Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt noin 9kk. Olen aivan älyttömän mustasukkainen hänen entisistä tyttöystävistä ja muista hoidokeista. He ovat kauniita naisia ja tunnen itseni ihan huonoksi kaikessa, kun mietinkin mitä kaikkea mieheni ja nämä entiset naiset ovat tehneet. Näen painajaisia heistä jotka liittyvät seksiin. Mieheni alkaa olla varmaan aika väsynyt minuun.
Tuntuu, pitäiskö lopettaa muuten hyvä suhde ja elää yksin.
Auttaako tähän terapia tai mikään?
Seksiä harrastaessa myös mietin joskus miestäni entisten heilojen kanssa.. Tämä on niin kamalaa etten jaksa enään!
Näköjään itsetunnolleni on tapahtunut jotain ex poikaystäväni jälkeen, joka oli sairaalloisen mustasukkainen ja fyysisesti ja henkisesti satutti minua.
Onko muilla samoja ongelmia?
Tuntuu, pitäiskö lopettaa muuten hyvä suhde ja elää yksin.
Auttaako tähän terapia tai mikään?
Seksiä harrastaessa myös mietin joskus miestäni entisten heilojen kanssa.. Tämä on niin kamalaa etten jaksa enään!
Näköjään itsetunnolleni on tapahtunut jotain ex poikaystäväni jälkeen, joka oli sairaalloisen mustasukkainen ja fyysisesti ja henkisesti satutti minua.
Onko muilla samoja ongelmia?
Vastaukset 36
Vanhimmat
lisäys edelliseen vielä..
Asutaan pienessä kaupungissa ja näen todella usein näitä mieheni exiä..
Sen takia varsinkin olen todella mustasukkainen. Jos näitä naisia en näkisi, niin en olisi ehkä tälläinen..
Ajattele monenko kanssa olet itse harrastanut seksiä eli moniko mies sinua pannut.
Niimpä. itselläni on ollut monia suhteita jne. mutta enpä ajattele niitä miehiä enään! Eikä meiheni ajattele niitä
Onko miehesi todella älykkyydeltään nolla, kai hän arvostaa jotain muuta kuin ulkonäköä. Samat ajatukset kuin sinulla, ei paljon muistele, minkälaisessa asennossa oltiin. Yrittäisit edes parisuhdetta vai onko liian vaikeaa luoda yhteisiä asioita, luottamusta, hyvää oloa. Jos on, niin etsi kokematon, joka lähtee muutaman vuoden kuluttua kokeilemaan.
Jos toinen ei luota toiseen tai on sairaalloisesti mustasukkainen, tämä osapuoli ei oikeasti ole rakastunut vaan haluaa hallita.
Hei mieti nyt, jos miehesi on kerran sinut valinnut, niin silloin hän haluaa olla SUN kanssa eikä niiden exien! Kaikilla on historiansa, sille ei voi mitään, mutta jos ei miehesi haikaile vanhojen säätöjensä perään, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Ikävä sanoa, mutta saatat itse pilata hyvän suhteen tolla vainoharhaisuudella. Eli anna niiden entisten olla, oli ne miten kauniita tahansa, ne ei enää merkitse miehellesi mitään!
mulla on vähän samantapanen ongelma. Ei tosin existä. Mutta kumminkin, mies on nyt tosi väsynyt niihn mun juttuihin ja sano että haluis ehkä erota. Kun kumpiakin meitä jo häiritsee se juttu. Toisaalta haluisin olla yksin, ei tarvis ajatella mitään. Mutta toisaalta haluaisin olla hänen kanssaan. Jos suhde vaan toimisi kunnolla..
Mulla on lähes sama juttu myös! - Näen punaista kaikkeen mieheni viimeisimpään exään liittyvissä asioissa! En koe kyllä ollenkaan alemmuudentunnetta tätä kohtaan tms, uskon täysin että mieheni rakastaa minua ja tiedän että minä olen paljon "tasokkaampi" nainen kuin tämä exä, mutta silti raivostun jos joku asia liittyy häneen! (en välttämättä näytä sitä ulospäin.) Muista existä ei niin väliä, mutta tämä minkä kanssa suhde päättyi vasta muutama kuukausi ennen minua nostattaa lähes aina sappeni!
Mikä siinä onkin? Yritän ymmärtää itseäni ja muuttaa asiaa. Puhumme asiasta yhdessä ja olen lukenut mustasukkaisuudesta parisuhteessa. Luotan mieheeni ja tämä on käsittämätöntä...
