Ei ole kaukaa tuulesta temmattua väittää että päihdepalstat täällä suomi24:sessa toimivat välillä poikkeuksellisenkin erinomaisena välineenä analysoitaessa Suomalaista mentaliteettia arvoineen. Termi "Suomalainen sisu" pitää sisällään sellaista monijakoisuutta mitä on todella vaikeaa havaita muissa kulttuureissa. Ehkä tähän on omat syynsä.
Minua askarruttaa se, minkä takia Suomalaisen on niin hankalaa luopua siitä vanhasta, tutusta ja turvallisesta joka on oman kokemusperspektiivin kautta todettu ja koettu. Tähän kuuluu kyvyttömyys ymmärtää edellämainitun mahdollisia puutteita. Niin suuri kyvyttömyys, että isotkin epäkohdat mieluummin saavat jäädä niille sijoilleen, kuin että niitä koitettaisiin korjata. Hyväksytty uppiniskaisuus liittyy vanhasta uuteen siirtymiseen, demonisoitu uppiniskaisuus niihin, jotka koittavat muutoksen kautta muuttaa trendejä normeiksi.
Oma johtopäätökseni liittyen ilmiön taustoihin, on Suomen syrjäinen sijainti -sekä sitä vaivaava kulttuurikuilu välillä liberaalit kaupunkilaiset ja vanhoilliset maaseudun asukit. Tätä komppaa edellämainittuun kahtiajakoon liittyvä koulutuksellinen, kokemuksellinen sekä asenteellinen kuilu -joista jokainen on osaltaan sidoksissa kaikkiin muihin.
Usein voidaan nähdä asia niin, että haluttomuudessa hyväksyä muutoksia ja uusia asioita -löytyy äänekkäin vastustus paikoista missä vältytään monikulttuurisuuden mukanaantuomista mukautumisvaateista. Suomeksi: Korvessa ei maahanmuuttajaa tai kansainvälistä presentaatioryhmää näy, ärsykkeettä ei muodostu toleranssia, ja omaksutut arvot voivat olla peräisin kylästä jonka asukeista puolet voivat olla omia sukulaisia. Hyvä on myös sanoa, että toleranssittomuus ei ole puhtaasti erämaiden ongelma, vaan sitä esiintyy myös isommissa keskittymissä. Taustalla on usein tervehenkiseksi vannottua ideologiaa, joka ainakin teoriassa voi jopa hyvään tähdätäkin. Isoin puute on suvaitsevaisuudessa.
Tästä ääripäästä matkataan toiseen, sosiaaliseen nuorekkaaseen monikulttuurilliseen yhteisöön jossa raittiit ja päihteilevät voivat istua saman nuotion ääressä kuuntelemassa vieraskulttuurista "unplugged" esitystä hymy huulessa ilman ongelman häivääkään. Edustettuna vapaan ihmisen ideologia joka sallii erilaisuuden niin pitkälle kun se ei loukkaa tai vahingoita muita ihmisiä. Välitetään, autetaan, vaikutetaan, tehdään -muutetaan.
Täällä keskusteluissa todistetaan päivittäin näiden ääripäiden eksistenssiä. Meidän kuuluisi voida oppia niistä, ja muodostaa omat näkemyksemme aikaisempaa järkevämmiksi -koska usein esitetyt asiat liittyvät elämänkokemuksiin, ja niiden seurauksiin.
Elämä johon päihteet kuuluvat on suoraan verrannollinen tilanteeseen jossa ajetaan polkupyörällä jossa on apupyörät. Altistutaan vaaroille, kolhuille -mutta silti on parempi että pystytään liikkumaan. Suomessa on aika tyypillistä että ihmiset, jotka eivät apupyöriä tarvitse, pysähtyvät osoittelevaan sormella, huutelemaan herjauksia -ja kärkkäimmät jopa potkivat apupyöräilijän kumoon, aiheuttaen isojakin ongelmia tälle. Hulluinta on se, että nykymeno on valtion siunaamaa, ja osa ihmisistä suorastaan pitää sitä oikeutenaan, ellei peräti velvollisuutenaan. "Jos tuolta ajaa vastaan sellainen apis, niin kyl mun mono ainaskin viuhuu ja lujaa!" Sen sijaan että sitä "apista" koitettaisiin opettaa ajamaan ilman apupyöriä -tai edes niin, ettei ne apurenkaat raahaa koko ajan maassa. Muualla maailmassa toimivat niin. Ei suomessa.
