Viikko takaperin olin yksin kotona. Ajattelin huoneeni sohvalla rästiin menneitä asioita ja jatko-opintoja, kun yhtäkkiä rupesi ahdistamaan, en saanut kunnolla happea. Huimasi, kädet ja jalat tärisi. Tuli kuumeinen olo ja sydän hakkasi vietävästi. Teki mieli repiä tai purra jotakin. Huutaa, juosta ja itkeä.
Vajosin lattialle itkemään. Oli kaamea olo. Raahauduin sänkyni rappusille ja pidin niistä kiinni. Huusin ja itkin. Sitten tuli pakonomainen tarve nousta ylös ja mennä jonnekin. Pääsin eteiseen. Mieleni teki mennä ulos. Mutta jostakin syystä jäin vaan pyörimään eteiseen. Äitini tuli juuri tällöin kotiin ja raahasi mut sohvalle. Jossa vain itkin yhtämittaa n. viitisen minuuttia ja sitten helpotti. Koko helahoito kesti yhteensä n. 15minuuttia.
Sitten oliko se eilen vai edellispäivänä. Kun tuli taas samanlainen. Olin yksin kotona, joten pistin musiikit täysille ja kierähdin sohvalle itkemään. itkin n. 10 minuuttia jonka jälkeen kädet tärräsivät vielä vartin verran ja ahdisti.
En ole puhunut tapahtuneista kenellekään, tosin äitihän tiesi. Mutta äiti vetosi silloin liialliseen stressiin vain, enkä asiasta halunnut puhua. Äiti ei tiedä tästä toisesta kohtauksesta. Mietin vain. Saattaisiko tämä olla jonkinlaista paniikkihäiriötä?
Olen vasta 15-vuotias. Jos tämä jotakin sellaista on niin mikä on avuksi? Pitäisikö mahdollisten uusien kohtauksien ilmentyessä mennä terkkarille vai mitä pitäisi tehdä? Kai tästä jonkinmoisella lääkityksellä selviäisi?
Vajosin lattialle itkemään. Oli kaamea olo. Raahauduin sänkyni rappusille ja pidin niistä kiinni. Huusin ja itkin. Sitten tuli pakonomainen tarve nousta ylös ja mennä jonnekin. Pääsin eteiseen. Mieleni teki mennä ulos. Mutta jostakin syystä jäin vaan pyörimään eteiseen. Äitini tuli juuri tällöin kotiin ja raahasi mut sohvalle. Jossa vain itkin yhtämittaa n. viitisen minuuttia ja sitten helpotti. Koko helahoito kesti yhteensä n. 15minuuttia.
Sitten oliko se eilen vai edellispäivänä. Kun tuli taas samanlainen. Olin yksin kotona, joten pistin musiikit täysille ja kierähdin sohvalle itkemään. itkin n. 10 minuuttia jonka jälkeen kädet tärräsivät vielä vartin verran ja ahdisti.
En ole puhunut tapahtuneista kenellekään, tosin äitihän tiesi. Mutta äiti vetosi silloin liialliseen stressiin vain, enkä asiasta halunnut puhua. Äiti ei tiedä tästä toisesta kohtauksesta. Mietin vain. Saattaisiko tämä olla jonkinlaista paniikkihäiriötä?
Olen vasta 15-vuotias. Jos tämä jotakin sellaista on niin mikä on avuksi? Pitäisikö mahdollisten uusien kohtauksien ilmentyessä mennä terkkarille vai mitä pitäisi tehdä? Kai tästä jonkinmoisella lääkityksellä selviäisi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paniikkihäiriöhän on pelkotila, jos olet miettinyt jatko-opintoja ja ahdistunut, niin tuollaisia oireita voi tulla.
Kova musiikki ja jopa liiallinen istuminen ruudun ääressä saa myös paniikkihäiriöiden tapaisia oireita.
Jos nyt rupeat tarkkailemaan ja pelkäämään, varmasti uusiutuvat. Mikäli et hallitse näitä, niin terkkarille ja rehellisesti kertomaan, voihan olla kysymys esimerkiksi hormoonituotannosta, joka ei vielä ole tasapainossa.
Moi! Mä sain paniikkikohtauksia ennen yo-kirjoituksia. Olin silloin varma, etteivät ne liity kirjoituksiin, mutta stressi ja epävarmuus tulevasta laukaisivat ahdistuskohtaukset. Olin varma, että jokin on pahasti pielessä, kun sydän hakkaa ja ahdistaa vaan. En saanut rauhaa, ennen kuin kävin lääkärissä. Siellä otettiin sydänfilmikin, että sain rauhan asiasta.
Isot elämänmuutokset, muutto, opiskelustressi ym. voivat laukaista. SAmoin pelko kohtauksen uusiutumisesta saattaa aiheuttaa sellaisen. Oireiden tunnistaminen auttaa, kun tietää, että tämä menee pian ohi.Eikä kohtaus sinänsä ole vaarallinen. YTHS:sän sivuilla on tietoa paniikkikohtauksista. Tsemppiä!