Tällä palstalla on ollut "kahta linjaa" tietyissä opillisissa näkemyksissä ja joku on luonnehtinut tätä kyseenalaisella ilmaisulla "liberaalit tai konservatiivit". Kymmenen vuotta sitten eräs rauhansanalainen kertoi heidän keskuudessaan olevan tällaista jakoa konservatiiveihin ja liberaaleihin jopa puhujien keskuudessa. Liberaalit hyväksyivät enemmän tiettyjä asioita ja tekemisiä ja konsewrvatiivit vaalivat "puhtaampaa", tapoihin sidottua oppia. Minusta tällainen kaksijakoisuus tuntui pahalta ja ihmettelin, miten seurakunta voi puhua yhdestä opista, jos todellisuus on kaksimielinen.
Tänä päivänä tilanne alkaa jossakin mielessä olemaan samanlainen myös siionissamme, ainakin "kentällä" tavallisten ihmisten keskuudessa. Jako akateemisiin, kaupunkilaisiin ja kriittisesti uskoviin ja "maalaisiin", perinteisiä tapoja vaaliviin on olemassa.
Mikä on lopputulos? Silloin vuosia sitten rauhansanalaiset nuoret olivat sitä mieltä, että vl:t ja rauhansanalaiset voisivat yhdistyä. Minun mielestäni se oli hauska ajatus, lähinnä vitsi, ja ajattelin, että se jo kertoo olennaisimman uskon käsitystemme erosta. Onko kuitenkin käynyt niin, että ne meikäläiset, jotka ovat sitä mieltä, että televisio, meikkaus ym. tavat eivät ole syntiä, voisivat sittenkin yhtyä rauhansanalaisten kanssa? Miksi meikäläisyyttä täytyy muuttaa, jos kerran niin moni haluaa uskoa perinteisellä tavalla ja heille toisenlaiset ajatukset ovat pelottavia, ahdistavia ja radikaaleja? Eikö olisi reilua, että ne, jotka huomaavat uskovansa eri tavoin, miettisivät sydämen tilaansa ja etsisivät sopivan joukon itselleen. Rauhansanalaisista moni saattaisi löytää itselleen hengenheimolaisia.
Tänä päivänä tilanne alkaa jossakin mielessä olemaan samanlainen myös siionissamme, ainakin "kentällä" tavallisten ihmisten keskuudessa. Jako akateemisiin, kaupunkilaisiin ja kriittisesti uskoviin ja "maalaisiin", perinteisiä tapoja vaaliviin on olemassa.
Mikä on lopputulos? Silloin vuosia sitten rauhansanalaiset nuoret olivat sitä mieltä, että vl:t ja rauhansanalaiset voisivat yhdistyä. Minun mielestäni se oli hauska ajatus, lähinnä vitsi, ja ajattelin, että se jo kertoo olennaisimman uskon käsitystemme erosta. Onko kuitenkin käynyt niin, että ne meikäläiset, jotka ovat sitä mieltä, että televisio, meikkaus ym. tavat eivät ole syntiä, voisivat sittenkin yhtyä rauhansanalaisten kanssa? Miksi meikäläisyyttä täytyy muuttaa, jos kerran niin moni haluaa uskoa perinteisellä tavalla ja heille toisenlaiset ajatukset ovat pelottavia, ahdistavia ja radikaaleja? Eikö olisi reilua, että ne, jotka huomaavat uskovansa eri tavoin, miettisivät sydämen tilaansa ja etsisivät sopivan joukon itselleen. Rauhansanalaisista moni saattaisi löytää itselleen hengenheimolaisia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...erottaa kaksi asiaa toisistaan.
Oppi ja elämä.
Opin käsitän itse Kristuksen oppina syntisen vanhurskauttamisesta. Siihen on Kristus antanut opin "Etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan, anoaa, niin teille annetaan"
Kun ihminen on saanut parannuksen armon ja Jumalan lapsena saa asua Jumalan Valtakunnassa, niin itse Kristus lupaa, "...niin kaikki muu sen ohessa annetaan"
Kun ihminen on Kristuksen vanhurskaudessa, tulee elämä vanhurskaana ja se, että kuinka Kristuksen vanhurskaus minusta näkyisi(uskon hedelmät, joista suurin on Rakkaus). Raamattu ei turhaan neuvo vaaeltamaan hengen jälkeen, eikä turhaan varoita lihan jälkeen vaeltamisesta.
