Sisäministeri Yrjö Leino, joka oli jonkinlainen "demokraattinen lakimies", luovutti Neuvostoliittoon Suomen omia syntyperäisiä kansalaisia, täällä vuosikymmeniä asuneita meille lojaaleja venäläisiä pakolaisia, mm. Krondstadtin kapinaan osallistuneita bolshevikkien vastustajia ja muita Stalinin vihollisia.
Tunnetuin "Lista numero 1:n" vangeista oli Unto Parvilahti joka ylitti äskettäin uutiskynnyksen, kun Venäjällä kommunismin romahtamisesta lähtien toiminut oikeudellisten vääryyksien tarkistaminen ja syyttä tuomittujen maineen palautus eteni hänen kohdallen. Venäläiset viranomaiset olivat todenneet hänet miljoonien muiden kommunistien uhrien tavoin oikeusmurhan kohteeksi. Suomi sen sijaan ei ole missään vaiheessa osoittanut katumusta neuvostoajan rötöksistä, esim. pyytämällä anteeksi Parvilahden omaisilta laitonta vangitsemista ja ulkomaille luovuttamista.
Unto Parvilahti vietti vuosia vankileirien saaristossa, tuossa kommunistien lihamyllyssä, ja kirjoitti Suomeen päästyään kirjan "Berijan Tarhat", joka oli 70-luvulla yksi "taistolaisälykköjen" eniten vihaama opus.
Jokainen Suomen koululainen on varmaankin kuullut - halusi tai ei - alussa mainituista kahdeksasta luovutetuista juutalaisista, mutta he eivät ole koskaan kuulleet luovutetuista 300:sta inkeriläisestä adoptiolapsesta, jotka revittiin suomalaisista sijoituskodeistaan ja lastattiin eduskuntataloa vastapäätä olevien makasiinien sivulaiturilta karjavaunuista koottuun junaan, määränpäänä Siperia.
Leinolle itselleenkin tosin meinasi käydä köpelösti. Hertta Kuusinen ehdotti pariskunnan Neuvostoliiton-matkalla isännilleen, että josko tuon Yrjön voisi jättää tänne. Leino oli tuolloin jo välirikossa vaimonsa ja SKP:n kanssa. Isännät kuitenkin sanoivat Hertalle, ettei sitä nyt noin vain voi takavarikoida vieraan valtion sisäministeriä.
Viron neuvostolaistamisesta löytyy myös lukuisia vastaavanlaisia esimerkkejä. Ensimäinen neuvosto-Viron presidentti Johannes Vares-Barabarus tappoi itsensä, kun huomasi miten hänen idealismiaan oli käytetty hänen oman kansansa tuhoamiseen.
Tampereen yliopiston tiedotusopin professori Kaarle Nordenstreng haikaili taannoin eräässä julkaisussa lehdistön objektiivisuuden perään. Esimerkillisenä mallina suomalaiselle lehdistölle olisi käynyt hänen mukaansa "The Moscow News"-lehti. Nordenstreng oli aikanaan näiden "demokraattisten lehtimiesten" jonkinlainen puheenjohtaja - tämä KGB:n työkalu piti päämajaansa Prahassa. Kun Tsekkoslovakia vapautui, vakoilujärjestö sai välittömästi kenkää, kuten myös "Maailman Naisten Demokraattinen Liitto", jonka viimeinen pääsihteeri oli Suomen Rauhanpuolustajien entinen pääsihteeri Mirjami Vire-Tuominen.
Suomen Rauhanpuolustajat oli muuten ainoa suomalainen järjestö joka 1968 hyväksyi virallisesti Tsekkoslovakian miehityksen. SKDL ja SKP olivat sen tuominneet "sosialismin periaatteiden vastaisena". Neuvostoliitto oli uhannut hajottaa kaikki kommunistipuolueet, jotka arvostelevat sen hyökkäystä Tsekkoslovakiaan, ja Suomen piskuisesta stalinistijoukosta se otti itselleen työkalun, jolla uppiniskainen Aarne Saarisen johtama SKP hajotettiin.