No, entisestä pitkästä suhteestani minulla on kyllä traumoja pettävästä miehestä - hän eksyi exienkin kanssa sänkyyn... Lisäksi nykyisen mieheni exän tavaroita löytyy vielä joskus hänen asunnostaan (koska asuivat yhdessä), ehkä nuo edesauttavat asiaa... Mutta miten tästä voisi parantua?!? Häpeän mustasukkaisuutta mikä minulla syntyy exää kohtaan, varsinkin kun siihen ei ole MITÄÄN syytä!
Kidutan itseäni jatkuvasti miettimällä poikaystäväni entisiä, jopa yhden illan juttuja joista tiedän. Mietin, että pystynkö jatkamaan suhdetta kun mietin joka päivä noita exiä ja kärsin siitä, mutta kun suhteessa ei ole mitään muuta vikaa. Eihän mennyttä ja kaikkea tapahtunutta voi muuttaa, mutta saan silti välillä raivokohtauksia miettimällä että miksi poikaystäväni on tehnyt juuri niiden naisten kanssa jotain. Jaksan jatkuvasti muistuttaa häntä niistä! Mietin jatkuvasti, että jos joku exä on ollut parempi jossain kun minä... Tämä juttu on suoraan sanottuna kehittynyt minulla jo sairaudeksi...
Mulla on ihan sama juttu! varsinkin just eksät on ongelma mulle, siis entiset tyttöystävät ja "hoidot", mutta myös muut poikaystäväni naispuoliset ystävät(jotka jostain syystä kaikki inhoo mua...). Eron partaalla ollaan käyty monta kertaa tän takia puolen vuoden aikana, ja luulen että mies alkaa olla aika kyllästynyt näihin juttuihini. olen tosi mustis, ja vielä vainoharhainen, luulen että poikaystävälläni on vielä jotain peliä näiden muijien kanssa. Jatkuvia raivokohtauksia, itkua ja hammastenkiristelyä. Viime aikoina olen tullut vaan hullummaksi, tutkin miehen lompakon ja puhelimen aina kun voin (salaa tottakai). En tee sitä ilkeyttäni, mutta en vaan kestä näitä ajatuksia jotka piinaa mua koko ajan. En tiedä mitä tehdä, alan olla itekin niin väsynyt tähän. Puhuminen tästä miehen kanssa alkaa olla tosi hankalaa, koska minä aina raivostun, sitten tapellaan, ja kaikki asiat muistuu vaan pahemmin ja kipeempinä mieleen...Poikaystäväni on kyllä tehnytkin epäilyttäviä ja minua valtavasti loukkaavia asioita varsinkin seurustelun alkuaikana, että siitä olen saanut aihetta tähän, mutta mutta...terapian tarpeessa taidan olla. Jotain lohtua sentään tähän hulluuteen tuo että on kohtalotovereita, en siis ole ainoa jolla on ihan pikimustat sukat. koko ajan.
todellakaan ainoa... Mulla on kans noitten poikaystävän naisystävien kanssa ongelmaa, sillä mä alan aina kuvitteleen, että ne yrittää viedä sen multa. Aina ku ne on yhessä ryyppäämässä niin pakko soitella vähintään puolen tunnin välein. Siis mun mies ei ole antanut aihettakaan epäillä mitään mut silti mun mielikuvitus lähtee liikkeelle et mitä jos... Uusin idea mulla on miettiä sitä, et ku hänen exä on saanu vasta lapsen, et mitä jos se on mun miehen eikä se nainen vaan kerro sitä. Aivan sairasta... Niin ja mulla on myös tuo lompakon ja kännykän tutkiminen. Pakko tarkistaa kaikki kuitit ym. En enää ymmärrä itseäni... Pelkäänkö mä tosiaan niin paljon menettäväni hänet vai epäilenkö itseäni...
Mustakin tuntuu aina ihan hirveeltä sillon varsinkin kun poikaystäväni on jossain poissa, vaikkei näitä sen naispuolisia ystäviä pitäis olla lähimaillakaan, mutta silti. Odottelen koko ajan että miksei se jo soita, kenenkähän kanssa se on ja mitä pahaa ne musta puhuu. Ja sitten nään sieluni silmin ne naiset nauramassa mulle kun oo niin naiivi ja tyhmä etten tajua mitä tapahtuu...Täysin ventovieraista naisista en kumma kyllä oo vielä saanu ittelleni tällasta ongelmaa tehtyä, mutta eiköhän sekin päivä tule kun kiellän sitä puhumasta kaupan kassatädeille. Ja tunnen tosta kännykän tutkimisesta hirveetä tuskaa, ja tiedän olevani kamala ihminen kun teen niin (sehän on rikollistakin?vai?) mutta en vaan pysty pitään näppejäni erosssa siitä. Poikaystäväni ei tajua tän ongelman laajuutta, sanoo vaan että mun pitäis luottaa siihen ja loukkaantuu kun sanon etten vaan pysty. Se ei tajua sitäkään, että mulle on kamala asia jo toi että se on kaveri noitten naisten kanssa, vaikka mitään muuta ei tapahtuiskaan. Tunnen itteni ihan sekopäiseks, auttaiskohan joku ulkopuolinen jolle kävis puhumassa tästä? (psykologi, terapeutti..?)