Vaikka ihminen on uskovainen, niin hän ei ikinä tule olemaan lihasta vapaa ja niitä lihan töitä neuvoo Paavali hengen kautta kuolettamaan. Jumalan Valtakunnassa asuu armahdettuja syntisiä, eikä Jumalan Valtakunnassakaan ihminen ole koskaan vapaa lihan töistä ja ne lihan työt näkyvät joka päivä meidän "töppäilyinä".
Lopuksi täsmennän, mitä on esimerkiksi lihan ja sieluvihollisen työ, jolla Rakkautta yritetään kaikin tavoin rikkoa: "Et ole uskovainen, kun sinulla on TV", lihan työtä ei sen sijaan ole, jos kysyy "Onko TV uskonelämän kannalta välttämätön"
"Lopuksi täsmennän, mitä on esimerkiksi lihan ja sieluvihollisen työ, jolla Rakkautta yritetään kaikin tavoin rikkoa: "Et ole uskovainen, kun sinulla on TV", lihan työtä ei sen sijaan ole, jos kysyy "Onko TV uskonelämän kannalta välttämätön" "
Tämä on minusta erittäin asiallisesti ja oikein sanottu. Kuitenkin joudun valittaen toteamaan, että kysymystä "Onko TV uskonelämän kannalta välttämätön" ei kuule seuroissa koskaan, vaan kyllä se lause kuuluu "TV ei ole uskovaisen kodin huonekalu". Tässä on hyvin suuri ero.
Ankaraan parannussaarnaan liittyi kuitenkin julistus taivaallisen Vanhemman rakkaudesta (Laestadius ei puhunut taivaallisesta Isästä; syynä taisivat olla hänen huonot kokemuksensa omasta isästään).
Nämä sanat lestadiolaisperheiden lapset oppivat jo pienestä pitäen, koska yleensä iltarukoukseen liittyy päivän pahojen tekojen ja sanojen ja syntien anteeksijulistaminen.
"Televisiosta tulee kaikkea pornoa sekä synnillistä ja huonoa elämää."
Huomaa, että munankuoret (valtio, yhteiskunta ja kirkko) ovat, kuten kananmunassa, itsessään kuolleita. Niissä ei ole elävää kristillisyyttä.
Kuoret eivät kuitenkaan ole tarpeettomia, vaan pikemminkin välttämättömiä elävän kristillisyyden suojia.
Tästä syystä lestadiolaisuus ei ole halunnut erota ev.lut. kirkosta, vaikka lestadiolaisuus ei katsokaan kirkon uskonelämän olevan oikeaa ja elävää.
Eri lestadiolaisia suuntauksia on ainakin yhdeksän.
Esikoislestadiolaisissa seuroissa:
NAISET
Aikuisilla naisilla tulee olla huivi päässä. Huivi on sidottu leuan alle. Koruja ja meikkiä ei saa olla. Hiusten tulee olla pitkät. Naisten tulee käyttää hametta tai mekkoa.
MIEHET
Miehillä tulee olla siisti asu päällä. Pukua ei vaadita. Solmion käyttöä ei hyväksytä.
Rukoushuoneella ei saa olla ruukkukukkia eikä kukkakaupan leikkokukkia.
Luonnonkukat voidaan hyväksyä.
Mitään soittimia ei käytetä.
Aloittipa keskustelun laidasta tai toisesta, aina tulee televisio eteen. Joten tervemenoa taas tämäkin aihe, josta olisi voinut tulla hyvä ketju. Ei muuta kuin kiharaa ja ripsiväriä ja pari linkkiä aiheeseen minä ja viisitoista, kuudestoista tulossa. Mitäpä tuota asiasta puhumaan.
... että te, jotka ette siedä erilaisia ajattelu- ja elämäntapoja, etsisitte jonkin sopivamman joukon itsellenne.