Eräät nimeltä tunnetut nuor-vasemmistolaiset menivät välittömästi miehitysuutisen tultua tiedoksi Tehtaankadulle ja ilmoittautuivat KGB:n palvelukseen. Siitä alkoi taistolaisten menestys, sillä heitä nosti nyt valtaan ja asemiin suuri ja mahtava vakoilujärjestö. Nykyinen toimittajakunta on edelleen tämän kauden seurauksena politisoitunutta.
Elämme aikaa, jolloin argumentaation taso määritellään argumentoitavan näkemyksen, ei itse perustelun mukaan. Tiede on laadukasta, jos se vahvistaa doktriinia (esim. monikulttuurisuus). Jos tiede ei vahvista doktriinin väittämiä, se on huonoa tiedettä, eikä sen tuloksia näin ollen tarvitse ottaa vakavasti. Molemmissa tapauksissa on toteennäytetty, että oppi lepää vankalla älyllisellä pohjalla.
Tunnetuin "Lista numero 1:n" vangeista oli Unto Parvilahti joka ylitti äskettäin uutiskynnyksen, kun Venäjällä kommunismin romahtamisesta lähtien toiminut oikeudellisten vääryyksien tarkistaminen ja syyttä tuomittujen maineen palautus eteni hänen kohdallen. Venäläiset viranomaiset olivat todenneet hänet miljoonien muiden kommunistien uhrien tavoin oikeusmurhan kohteeksi. Suomi sen sijaan ei ole missään vaiheessa osoittanut katumusta neuvostoajan rötöksistä, esim. pyytämällä anteeksi Parvilahden omaisilta laitonta vangitsemista ja ulkomaille luovuttamista.
Unto Parvilahti vietti vuosia vankileirien saaristossa, tuossa kommunistien lihamyllyssä, ja kirjoitti Suomeen päästyään kirjan "Berijan Tarhat", joka oli 70-luvulla yksi "taistolaisälykköjen" eniten vihaama opus.
Jokainen Suomen koululainen on varmaankin kuullut - halusi tai ei - alussa mainituista kahdeksasta luovutetuista juutalaisista, mutta he eivät ole koskaan kuulleet luovutetuista 300:sta inkeriläisestä adoptiolapsesta, jotka revittiin suomalaisista sijoituskodeistaan ja lastattiin eduskuntataloa vastapäätä olevien makasiinien sivulaiturilta karjavaunuista koottuun junaan, määränpäänä Siperia.
Leinolle itselleenkin tosin meinasi käydä köpelösti. Hertta Kuusinen ehdotti pariskunnan Neuvostoliiton-matkalla isännilleen, että josko tuon Yrjön voisi jättää tänne. Leino oli tuolloin jo välirikossa vaimonsa ja SKP:n kanssa. Isännät kuitenkin sanoivat Hertalle, ettei sitä nyt noin vain voi takavarikoida vieraan valtion sisäministeriä.
Viron neuvostolaistamisesta löytyy myös lukuisia vastaavanlaisia esimerkkejä. Ensimäinen neuvosto-Viron presidentti Johannes Vares-Barabarus tappoi itsensä, kun huomasi miten hänen idealismiaan oli käytetty hänen oman kansansa tuhoamiseen.
Tampereen yliopiston tiedotusopin professori Kaarle Nordenstreng haikaili taannoin eräässä julkaisussa lehdistön objektiivisuuden perään. Esimerkillisenä mallina suomalaiselle lehdistölle olisi käynyt hänen mukaansa "The Moscow News"-lehti. Nordenstreng oli aikanaan näiden "demokraattisten lehtimiesten" jonkinlainen puheenjohtaja - tämä KGB:n työkalu piti päämajaansa Prahassa. Kun Tsekkoslovakia vapautui, vakoilujärjestö sai välittömästi kenkää, kuten myös "Maailman Naisten Demokraattinen Liitto", jonka viimeinen pääsihteeri oli Suomen Rauhanpuolustajien entinen pääsihteeri Mirjami Vire-Tuominen.
