Elämme vaarallista aikaa.Kehottaisin kaikkia uskovaisia ostamaan tai lainaamaan tällaisen kirjan:Martti Luther:Marian ylistyslaulu.
Lainaan katkelmia siitä tähän:
"Se on: kukaan ei saa ottaa itselleen Jumalan nimeä.Se on Jumalan nimen häpäisemistä, jos sallimme itseämme ylistettävän ja kunnioitettavan tai olemme omahyväisiä ja kehumme tekojamme ja omaisuuttamme kuten maailma tekee ja herkeämättä herjaa ja häpäisee Jumalan nimeä. Koska teot ovat yksin Jumalan, tulee myös nimen kuulua Hänelle, ja kaikki jotka näin pyhittävät Hänen nimensä ja luopuvat kunniasta ja maineesta, pitävät Häntä oikein kunniassa....
Jos joku ylistää meitä ja saamme itsellemme nimeä, on meidän noudattettava Jumalan äidin esimerkkiä ja oltava valmiit vastaamaan siihen edellä mainitulla säkeellä. Meidän tulee käyttää kunniaa ja ylistystä oikein ja sanoa julkisesti tai ainakin ajatella sydämessämme:"Oi Herra Jumala, teko, jota kiitetään ja ylistetään, on Sinun tekosi; anna myös nimen kuulua Sinulle. En minä, vaan Sinä olet olet sen tehnyt, Sinä joka voimallisesti teet kaiken ja pyhä on Sinun nimesi...
Meidän ei tule kieltää ylistystä ja kunniaa ikään kuin se olisi väärin tai halveksia sitä aivan kuin se ei olisi mitään, vaan sitä ei tule omistaa itselleen aivan liian jalona ja kallisarvoisena asiana, vaan se on kannettava kotiin, taivaaseen, sille jolle se kuuluu."
Näin, tässä se on sanottu, miksi uskovaiset eivät käy tämän maailman konserteissa.Sillä annetaanko siellä ylistys ja kunnia sille kelle se kuuluu?
Kunnioitetaanko siellä Jumalan nimeä?
Mietitäänpä vähän tarkemmin asiaa.
Minä olen instrumentalisti ja sävellän.Voisin tässä konsertoida tai puuhata levyä.Sitä en kuitenkaan tee.Liian vaarallista.Ihmiset ihmettelevät, miksi en lähettele sävellykisiäni sinne sun tänne.En lähetä.Olen testamentannut ne, sekä suojannut Teostoon.
Tosin jouduin lähettämään eräitä julkaistavaksi pienoisen painostuksen vuoksi, koska en keksinyt tarpeeksi pätevää veruketta, millä olisin saanut estettyä tämän loukkaamatta erästä ihmistä.Harmittaa.Olen päätynyt tällaisiin ratkaisuihin, minulla ei ole tarvetta olla esillä.
Kaikki lahjat ovat yksin Jumalan.Kaikki sävellyksetkin on yksin Jumalan armoa, että ne ovat syntyneet.Ei ole hyvä, että ne liataan maailman kunnialla, mikäli ne ovat yleensä sen arvoisia.Parempi, että ne julkaistaan vasta kuolemani jälkeen.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että musiikin puolella kaikkinainen vouhotus on saanut liian suuret mittasuhteet uskovaisten piirissä.
Meidän pitäisi valvoa ja ajatella ehkä enemmän kuolemaa ja iankaikkisuutta kuten ennen uskoneet.
Lainaan katkelmia siitä tähän:
"Se on: kukaan ei saa ottaa itselleen Jumalan nimeä.Se on Jumalan nimen häpäisemistä, jos sallimme itseämme ylistettävän ja kunnioitettavan tai olemme omahyväisiä ja kehumme tekojamme ja omaisuuttamme kuten maailma tekee ja herkeämättä herjaa ja häpäisee Jumalan nimeä. Koska teot ovat yksin Jumalan, tulee myös nimen kuulua Hänelle, ja kaikki jotka näin pyhittävät Hänen nimensä ja luopuvat kunniasta ja maineesta, pitävät Häntä oikein kunniassa....
