Viikko takaperin olin yksin kotona. Ajattelin huoneeni sohvalla rästiin menneitä asioita ja jatko-opintoja, kun yhtäkkiä rupesi ahdistamaan, oksettamaan, en saanut kunnolla happea. Huimasi, kädet ja jalat tärisi. Tuli kuumeinen olo ja sydän hakkasi vietävästi. Teki mieli repiä tai purra jotakin. Huutaa, juosta ja itkeä. Pelkäsin todella koiriemme puolesta, että nyt sekoan täysin ja tapan ne tai jotain.
Vajosin lattialle itkemään. Oli kaamea olo. Raahauduin sänkyni rappusille ja pidin niistä kiinni. Huusin ja itkin. Sitten tuli pakonomainen tarve nousta ylös ja mennä jonnekin. Pääsin eteiseen. Mieleni teki mennä ulos. Mutta jostakin syystä jäin vaan pyörimään eteiseen. Äitini tuli juuri tällöin kotiin ja raahasi mut sohvalle. Jossa vain itkin yhtämittaa n. viitisen minuuttia ja sitten helpotti. Koko helahoito kesti yhteensä n. 15minuuttia.
Sitten oliko se eilen vai edellispäivänä. Kun tuli taas samanlainen. Olin yksin kotona, joten pistin musiikit täysille ja kierähdin sohvalle itkemään. itkin n. 10 minuuttia jonka jälkeen kädet tärräsivät vielä vartin verran ja ahdisti.
En ole puhunut tapahtuneista kenellekään, tosin äitihän tiesi. Mutta äiti vetosi silloin liialliseen stressiin vain, enkä asiasta halunnut puhua. Äiti ei tiedä tästä toisesta kohtauksesta. Mietin vain. Saattaisiko tämä olla jonkinlaista paniikkihäiriötä?
Olen vasta 15-vuotias. Jos tämä jotakin sellaista on niin mikä on avuksi? Pitäisikö mahdollisten uusien kohtauksien ilmentyessä mennä terkkarille vai mitä pitäisi tehdä? Kai tästä jonkinmoisella lääkityksellä selviäisi?
Vajosin lattialle itkemään. Oli kaamea olo. Raahauduin sänkyni rappusille ja pidin niistä kiinni. Huusin ja itkin. Sitten tuli pakonomainen tarve nousta ylös ja mennä jonnekin. Pääsin eteiseen. Mieleni teki mennä ulos. Mutta jostakin syystä jäin vaan pyörimään eteiseen. Äitini tuli juuri tällöin kotiin ja raahasi mut sohvalle. Jossa vain itkin yhtämittaa n. viitisen minuuttia ja sitten helpotti. Koko helahoito kesti yhteensä n. 15minuuttia.
Sitten oliko se eilen vai edellispäivänä. Kun tuli taas samanlainen. Olin yksin kotona, joten pistin musiikit täysille ja kierähdin sohvalle itkemään. itkin n. 10 minuuttia jonka jälkeen kädet tärräsivät vielä vartin verran ja ahdisti.
En ole puhunut tapahtuneista kenellekään, tosin äitihän tiesi. Mutta äiti vetosi silloin liialliseen stressiin vain, enkä asiasta halunnut puhua. Äiti ei tiedä tästä toisesta kohtauksesta. Mietin vain. Saattaisiko tämä olla jonkinlaista paniikkihäiriötä?
Olen vasta 15-vuotias. Jos tämä jotakin sellaista on niin mikä on avuksi? Pitäisikö mahdollisten uusien kohtauksien ilmentyessä mennä terkkarille vai mitä pitäisi tehdä? Kai tästä jonkinmoisella lääkityksellä selviäisi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
tutulta ja veikkaan et panikki häiriöstä kyse, itseläni alkoi oireilla melkeempä samanlailla, nyt on sit lääkitys.
Ihan selvältä paniikkihäiriöltä minusta kuulostaa. Joillainhan se alkaa jo hyvin nuorena. Itselläni tuossa 20 ikävuoden vaiheilla. Se terkkarille meno olisi hyvä juttu, koska on tosiaan lääkkeitä olemassa oloasi helpottamaan. Terkkari laittaa kyllä sitten eteenpäin lääkärille jos on tarvetta. Yritä pärjäillä!