kyllähän terapeutti varmaan saattais auttaa mut sehän on täysin itsestä kiinni et onko valmis ajattelemaan eri tavalla kaikesta. Olen itsekin miettinyt et pitäskö hakea apua mut jotenki en saa vain aikaiseksi varata aikaa terapeutilta. Jotenki tuntuu siltä et ihan turhaa, eihän tämä niin iso juttu ole... Mut kyllä se on. Olen jo monia kuukausia yrittäny "parantaa" itse itseäni mut ei tästä mitään tule. Poikakaverikin kyselee, et miksi mä mietin sen exiä vaikkei se edes mieti mun. En tajua itsekään. Ehkä mulla on niin heikko itsetunto, et tunnen itseni täydeksi nollaksi kaikessa. Tuntuu et eihän mulla ole ulkonäköä tai mitään, toisin ku sen exillä tai naisystävillä. Ehkä tuohon mustasukkasuuteen kuitenkin auttais ensin se itsetunnon kohottaminen? Epäilen kyllä että minun edellinen suhde on tehnyt minusta tällaisen, sillä exä petti ja valehteli mulle, vaikken osannu epäilläkään mitään. Maailma romahti pahasti ja tämä on kai seurauksia siitä...
Itsetunto on hankala asia. Miten sitä voi parantaa jos ei oikeesti tee itelleen sitten jotain? Mulla ei esim. ole juuri lainkaan tissejä, joka on mulle hankala asia, koska mistäpä ne saa muuten kun leikkauksella, johon ei valitettavasti juuri nyt ole varaa. Muuten olisin ne silikonit jo hankkinut. Kannan kaunaa yhdelle mieheni ex-hoidolle jolla on valtavat rinnat, ja tunnen että mieheni nyt tyytyy minuun, ja ajattelen mm. seksin aikana että hän olisi nyt mieluummin sen isotissisen kanssa. Mun mielestä ainut keino kohottaa itsetuntoo on parantaa itseään jotenkin, esim.just ulkonäköö, tai opetella joku taito mistä voi olla ylpeä, opiskella esim. Koska ainoastaan jos on aihetta niin voi olla hyvä itsetunto, koska sehän on sitä että on tyytyväinen itteensä. Minä olen realisti esim.ulkonäköni suhteen. En oo todellakaan mikään ruusu, ihan tavallisen näkönen vaan, ja tiedän sen. Olis tyhmää keekoilla ja olla olevinaan jotenkin erityinen kun tiedän etten ole mikään kaunis. Mua ärsyttää sellaset ihmiset jotka on tosi olevinaan vaikka eivät oo mitään kaunottaria. Muutenkaan en ole oikein missään suhteessa keskivertoa ihmeelisempi, ja pelkään vaan sitä päivää kun mieskin sen tajuaa.
voi kuinka tutulta kuulostaa.minä seurustelin 3v miehen kanssa joka lopulta paljastui täysi petturiksi ja pettäjäksi.olen kaunis,ennen ihan ok itseluottamuksen omistanut nainen,nyt olen raskaana ja uusi ihana,unelmieni mies saa kärsiä kamalasta mustasukkaisuudestani ja epävarmuudestani.taidan miettiä aina hänen pois ollessa pettääkö hän?2kk sitten sain kamalan kohtauksen kun en kuullut hänestä ja oli tehnyt töitä putkeen,vedin kännit soitin kaikille hänen tutuille,siinä lensi puh seinään,tärisin ja itkin,olin kuin hullu.sain hänet todella säikähtämään kun huusin raivona kun lopulta soitti,,-mutta mieheni tietää millainen exäni oli ja että jos hän sanoo soittavansa,silloin odotan sitä,mutta hän kun uppoaa töihinsä ajantaju menee täysin.
teitä naisia ajattelemaan vähemmän noita eksiä. Mulla on samanlainen tilanne, että mun naisystävä on mustasukkainen minusta. Olen minäkin vähän hänestä, mutten pidä uhkana jokaista hänen työkaveriaan kuten hän.