Suomalaisuuden stereotypia vaatii yhdenmukaistamista tervehenkisen suvaitsemisen suuntaan. Kitketään pois vahingoniloa, itsekeskeisyyttä, demonisoinnin ja leimaamisen halua, opetellaan ymmärtämään että elämä jota meistä jokainen täällä tavallaan elää -on aina yksilöllinen, ja sen tulisi olla poikkeuksetta sitä parasta mahdollista aina siihen rajaan asti missä toiselle alkaisi siitä kärsimystä aiheutumaan.
Ja jotta keskustelu täyttäisi palstan aihevaatimukset, sanon nyt sanan kannabis.
Minua askarruttaa se, minkä takia Suomalaisen on niin hankalaa luopua siitä vanhasta, tutusta ja turvallisesta joka on oman kokemusperspektiivin kautta todettu ja koettu. Tähän kuuluu kyvyttömyys ymmärtää edellämainitun mahdollisia puutteita. Niin suuri kyvyttömyys, että isotkin epäkohdat mieluummin saavat jäädä niille sijoilleen, kuin että niitä koitettaisiin korjata. Hyväksytty uppiniskaisuus liittyy vanhasta uuteen siirtymiseen, demonisoitu uppiniskaisuus niihin, jotka koittavat muutoksen kautta muuttaa trendejä normeiksi.
Oma johtopäätökseni liittyen ilmiön taustoihin, on Suomen syrjäinen sijainti -sekä sitä vaivaava kulttuurikuilu välillä liberaalit kaupunkilaiset ja vanhoilliset maaseudun asukit. Tätä komppaa edellämainittuun kahtiajakoon liittyvä koulutuksellinen, kokemuksellinen sekä asenteellinen kuilu -joista jokainen on osaltaan sidoksissa kaikkiin muihin.
Usein voidaan nähdä asia niin, että haluttomuudessa hyväksyä muutoksia ja uusia asioita -löytyy äänekkäin vastustus paikoista missä vältytään monikulttuurisuuden mukanaantuomista mukautumisvaateista. Suomeksi: Korvessa ei maahanmuuttajaa tai kansainvälistä presentaatioryhmää näy, ärsykkeettä ei muodostu toleranssia, ja omaksutut arvot voivat olla peräisin kylästä jonka asukeista puolet voivat olla omia sukulaisia. Hyvä on myös sanoa, että toleranssittomuus ei ole puhtaasti erämaiden ongelma, vaan sitä esiintyy myös isommissa keskittymissä. Taustalla on usein tervehenkiseksi vannottua ideologiaa, joka ainakin teoriassa voi jopa hyvään tähdätäkin. Isoin puute on suvaitsevaisuudessa.
Tästä ääripäästä matkataan toiseen, sosiaaliseen nuorekkaaseen monikulttuurilliseen yhteisöön jossa raittiit ja päihteilevät voivat istua saman nuotion ääressä kuuntelemassa vieraskulttuurista "unplugged" esitystä hymy huulessa ilman ongelman häivääkään. Edustettuna vapaan ihmisen ideologia joka sallii erilaisuuden niin pitkälle kun se ei loukkaa tai vahingoita muita ihmisiä. Välitetään, autetaan, vaikutetaan, tehdään -muutetaan.
Täällä keskusteluissa todistetaan päivittäin näiden ääripäiden eksistenssiä. Meidän kuuluisi voida oppia niistä, ja muodostaa omat näkemyksemme aikaisempaa järkevämmiksi -koska usein esitetyt asiat liittyvät elämänkokemuksiin, ja niiden seurauksiin.