Paniikkihäiriöltä kuulloistais, ittelläni nuorempana samanlaisia oireita ja yleensä ne tuli ollesani yksinään kotona. Paperipussiin hengittäminen auttaa.Eli kun kohtaus tulee, istut rauhallisesti alas ja hengität muutamia kertoja paperipussiin, siis sisään ulos jne..
Käy kuitenkin lääkärille juttelemassa asiasta, ne osaa auttaa siellä. Se on tosi yleistä nykypäivänä, lähes kaikilla kavereillani on ollut noita kohtauksia jossain elämänvaiheessa, mutta yleensä 15-25vuotiaana.
Tiedän, ne kohtaukset ovat ihan hirveitä, mutta muista kuitenkin että niihin ei kuole. Älä myöskään jää "tunnustelemaan"itseäsi, että apua, nyt se tulee..Sillon se varmasti tuleekin.
Mä ainakin sain ne kohtaukset aina yleensä kotona, vain joskus esim.kaupan kassalla tms.,niinkun yleensä. Keksi ittelles paljon, paljon tekemistä ja juttele ihan rauhassa ja rohkesti vaikka ystävien tai äitisi kanssa. Se auttaa!!!
Toivottavasti tästä oli jotain apua, voin kyllä vastata kysymyksiisi vielä jatkossakin, jos sul on jotain kysyttävää!!!!!
Joo.. mie oon 14-vuotias ja miulla on kans ollu muutamia kertoja melko samanlaisia kohtauksia. Jälkeen päin oon ihmetelly et mikä hitto miuhu meni jne. On se hiukan huolestuttanu miutaki, mut kai se johtuu ahdistuneisuudesta tai jostakin. EMT.
Poikaystävälleni on tullut pari kertaan kohtaus,missä sydän hakkaa nopeaa,hengen ahdistusta ja pelko siitä että tuonela kutsuu..
Hän kertoi siitä minulle vasta nyt,koska ei ole ollut varma että mistä on kyse..
Onkohan paniikkihäiriö kovin yleinen sairaus ja millähän sitä saisi hoidettua??
-Yritän saada häntä hoitoon,mutta kehuu että pystyy jo hallitsemaan itsensä,mutta mielestäni olisi parempi jos kävisi edes lääkärissä..Kamalinta on,kun ei voi tehdä mitään muuta kuin katsoa vierestä..
Paniikkihäiriö on jo melkoisen yleinen sairaus. Siihen on olemassa lääkkeitä, terapiaa ym. Hänen olisi parempi käydä juttelemassa tästä jollekin, koska voihan toki olla että hän pystyy hallitsemaan, mutta jos ei niin sairauas etenee vaan pahempaan suuntaan jos ei käy lääkärissä. Sydämestäni toivon että hän olisi yksi harvoista joka kykenee hallitsemaan kohtauksensa! Tsemppiä sinullekin.
Juttele poikaystävällesi, että paniikkihäiriö, =hyperventilaatiokohtaus on aikas yleistä nykyään. Siihen on olemassa lääkkeet, joita kuitenkaan en itse suosittelisi. Itse pääsin siitä eroon ilman lääkkeitä olemalla avoin ja juttelemalla asiasta ystävien kanssa. Ja kohtauksen tullessa paperipussiin hengittäminen auttaa pikkaisen..
Mutta sitä ei kannata jäädä pelkäämään, eikä myöskään kuulostelemaan itseään että "nyt se varmaan tulee" kun vaikka vasen käsi puutuu tai että mulla on varmaan syöpä tai nyt mä kuolen, sit se muuttuu vaan pahemmaks..Juttele asiasta poikaystäväsi kanssa, se on varmaan suurin apu.
Minulla on ollut jo oireita n 1.5 vuotta välillä oireetonta aikaa vähäsen.En ole uskaltanut mennä lääkäriin kun pelkään niitä paikkoja,olen jutellut avopuolisoni kanssa ja se aikoo hommata minut lääkäriin,krapulassa oireet ovat joskus aivan kauheita.Silloin kun ne alkoi jouduin krapulassa ambulanssilla tk seen kun en tiennyt mikä vaivasi. Kirjoittakaa.
Myös---> [email protected]