Olen sanonut naiselleni moneen kertaan, ettei hänellä ole huolen häivääkään minun suhteeni, mutta hänellä on silti pahamieli.
Eroa en asian takia ole edes ajatellut, mutta en tietenkään haluaisi naiseni olevan surullinen. Hän kuulemma luottaa minuun, muttei muihin naisiin ja siksi pelkää menettävänsä minut.
Miten saan hänelle mielen rauhan? Rakastan häntä.
helpotus,tulin kans hakee täältä saman laisia ihmisiä. :/ harmi tosin. mulla on ihan samat kuviot kun teillä.ja tää on perkeleen rasittavaa,tutkin kans kännykän ja lompakon kuitit ym.. :/ ajattelen kans samoin et ne exät yrittää viedä ton miehen multa ja jotkut entisit tapailu kumppanit.Helvetti alan oikeesti tulla hulluks. :( karvat nousee aina pystyyn kun kuulee että se on esim baarissa nähny entisen hoidot tai exän.Mitä me oikeesti voidaan tehä että nää asiat muuttuu?Onko meillä huono itseluottamus vai mikä tää homma on??
Aivan sairaalloista välillä. Tutkin puhelimen aina kun mahdollisuus vaikka en haluaisi.
Tämä johtuu hänen exästään joka on edelleen rakastunut häneen. Poikaystäväni jätti exänsä minun takiani, joten pitäisihän mun tajuta että mieheni on valintansa tehnyt ja minä olen hänelle parempi.
Olemme kaksi vuotta nyt olleet yhdessä. Exä yrittää olla ystävänä mieheni kanssa ja tiedän heidän pitävän yhteyttä, mutta niin kauan kun meitä ei tutustuteta toisillemme olen aivan mustis että mistä he puhuvat ja yrittääkö se exä viedä mieheni takaisin tms. Tiedän ettei niin tapahdu mutta jotenkin vaivaa jatkuvasti silti. Olen ottanut kaikki mahdolliset tiedot exästä selville. Netistä tiedot, puh.nro, osoite... jotenkin tulee olo että "tieto on valtaa" ja aina kun tiedän hänestä jotain uutta niin olo paranee... sairasta, tiedän. Eli kyllä, on sulla kohtalotovereita ja paljon... sitä paitsi, kun lehdistä saa lukea joka päivä että joka toinen pettää parisuhteessa, niin vähemmästäkin sitä sekoaa..
Ihan kuin oisin kirjottanut ton ite!Mun poikaystävää kanssa vainosi/vainoaa? yksi hullu eksä, jonka kanssa poikaystäväni seurusteli just ennen mua. He erosivat tietääkseni koska poikaystäväni oli ihastunut minuun, eli heillä oli siis muitakin ongelmia. (exä ei tätä ilmeisesti tiedä..) vihaan koko ämmää. ei siinä mitään jos kavereita ollaan, mutta sitten täytyy kyllä huomioida se toisen uusi kumppani myös, eikä selän takana pyydellä miestä "ajeluille" ja valiteta kuinka on "kovasti on ikävä toisen kainaloon." Siis minua tämä tyhmä vosu ei ole huomaavinaankaan kun esim.baarissa ollaan joskus nähty, mutta poikaystävälleni hän kyllä lirkuttelee ja melkein syliin änkeää vaikka olisin ihan siinä vieressä. Onneksi nyt olen saanut häädettyä sen ämmän kun sanoin sille itse suorat sanat, ja poikaystävänikin kyllästyi sen lätinöihin ja lopetti tietääkseni siihen yhteydenpidon. Numero sillä on vielä kännykässään, niinkun kaikkien muidenkin ex-akkojensa numerot. Ja lompakossaan näitten entisten naisten kuvia. Miksi? Minä en ainakaan säästele mitään matkamuistoja niistä muutamasta joitten kanssa olen seurustellut ennen häntä. Niiden puhelinnumerotkin olen poistanut aikoja sitten.
