Tässä keskustelussa aika usein mainitaan sellainen käsite kuin "lestadiolaisliikkeelle kiusallinen asia jota ei ole syytä tuoda päivänvaloon."
Mikä tämä teille niin "kiusallinen asia" oikeasti on?
Mikä tämä teille niin "kiusallinen asia" oikeasti on?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lopeta jo, kyllä sut reppana on jo huomattu.
Mene vain nyt kiltisti leikkimään vaikka pikkuautoilla!!
"Lopeta jo, kyllä sut reppana on jo huomattu.
Mene vain nyt kiltisti leikkimään vaikka pikkuautoilla!!"
Miksi et vastaa asiallisesti? Kiusallisia, liiankin kiusallisia kysymyksia on veeällien väisteltävä! Puhujapöntöstähän voi leikkiä vaikka kaikkitietävää profeettaa?
Ei muu ole kiusallista kuin tällaisten viestien pöljyys. Vähän samaan tapaan ku juhannuskesällä kärpäset. Niiden kanssa ei huvita velloa.
Toi on kiusallista kun uskovainen äiti rohkenee puhua väsymyksestään julkisesti. Ja sitten nämä kun muistutellaan siitä ettei SRK:n johdossa ole naisia. Myös uskovaisten nuorten julkinen niskoittelu ja yhteisten sääntöjemme arvostelu ei kuulu tälle palstalle.
Mielestäni ns. kiusallisista asioista on juuri hyvä keskustella ja anonyyminä voi ottaa aratkin henkilökohtaiset kysymykset esille. Tietysti pitää lukea kriittisesti näitä juttuja, että näkisi oikeat kommentit provojen ja pellejen seasta. Keskustelu sinänsä on positiivinen asia.
Teemmekö väärin siinä, kun otamme ns. alihankkijoina vastaan töitä alaikäisten nimiin ja teemme vanhemmat ne, jotta säästyisimme veroilta ja sosiaalikuluilta.
Viisitoista vuotta täyttäneet saa ottaa lehdenjakotöitä, elektroniikka komponenttien kokoamista, ja kun he ei kerkiä niitä itse läheskään aina tekemään, me vanhemmat teemme ne heidän puolestaan.
En tiedä kuuluuko tämä tänne kiusallisten asioiden piiriin, mutta muistanpa yhden tapauksen joka sattui vajaa kymmenen vuotta sitten aika suuren rauhanyhdistyksen tiloissa keskusteluillassa.
Joku oli nähnyt useita vl-nuorukaisia juopottelemassa ja tästä käytiin kiivasta keskustelua. En tiedä olivatko pojat itse paikalla, mutta niin oli kovaa tekstiä kaikilta jotka puhuivat, että alkoivat korvat punottaa minullakin, vaikka ei ollut mitään syytä.
Sanoin siinä pienemmän porukan kuullen, että eiköhän tästä inkvisition toiminnasta kannattaisi luopua, jonka jälkeen sain kuulla kunniani. Minua pidettiin heti petturina ja osa porukasta suuttui toden teolla. En tiedä johtuiko suuttuminen siitä, että he tajusivat asian olevan kuten sanoin vaan siitä, että he eivät kestäneet totuutta.
Rakkautta tuossa tilaisuudessa ei kyllä ollut, en ainakaan tuntenut. Luulen, että tilaisuus ei ollut monen muunkaan mieleen, mutta äänekkäimmät ja voimakasmielisimmät saivat aikaan sen, että muut eivät uskaltaneet sanoa mitään.
On vielä nykyäänkin sellainen asia, ettei siitä päätä silitellä. Jos on niin isoa miestä (tai naista) olevinaan että juopottelee, pitää siitä kestää kuulla palautekin. Niin se tapahtuu kotiväenkin kesken ja jos porukalla on tehty tepposia, porukalla otetaan vastuutakin. Tarpeeksi on nuoria kadulla ja sanotaan ettei heille aseteta rajoja. Sinäkö paheksut juuri sitä rajanvetoa? Ihmettelen!
Pään silittely ja julkinen painostus ja pelottelu ovat kaksi aika äärimmäistä vaihtoehtoa. Toki hairahtuneita pitää olla ohjaamassa, mutta rakkaudella, ei vihalla! Oliko sinusta tuo mainitsemani tapa paras mahdollinen? Ehkä se pelästytti jonkun, mutta minussa aiheutti ärtymystä.