapset näkisivät omani ja kuvittelen ainakin, et siitä se lähti.
kyllä ne kaverit ennen pitkää löytyy. Jos lapsesi on tarhassa, asuu joku aina siinä lähellä ja jos on koulussa, sama juttu. Se vie hetken aikaa ennen kuin kaverit löytyy. Meillä on ollut 2 muuttoa 4 vuoden sisällä aikanaan ja samassa rytäkässä vielä avioerokin. Kyllä ne kaverit ilmestyivät meillekin vaikka aikuiset selvästi katsoivat nenänvartta pitkin kun vain äiti ja lapsi muutti taloyhtiöön. Aikuisillakin voi olla osuutta asiaan mutta älä anna sen vaikuttaa.
missä onkaan lapsen vanhemmat? isä ym: Ei lapsen hätä ole siinä ettei löydy "korvikkeita", vaan vanhemman.
Täällähän asuu satoja tuhansia ihmisiä ja ei ole pihassa ketään kun on välimatkaakin kilometritolkulla.
Poika joutuu käydä koulua ihan toisella puolella kaupunkia. Yleensähän ne kaverisuhteet muodostuu helposti koulussa mutta nyt on tämäkin väylä suljettu.
Tuntuu vaan niin pahalta kun hän käy ulkona katselemassa ja tulee sitten sisälle kun ei löydy kavereita. Ja jos ovikello soi, hän rynnii toiveikkaana katsomaan josko häntä tultaisi hakemaan.
Olen yrittänyt miettiä pääni puhki mitä voisin tehdä..
Tokihan hänellä nyt on meidät, äiti ja isi mutta mielestäni lapsi tarvitsee kavereita.. Ja on tarpeen sosiaaliselle kehitykselle jne.
keino tutustuttaa lapsia toisiinsa on esim. taloyhtiön pihatalkoot. Järjestetäänhän varmaan teilläkin sellaisia? Tai talvella pihalla lumiukkojen tekoa tai lumen kolaamisen yhteydessä?
mitä ei ole. Kaikki lapset ovat inostustensa ja unelmiensa kanssa hellyttäviä. Mutta jos yrittää kaiken ottaa liian voimakkaasti enempi kohta lasta huolettaa että mikä äitiä huolettaa?
Tarkoitinkin sitä että lapset ovat aivan mahtavia tekemään yksinkin asioita ja ei huoli ole läheskään niin aihellinen kun se näyttää jos iskä ja äiti on hänen kanssaan ja tekee myös jotain heidän kanssaan.
Ite muistan ku muutettiin uuteen paikkaan ja 2vuotta olin niin että ei oikeen kavereita ollu, ainakaan sellasia parhaita kavereita! ite olin tohon aikaan 11-13v aika paljo olin vaan sitte kans sisällä itekseni ja luin ja tein kaikkii omia juttuja.. Sitte alko uus koulu missä ns. kaikki oli samassa tilanteessa.
Silloon niitä kavereitaki löyty.
Turha teiän on niitä lapsia murehtia että eikö löydy kavereita! Ainakaan mua se ei haitannut silloon. Ja ihan sosiaalinen ihminen oon kuitenki.. Mua ainaki vaan siihen aikaan harmitti se että justiin äiti sitä murehti että ei oo kavereita ja koulupäivän jälkeen kyseli aina että löytykö kavereita ym ym... älkää tehkö näin! En mikään psykologi tos oo mutta musta se tuntu pahalta. Ja sellanen turha painostus vaan kuitenki luo lisää paineita sille lapselle! ei varmasti oo yhtään hyvä!
Onko mahdollista viedä lapsesi samaan harrastukseen, missä muutkin lähitienoon lapset käyvät ? Entäs vanhojen kavereiden luo vieminen tai teille hakeminen ?