Mä en tajua miksi jotkut ei voi vain jättää rauhaan! Jatkais elämää eikä jäis haikailemaan. Mun poikaystävää ei onneksi vainoa kukaan exä mutta muita hulluja naisia kyllä joitten kans saa aina olla varuillaan. Tuli tuossa vasta sellainen juttu et mun miehelle lähetteli viestejä yks yhen illan juttu. En tajua miten voi olla niin bimbo et lähettelee viestejä vanhoille hoidoillensa varsinkin kun tietää toisen olevan varattu! Sit mun mies vastas sille jotain ja siitähän mä sit suutuin. Eipä ole sen jälkeen mies vastannu sille. Vaikka kyllä mä sen tiedän ettei se sen kans mitään tekis, mutta on tarpeeksi paha et on joskus tehny. Sit uusia paineita mulle on tullut siitä, et ku mun mieheni seurusteli yhen tytön kans ennen mua ja se tyttö sit jätti sen, ja olen alkanu miettiin et mitä jos mun mies oliski halunnut mieluummin sen ja mä olen vain hätävara. Et mitä jos se kaipailee sitä kokoajan. Mut tiedän että panikoin turhaa... Mun mieski vaan nauraa mun mustasukkailulle. Mut miksi silti mun pitää olla tällanen mielisairas?!
En tiedä miksi jotkut sitten vaan näköjään on tällasia. Alan olla kyllä jo aika epätoivonen tän asian kanssa. Eilen taaas riideltiin kun minä valitin ja nyt luulen että karkotan poikaystäväni tällä kokonaan. Yritän aina parhaani etten sanois mitään vaikka tuntuukin tosi pahalta, mutta sitten se raivokohtaus aina tulee jostain ja....Pelkään todella että koska en pysty hillitseen itteeni hän jättää mut ja ettii jonkun henkisesti tasapainoisen tyttöystävän.
ne riidat sitten yleensä lähtee? Minkä luulet olevan pääsyy niihin, vai luuletko että kaikki johtuu mustasukkaisuudesta?
ne riidat aina lähtee mun mustasukkaisuudesta, en vaan haluais miehelläni olevan mitään juttuja mihin minä olen ulkopuolinen, edes kaveriensa kanssa.
Me ollaan seurusteltu n. vuosi,ja välillä saan ihme raivareita millon mistäkin eksästä, siis en häbnen ex-vaimostaan, eronneet kauan sitten vaan niistä muutamasta joita on ollut eron jälkeen. En kertakaikkiaan pysty hallitsemaan sitä tunnetta... sekoan kohta jollen jo ole seonnut. Ollaan muuttamassa yhteen, ja yhenkään kanssa eron jälkeen ei kuulemma ole voinut edes harkita yhteenmuuttoa, että pitäis tajuta et olen eriasia kuin ne muut...
Pelkään kai niin paljon, ittelläkin rikkinäinen tausta, ettei vaan uskalla luottaa, pakko olla varuillaan...ja kun ei muusta ole valittamista sitten ne exät kummittelee...
Taas löytyi sen perkeleen lehmän lähettämiä flirttailuviestejä miehen kännykästä! Ja se saatanan kusipää on vastannutkin sille oksettavalle huoralle! Se on loppu nyt! Nyt meni perkele hermot niin että se on loppu nyt!
se juttu sitten lopulta päätyi? Jätitkö sen? Jos niissä viesteissä ei ollut mitään epäilyttävää, niin ei kai sulla sitten ole syytä.. Kumma juttu et ne eksät jaksaa prkl vainota! Minunki tilanne on alkanu taas pahenemaan... En tiiä miten miekään jaksan.
sun miehes lähettämissä viesteissä jos oli epäilyttävää...?
epäilyttävää niissä viesteissä. mm. eksänsä kysyi olinko minä syy heidän eroonsa, johon mies vastasi että et tietenkään. Jos se tietäis että erosivat Mun takiani, ei varmasti yrittäisi enää saada miestäni takasin. Akka kertoili myös kuinka vanha suola janottaa, ja kehui kuinka kovasti hänellä olisi vientiä. Sillä hevosennaamalla! Todella uskottavaa että sillä olisi ottajia kun tukkakin on kun kananperse eikä naama yhtään sen parempi. Yrittää sillä vaan tehdä mieheni mustasukkaiseksi itsestään. Voisin minäkin tehdä samaa jos haluaisin olla niin kiero, mutta en halua.Ja sitten tämä ämmä lässyttää että jos mun kanssa ei toimi niin huonossa parisuhteessa ei vaan kannata olla, koska hän haluaa mieheni olevan onnellinen. Se lehmä ei todellakaan halua mieheni olevan onnellinen, koska muuten se ei jatkuvasti tahallaan aiheuttaisi meille näitä ongelmia, vaan antaisi olla ja unohtaisi mieheni. Se on vaan niitä naisia joille muiden onni on sivuseikka. helvetin helvetti. Jos sen naisen vielä jossain nään, vedän turpaan niin ettei heti tokene! mokoma tyrkky huora.
ollaan nyt miehen kanssa mietintävaiheessa, en oo nähnyt sitä hetkeen. En tiedä mitä tekisin. Ei jaksa enää.