Suomen Rauhanpuolustajat oli muuten ainoa suomalainen järjestö joka 1968 hyväksyi virallisesti Tsekkoslovakian miehityksen. SKDL ja SKP olivat sen tuominneet "sosialismin periaatteiden vastaisena". Neuvostoliitto oli uhannut hajottaa kaikki kommunistipuolueet, jotka arvostelevat sen hyökkäystä Tsekkoslovakiaan, ja Suomen piskuisesta stalinistijoukosta se otti itselleen työkalun, jolla uppiniskainen Aarne Saarisen johtama SKP hajotettiin.
Eräät nimeltä tunnetut nuor-vasemmistolaiset menivät välittömästi miehitysuutisen tultua tiedoksi Tehtaankadulle ja ilmoittautuivat KGB:n palvelukseen. Siitä alkoi taistolaisten menestys, sillä heitä nosti nyt valtaan ja asemiin suuri ja mahtava vakoilujärjestö. Nykyinen toimittajakunta on edelleen tämän kauden seurauksena politisoitunutta.
Elämme aikaa, jolloin argumentaation taso määritellään argumentoitavan näkemyksen, ei itse perustelun mukaan. Tiede on laadukasta, jos se vahvistaa doktriinia (esim. monikulttuurisuus). Jos tiede ei vahvista doktriinin väittämiä, se on huonoa tiedettä, eikä sen tuloksia näin ollen tarvitse ottaa vakavasti. Molemmissa tapauksissa on toteennäytetty, että oppi lepää vankalla älyllisellä pohjalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä argunmentaatioihin" tulee,saat tunkea ne perseesi,niin kuin nykynuoriso sanoo.
Tuossa "dokumentissasi" oli kaksi asiaa,joista tahtoisin keskustella.Voimmeko tehdä niin,että vaihdammee mielpiteitämme tällä samalla sivulla sunnuntaina.
Olen luvalla sanoen nyt vitun päissäni,taustoittaminen ei oikein onnistu.
Pitkään on ylimalkaan vaikea vastata lyhyesti.
Voimmeko tehdä niin,että palaamme asiaan maanantaina klo 18.00.
Paska homma sopia tärskyt kahdelle päivälle.
Tämän ruokottaman kännin vika,kts.viime viikonloppu näillä sivuilla.
Pitkän tekstisi,ihanko oma,mielenkiintoisin osa oli se,joka sivusi Herttaa.
Tällä sivullako keskustelemme Hertasta?Voidaanko tehdä niin?
Ehdotan tulevan sunnuntain iltapäivää näillä sivuilla Herttakeskustelun ajankohdaksi.
Perjantai-aamuyö nyt. Siis sunnuntain iltapäivään.
Käyn heti avaamassa uuden keskustelusivun Hertasta,sunnuntainäkemisiin,siinä kirkonmenojen vaiheilla tavataan
Eihän sitä nyt kukaan kahta kertaa,sitäpaitsi meillä on sunnuntaiksi tärskyt'Ole paikalla.
Huonosti kirjoitettu historia on toki huonoa.
Kun se laitetaan huonosti paperille,se huonontuu entisstään.
Kun noilla eväillä koettaa vaikuttaa historiaan,siihen suureen ja isoon,tulos on useimmiten kuhmu otsaan.
Oikeastaan arvasin,että Kallehan se siellä ja toisella trollilla kanssa.
Ymmärrä nyt hyvä mies.että peli on pelattu.
Jos annat olla,poistun näiltä sivuilta.Saat taas ola ykkösmulkku ja narsisti.Arvosta nyt edes vähän,kun joka vitun päivä pitää tehdä ontuva runojalka.Vastaa .......!