Jos joku ylistää meitä ja saamme itsellemme nimeä, on meidän noudattettava Jumalan äidin esimerkkiä ja oltava valmiit vastaamaan siihen edellä mainitulla säkeellä. Meidän tulee käyttää kunniaa ja ylistystä oikein ja sanoa julkisesti tai ainakin ajatella sydämessämme:"Oi Herra Jumala, teko, jota kiitetään ja ylistetään, on Sinun tekosi; anna myös nimen kuulua Sinulle. En minä, vaan Sinä olet olet sen tehnyt, Sinä joka voimallisesti teet kaiken ja pyhä on Sinun nimesi...
Meidän ei tule kieltää ylistystä ja kunniaa ikään kuin se olisi väärin tai halveksia sitä aivan kuin se ei olisi mitään, vaan sitä ei tule omistaa itselleen aivan liian jalona ja kallisarvoisena asiana, vaan se on kannettava kotiin, taivaaseen, sille jolle se kuuluu."
Näin, tässä se on sanottu, miksi uskovaiset eivät käy tämän maailman konserteissa.Sillä annetaanko siellä ylistys ja kunnia sille kelle se kuuluu?
Kunnioitetaanko siellä Jumalan nimeä?
Mietitäänpä vähän tarkemmin asiaa.
Minä olen instrumentalisti ja sävellän.Voisin tässä konsertoida tai puuhata levyä.Sitä en kuitenkaan tee.Liian vaarallista.Ihmiset ihmettelevät, miksi en lähettele sävellykisiäni sinne sun tänne.En lähetä.Olen testamentannut ne, sekä suojannut Teostoon.
Tosin jouduin lähettämään eräitä julkaistavaksi pienoisen painostuksen vuoksi, koska en keksinyt tarpeeksi pätevää veruketta, millä olisin saanut estettyä tämän loukkaamatta erästä ihmistä.Harmittaa.Olen päätynyt tällaisiin ratkaisuihin, minulla ei ole tarvetta olla esillä.
Kaikki lahjat ovat yksin Jumalan.Kaikki sävellyksetkin on yksin Jumalan armoa, että ne ovat syntyneet.Ei ole hyvä, että ne liataan maailman kunnialla, mikäli ne ovat yleensä sen arvoisia.Parempi, että ne julkaistaan vasta kuolemani jälkeen.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että musiikin puolella kaikkinainen vouhotus on saanut liian suuret mittasuhteet uskovaisten piirissä.
Meidän pitäisi valvoa ja ajatella ehkä enemmän kuolemaa ja iankaikkisuutta kuten ennen uskoneet.
Vastaukset 92
Vanhimmat
kolahtaako?
Voiko olla ketään sinun vertaistasi, joka olet ainoastaan inhimilliseltä puoleltasi niin heikko, ettet voi loukata lähimmäistäsi olemalla lähettämättä suuria töitäsi jukistettavaksi.
Onneksi olet testamentannut lahjasi, jotta meillä kuolemasi jälekeen on elävä todistus vanhurskaudestasi.
Kiittäkäämme Jumalaa, ettet ole kuin se konsertoiva muusikko, joka laittaa lahjansa vaihatuspöydälle jo täällä ajassa!
Jätän viestisi omaan arvoonsa.
En ole puhunut "Suurista Töistäni."Naurattaa.;)
Ymmärrän,että Sinua loukkasi kirjoitukseni.
....varsinkaan koska en ollut näiden konsertoivien uskovaisten muusikoiden kannalla oikeastaan. Mielestäni touhu saattaa olla vaarallista uskonelämän kannalta.
Olen Koskimäen kannalla, mitä tuli Päivämiehen kirjoituksiin.Mutta tämähän onkin foorumi, missä uskovaiset hakevat rajoja -vaarallisella tavalla.
Kenenkään ei pitäisu kuvitella olevansa missään turvassa synnin houkutuksilta. Sitä juuri tarkoittavat nämä varoitukset omavanhurskauden vaarasta.
Siis valvo sinäkin! Kukaan ei ole missän turvassa taipumukseltaan ja mahdollisuudeltaan valita väärin ja kääntää selkä Jumalalle.
Siis: älä kokeile niitäkään rajoja, mutta keskustele niistä, vaikkapa täällä netissä!
portti on ahdas ja tie on kaita.Toisella puolella vaanii synnin luvallisuus, toisella puolella omavanhurskaus.