Oon seurustellut vähän vajaa 1,5 vuotta kihlattuni kanssa.
En tavallaan ole hänen pitkäaikaisesta entisestään mustis, vaan "hoidoista".
Tiedän, että niitä yhdenillanjuttuja on vähän (3 vajaan puolen vuoden aikana). Mutta sekin raastaa sydäntäni todella pahasti...
Sain keväällä tietää, että kihlattuni on viettänyt yhden yön maailman ällöttävimmän muijan kanssa. Ja pahinta tässä on se, että nään lähestulkoon aina tän muijan, kun olen viihteellä. Ja se on mun kaverini tuttu. Saan kuulla sitä kautta kaikenlaista paskapuhetta (esim. että hän tuli raskaaksi kullalleni) jne. Tää muija on täys jakorasia! Eri jätkä aina kainalossa, ja silti jaksaa tahallaan ärsyttää mua, kun tietää, että olen mustis.
Mua oksettaa, kun ajattelen mitä mun kultani ja tää muija on tehneet keskenään. Kiukuttelen ja vittuilen aina välillä kullalleni tästä tapauksesta.
Muita yhdenillanjuttuja en todellakaan halua tietää, koska tiedän etten varmaan kestäisi sitä!
Tekee oikeesti pahaa ajatella kaikkea "hoitoihin" liittyvää!!!
Tää on kauheeta, haluan eroon tästä mustasukkaisuudesta!
Sulla on paljon kohtalotovereita.
Minä en ole näköjään sellainen.
Tuo kaikki kuullostaa jotenkin niin hassulta.
Entinen suhteeni oli varmaan samankaltainen kun sulla. Sairaanloista mustasukkaisuutta, kokoajan joutui selittelemään ja todistelemaan ja pelkäämään että oli tehnyt jotain mistä mies hermustuu. Mies uhkaili, ahdisteli ja haki valtaa. Silloin minäkin olin mustis hänestä koska tuntui että en voi luottaa häneen kuitenkin se tuntui väärältä ajatella niin.
Suhteen kariuduttua huomasin miten paljon kärsimystä mustasukkaisuus aiheutti ja tajusin ettei siinä ole mitään positiivista tai järkeä.
Tuli jopa mieleen että jos inhoan mieheni exiä niin oikeastaan inhoan häntä koska exät ovat osa hänen historiaansa.. kieroako? ehkä...
Minulla on nyt ihana mies jota rakastan. en vaan ole yhtään mustasukkainen hänestä.
Minulla menee niinpäin että jos ajattelen häntä ja exsäänsä sängyssä tai tekemässä jotain tulee vaan mieleen että ihanaa, jos hän pystyi tuottamaan samanlaista nautintoa ja onnellisuutta exälleen kuin minulle ja jos ei pystynyt niin toivottavasti tuo exä löytää jonkun joka niin tekee.
En jotenkin osaa ajatella että exän ja mieheni tekemiset olisi minulta jotenkin pois..
Nykyisen mieheni kanssa ollaan oltu 3v. ja kertaakaan ei olla tapeltu "toisista", vaikka ollaan monet kerrat oltu ulkona yhdessä ja erikseen ja esim. mies on tanssinut exsiensä kanssa tms.
Alussa olin mustis hänen naispuolisille kavereilleen mutta sitten rupesin ajattelemaan että no, en voi sille mitään, jos hän rakastuu kaveriinsa. voin vain olla itseni.
Mulla loppui mustasukkasuus päätöksestä.
päätin että en voi hallita tai omistaa miestäni joten en tuhlaa aikaa kuvitelmiin sitä mitä on ollut tai mitä voisi olla vaan olen ja elän hänen kanssaan tässä ja nyt.
Se oli tosi vapauttavaa.
Tottakai miehesi on tehnyt kaikenlaisia juttuja exiensä kanssa, mutta se että hän on nyt tekemässä niitä sun kanssa on paljon tärkeämpää kuin menneisyys.
Päästä irti noista ajatuksista ja nauti miehestäsi.
Jos tosissaan haluat lopettaa exien ajattelun niin vois ehkä toimia se että kun olet nähnyt painajaisen niin ajattele että se oli joku pelko mitä alitajunta käsitteli ja nyt se poistui painajaisena, eikä enää tule takaisin.