Elämä johon päihteet kuuluvat on suoraan verrannollinen tilanteeseen jossa ajetaan polkupyörällä jossa on apupyörät. Altistutaan vaaroille, kolhuille -mutta silti on parempi että pystytään liikkumaan. Suomessa on aika tyypillistä että ihmiset, jotka eivät apupyöriä tarvitse, pysähtyvät osoittelevaan sormella, huutelemaan herjauksia -ja kärkkäimmät jopa potkivat apupyöräilijän kumoon, aiheuttaen isojakin ongelmia tälle. Hulluinta on se, että nykymeno on valtion siunaamaa, ja osa ihmisistä suorastaan pitää sitä oikeutenaan, ellei peräti velvollisuutenaan. "Jos tuolta ajaa vastaan sellainen apis, niin kyl mun mono ainaskin viuhuu ja lujaa!" Sen sijaan että sitä "apista" koitettaisiin opettaa ajamaan ilman apupyöriä -tai edes niin, ettei ne apurenkaat raahaa koko ajan maassa. Muualla maailmassa toimivat niin. Ei suomessa.
Suomalaisuuden stereotypia vaatii yhdenmukaistamista tervehenkisen suvaitsemisen suuntaan. Kitketään pois vahingoniloa, itsekeskeisyyttä, demonisoinnin ja leimaamisen halua, opetellaan ymmärtämään että elämä jota meistä jokainen täällä tavallaan elää -on aina yksilöllinen, ja sen tulisi olla poikkeuksetta sitä parasta mahdollista aina siihen rajaan asti missä toiselle alkaisi siitä kärsimystä aiheutumaan.
Ja jotta keskustelu täyttäisi palstan aihevaatimukset, sanon nyt sanan kannabis.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yllätyin iloisesti luettuani tämän viestin, ilmeisesti päihde-aihealueen keskustelupalstoillakin osataan välillä olla järkeviä. Hienoa! Ihmisiä täytyy ravistella. Miksi yhteiskunta ei voisi olla myönteinen jäseniään kohtaan? Miksi humaani päihdepolitiikka on liian monille kirosana maassa, jossa alkoholi on pyhä lehmä?
Aikaisemmin olen pitänyt juttujasi lähinnä propagandistina tarinoina jotka sotkee vähän sitä sun tätä, syyttelee ja osoittelee...
Tässä kuitenkin loistava juttu, kirkas kuvaus. Olet kehittynyt kirjoittajana ja ajattelijana selvästi - vaikket aikaisemmin ollut huono silloinkaan... :)
Olisi kivaa kuulla sinun kirjoittamanasi joku tyylitelty pakina jossa ei ole ns. järjen häivääkään. Kielellisesti olet sen verran lahjakas että voisit koittaa kutitella nauruhermojamme fiktion voimalla, aihe voi olla palstan mukainen.
Voisit astua vastustajien kenkiin aiheena kannabis. Muistatko elokuvasta American History X kohtauksen jossa lakanavarastolla se tumma tyyppi alkaa irvailemaan Ku Klux Klanin "tyylillä"? Jotain samansuuntaista olisi kiva nähdä :)
Katsotaan mitä saan aikaiseksi.
Tuli vaan mieleen että mikset kirjottais jotain kannabismyönteistä juttua esim. hesarin mielipidepalstalle? noi sun kirjotukset on nimittäin sitä luokkaa että luulis menevän läpi.
olis kiva herättää keskustelua myös vähän isommissa piireissä, nimittäin ei tänne sivuille kovin moni eksy.
minä ainakin tulen tekemään kaikkeni että kannabis joskus laillistettaisiin Suomessa. konstit on vaan aika vähissä kun suurin osa ihmisistä ei edes halua keskustella asiasta.
Loistava idea!
Noin hyvin kirjoittavan yksilön pitäisi oikeasti kirjoittaa isompien lehtien mielipidepalstalle, että saataisiin lopetettua tämä päätä seinään hakkaaminen ja saataisiin oikeaa keskustelua aikaan.
...anna mennä...anna mennä...anna mennä...
Jos tämä idean toteutat ja saat tietää millon juttu mahdollisesti julkaistaan niin laitathan sen ajankohdan tänne?