Kun teen luovaa työtä, rukoilen aina, että Hyvä Jumala tekisi kaiken puolestani, että minä olisin pelkkä välittäjä.
Ilman Luojan on turha yrittää mitään.
Ja Jumala voi myös kaiken ottaa pois, jos Hän niin haluaa, koko luovuuden.
Silloin pitää vain sanoa näin että Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.
Kaikki on annettu vain lainaksi, se ei ole meidän omaa omaisuuttamme.
Minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, miksi esimerkiksi tuo lainaamasi Lutherin kirjoitus on aiheellinen nimenomaan musiikin kohdalla? Miten se pätee kaikessa muussa taiteessa tai työssä?
Olisiko mielestäsi hyvä pidättäytyä käymästä myös esimerkiksi tieteellisissä konferensseissa tai yleisöluennoilla, poliittisissa tilaisuuksissa yms?
Olin minäkin kerran yhden VL-poliitikon vaalityötilaisuudessa. Kyllä siellä kehuttiin ehdokas maasta taivaisiin, eikä erityisesti muistettu mainita että kunnia tästä kaikesta hyvästä kuuluu Jumalalle.
Arvostan sitä, että toimit periaatteittesi mukaan ja pysyt sivussa jos muu tuntuu "vaaralliselta vyöhykkeeltä". Odotatko myös kaikilta muilta uskovaisilta musiikin ammattilaisilta samojen periaatteiden noudattamista?
Tuossa oli loistavia pointteja nimenomaan siitä, että mainen kunnia liittyy todella moniin muihinkin ammatteihin kuin vain muusikon ammattiin. Haluaisinkin laajentaa esittämääsi kysymystä edelliselle kirjoittajalle: Odotatko myös kaikilta muilta uskovaisilta muusikoilta, poliitikoilta ym. julkisissa tehtävissä olevilta samojen periaatteiden noudattamista?
asiallisista vastauksista.Aihepiiri on sangen laaja ja erittäin syvällinen. Tästä asiasta riittäisi erittäin paljon pohdittavaa.
Elämänvakaumukseni on sellainen, että odotan kaikilta ihmisiltä, myös poliitikoilta, hallitsijoilta, kaikilta ammattikunnilta, ihmisiltä, tällaista elämänasennetta, ja tällainen asenne liittyy ehdottomasti myös taiteelliseen vakaumukseeni.
sen, että kaikki lahjat ovat Jumalan, ja että kunnia kaikista töistä ja tekemisistä on lähetettävä takaisin kotiin, taivaaseen, Jumalalle. Että kunnia on annettava yksin Jumalalle. Tätä tarkoitan.
Voisitko vielä vastata aiemmin esittämääni kysymykseen.
Kirjoitit:
"Näin, tässä se on sanottu, miksi uskovaiset eivät käy tämän maailman konserteissa.Sillä annetaanko siellä ylistys ja kunnia sille kelle se kuuluu?
Kunnioitetaanko siellä Jumalan nimeä?"
Josta kysyin:
"Olisiko mielestäsi hyvä pidättäytyä käymästä myös esimerkiksi tieteellisissä konferensseissa tai yleisöluennoilla, poliittisissa tilaisuuksissa yms?"
Tähän kaipaan sinulta vielä yhtä selkeää kantaa kuin konserttitilaisuuksiin.
Mielstäni voi käydä poliittisissa tilaisuuksissa, tieteellisillä luennoilla ym. mistä kysyit.
Ne ovat ehkä hieman eri asioita kuin juuri tuo konserteissa käyminen.
...hieman erilaisia itsensä korostamisen näkökulmasta?
Hyvä kysymys.Sitä voisimmekin tässä ruveta yhdessä pohtimaan.
... sen viestini sisllöstä, joka roikkuu tämän viestiketjun hännässä?
Keskustelen.Ensin minun täytyy tehdä vähän kotihommia, siivota ja muuta.Palaan asiaan myöhemmin.
Veikkalinkin, että mielestäsi ne ovat eri asia.
Olisin kuitenkin kiinnostunut kuuntelemaan perusteluja.
Voiko julkisuuden oiket ja väärät lajit valokoitua vain sillä perusteella, että mitä alaa kohtaan kohdistetaan kyttämiset, pahanpuhumiset, kateus, epäluulo, pahan puhuminen ja väärän todistuksen antaminen?