Jos ajatuksille ei anna valtaa niin ne häipyvät..
Toinen mitä mä tein oli että toivoin exille kaikkea hyvää, kuullostaa ehkä oudolta, mutta sillai ne ei ollu enää vihollisia tai täydellisiä olentoja vaan samanlaisia kanssaihmisiä kuin kaikki muut. Luultavasti hekin ovat joskus epävarmoja itsestään vaikka näyttäisivät kuinka kauniilta ulospäin.
tsemppiä ja onnellisuutta!
helpommin sanottu kuin tehty tuo päättäminen että lopettaa mustasukkaisuuden. Vaikea tosiaan lopettaa kun tuo exä-ämmä ahdistelee ja pitää yhteyksiä vaikka on tehty selväksi ettei kiinnosta. Minä ainakin olen mustis lähinnä siksi että tämä yksi nainen ei osaa jättää meitä rauhaan. Nytkin hän on nähnyt tarpeelliseksi tunkea itsensä mukaan matkalle jolle meidän piti lähteä poikaystäväni kavereiden kanssa ja jota poikaystäväni oli kovasti odottanut ja suunnitellut. Emme siis lähde, koska tämä ämmä lähtee. Muija siis luuli että koska minä en häntä siedä, poikaystäväni lähtisi yksin ja hän voisi iskeä kyntensä kultaani. Ähäkutti, etpä onnistunut! Harmittaa poikaystäväni puolesta, ja ärsyttää että nainen joka vakuuttelee että hän haluaa poikaystäväni vain olevan onnellinen, tekee tuollaisen tempauksen kiusallaan. Inhottava lehmä.
on se ihme että teidän tarttee haukkua miehenne entistiä naisia "lehmiksi" "ämmiksi" jne. eiköhän se niin mene että miehenne on menneisyydessä näihin naisiin rakastunut, ja pitänyt heitä kauniina ja nähnyt heissä jotain niin hyvää että on suhteeseen heidän kanssaan ryhtynyt. Ja mitä ihmettä se teille kuuluu kehen miehenne yhteyttä pitää? Oikeesti en ihmettele jos miehet ei teitä kestä ja oikeesti pettävätkin, eihän ne yhen illan "hoidot" mistään valittele, ja kummankohan valitsis, valittavan/itkevän naisen vai iloisen naisen joka nauttii seurasta...hmmm..
Minulle ei ainakaan tulisi mieleenkään kysellä kenen kanssa mieheni viestittelee jne. hän kertoo jos haluaa, mutta minä pidän häntä suuressa arvossa, hänen ajatuksiaan ja käytöstään, uskon tässä tilanseessa "peiliin" eli mieheni näkee itsensä "hienona ihmisenä" minun kanssani sillä peilaan takaisin hänen parhaita puoliaan.
Entä sitten jos peilistä näkyisi valehteleva, tuskaa tuottava, epailyttävä ja epaluotettava ihminen?
Kumpaanko peiliin sinä katsoisit?
PS. olen nainen 30v. ja nukuin pari viikkoa sitten seurustelevan exsäni sohvalla viettyämme illan yhdessä viinin ja ruuan merkeissä hänen luonaan. Mieheni oli töissä ja tiesi missä olen, kotiin tultuani söimme keskustelimme otimme kylvyn ja rakastelimme :)
Tämä on normaalielämää:)
itelles. Minä sanon siitä akasta mitä ikinä haluan. Se on aiheuttanut mulle niin paljon tuskaa ja murhetta ja valehdellut ja juoruillut ja haukkunut mua, että mielestäni mulla on oikeus olla siitä ihan mitä mieltä vaan. Ei kuulu kenellekään mitä siitä sanon. Ole sinä hiljaa ja anna meidän jotka tietää mitä kärsimystä mustasukkaisuus on olla keskenämme rauhassa. Mene muualle julistaan sitä "normaalielämääs". "söimme, keskustelimme ja rakstelimme" voi hellanlettas. Kyllä minäkin syön, peseydyn ja harrastan seksiä, eli elän ihan yhtä normaalia elämää siis kun sinäkin, sun määritelmän mukaan. En vaan käy eksieni luona nukkumassa ja syömässä, tekeekö se musta jotenkin epänormaalin sitten;)
jos sun mielestäs mustasukkaisuus ja pahaolo on se mitä haluat mielessäs pyörittää niin ole hyvä vaan.
että ne on sitä mitä haluan mielessäni pyörittää, mutta paha olo on yhtä inhimillistä ja normaalia kuin hyvä olo ja onnellisuus. Normaalit ihmiset kun ovat kykeneviä tuntemaan erilaisia tunteita.
Luin tarinoitanne ja huomasin niissä paljon samaa kuin omassa suhteessani. Vaadin aikoinani miestäni kertomaan kaiken vanhoista "jutuistaan", vaikka tämä olikin harrastanut seksiä vain yhden kanssa ennen minua. Olen sairaanloisen mustasukkainen yhdestä hänen kaveristaan, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään tekemistä "sillä tavalla". Saan joskus raivareita ja urkin tietoa niin paljon kuin moraalini sallii: kännykkään, taskuihin tai muihin yksityisiin juttuihin en koske. Urkin lähinnä kysymällä, ja siitäkös se riita sitten syntyy.. Olemme puhuneet mustasukkaisuudestani ja tulleet tulokseen, että se on voitettavissa. Mustasukkaisuus täytyy kuitenkin mieltää omana vikanaan, ei exien akkamaisuutena tai ällöttävyytenä(vaikka ne olisivatkin kuinka hirveitä). Jotkut teistä tuntuivat omistavansa koko elämänsä puolisonsa exille, ja tämä tuntuu naurettavalta. Eikö paras keino olisi sittenkin vain yrittää olla välittämättä laisinkaan. Jos puoliso on joskus sortunut niihin vittumaisiin lehmiin ja huoramaisiin teinipilluihin niin se varmasti kaduttaa myös puolisoa itseään. Kyllä minuakin kaduttaa omat yhdenillanjuttuni ja valintani, sillä välillä tuli harrastettua suojaamatontakin seksiä, ja yhdessä nykyisen puolisoni kanssa jouduimme takiani sukupuolitautitesteihin. Onneksi mitään ei löytynyt.
Paras tapa päästä mustasukkaisuudesta yli on ilmeisesti ensin myöntää se _omana_ ja vain omana vikanaan. Kuitenkin on muistettava, että jos kerran oma ihana puoliso on juuri sinut valinnut, olet ainutlaatuinen ja hänen mielestään Se Oikea, rakastettava ja ylivoimainen. Vaikka exät vainoavat, ne voi yrittää jättää ainakin tunnetasolla omaan arvoonsa: parasta olisi osoittaa niille -ei murhaavaa katsetta- vaan ehkä säälivää tai naureskelevaa. Jokainen osaa tehdä tuollaisen ilmeen. :D Mustasukkaisuuden voi verhota ensin omaan voitonriemuun, sitä kautta myös oma itsetunto kohenee.
Paperi ja kynä- tekniikka toimii usein psyykkisissä häiriöissä. Voi listata ylös omia hyviä puoliaan, puolison hyviä puolia, voi kirjoittaa ylös mikä exissä ärsyttää ja lukea omat tuotoksensa. Loppujen lopuksi exissä ärsyttää niiden rumuus, haahkamaisuus? No, tiedätpähän että olet itse kauniimpi. Jos niissä puolestaan ärsyttää niiden kauneus, tiedät olevasi henkisesti paremmassa arvossa miehesi silmissä. Seksin nautinto syntyy pääosin rakkauden tunteesta, ei niinkään isoista rinnoista tai pienestä mahasta. Jokaista nousevaa raivokohtausta ennen voi miettiä sen seurauksia. Jos nöyrtyy joka kerta sen verran että vetäytyy hetkeksi omiin oloihin miettimään, voi pelastaa suhteen. Kun on rauhoittunut, voi tulla juttelemaan asiasta. Olen itse sitä mieltä, että kaikki mieltä askartavat asiat on selvitettävä, mitään ei saa feidata. Tämä voi johtaa maanisuuteen tai sitten siihen, ettei ole aihetta ajatella mitään pahaa itsestä, saati toisesta. En tiedä kuinka jäävi olen itse kirjottamaan näin saarnaavasti, mutta samalla yritän auttaa myös itseäni. Onhan minullakin mustasukkaisuusongelma.
Mutta tärkein: Nyt pois sieltä exienne kännyköiden kimpusta! Antakaa exien viestitellä, eivät he siinä nolaa kuin oman itsensä puolisonne silmissä. Jos puolestaan teidän tekonne paljastuu, se on jo painava syy erota. Olkaa vahvoja naisia, olittehan kuitenkin voittajia silloin kun mies teki valinnan. Tai jos itse sen teitte, te pystyitte luonteellanne hurmaamaan! Olkaa sen voiton arvoisia!