Eikö olisi järkevämpää ja raamatullisempaa kehottaa näihin synteihin joutuneita parannukseen ja omiin asioihin keskittymiseen kuin rajata joitakin elämänalueita pois niiden elämästä, joille ne eivät ole ongelma?
Joo, pistetään kaikki kynttilämme vakan alle, mitä sitten teemmekin. Muuten on vaara, että joku tykkää työmme jäljestä ja kehaisee, mikä on tietenkin syntiä, jos ei ylistetä sitä pelkästään Jumalan aikaansaannokseksi.
Riskinsä tietysti tuossakin. Ihmiset voisivat ryhtyä kilpailemaan toistensa kanssa siitä, kuka elää vaatimattomimmin ja laiskimmin.
Työtämme ja kutsumustamme meidän on tehtävä, se on Jumalan tahto. Mutta kunnia siitä kuuluu yksin Jumalalle. Lue uudestaan se Lutherin kirjoitus, minkä lainasisn ensimmäisessä viestissäni.
Minäkin teen kutsumustani, hiljaisuudessa.
On ihmisiä, joiden on oltava myös julkisuudessa ja tehtävä työnsä julkisilla paikoilla.Sydämen asenne ratkaisee.
Tässä tullaan siihen, että esimerkiksi poliitikon on pakko toimia julkisuudessa, mutta muusikko voi tosiaan säveltää pöytälaatikkoon ja opettaa Perähikiän kansalaisopistossa. Kuitenkin herää kysymys: Onko muusikon pakko toimia näin?
Onhan maailma täynnä ammatteja, joita uskovaiset voivat harjoittaa ilman, että siinä tarjoutuu kovin suurta mahdollisuutta suoraan tarjota kunniaa Jumalalle. Pitäisikö siivoojan tehdä töitä vain uskovaisen esimiehen alaisuudessa? Paavali toteaa, että kaikki mitä me teemme, syömme tai juomme, meidän tulee tehdä Jumalan kunniaksi.
Miten sinä syöt Jumalan kunniaksi?
Mielestäni tuo sydämen asenne, josta puhut, on se tärkein asia. Ihan samalla lailla kuin poliitikko voi olla sydämestään uskomassa ilman ristiriitoja, voi myös muusikko olla samoin. Ei Jumala vaadi sitoutumaan hengelliseen musiikkiin tai tiettyihin soittimiin, saati siihen, että tekee työnsä vain tietyllä tavalla. Mitä enemmän ihminen kahlitsee itseään säännöillä, sitä lähempänä hän on omavanhurskautta.
Uskossa täytyy valvoa, se on ihan selvä. Ja jos kokee esim. muusikkona konserttilavojen kutsun houkuttelevan nimenomaan oman kunnian tähden, niin silloin on pysähtymisen paikka. Mutta se, mikä on vaarallista minulle, ei välttämättä ole vaarallista sinulle - ja päinvastoin. Minä voin olla taipuvainen yhteen syntiin ja sinä toiseen. Tämän vuoksi näen kaikenlaiset ammattia rajoittavat neuvot hyvin ongelmalisina.
Varsinkin jos haluaa olla aiheuttamatta eripuraa ja rikkomatta rakkautta!
Miksi ihmeessä juuri poliitikon pitäisi hakeutua julkisuuteen ja antautua ihmiskunnian tavoittelun vaaraan. Tai vielä pahempaa: esimerkillään houkutella joku heikkouskoinen tekemään samoin ja mahdollisesti ajautumaan tilanteeseen, jossa häneltä kysytään, haluaako palvella Jumalaa vai mammonaa/maista kunniaa?
Kysyn vain.
Mitäköhän nyt oikein tarkoitat? Poliitikon työ on yhteisistä asioista huolehtimista, ja sitä on hyvin vaikea tehdä peräkammarista. Työhön kuuluu laajakin julkisuus ja erilaisissa tilaisuuksissa kiertäminen, niissä puhuminen ja esillä oleminen. Minulle on epäselvää, miksi tässä tapauksessa riittää vain se, että muistaa pitää jäitä hatussa, mutta muusikolla vastaavasti tilanne on toinen ja hän tekee esiintyessään syntiä.
Kaiken lisäksi, eiköhän ne uskovaiset poliitikot istu jatkuvasti siellä, missä "pilkkaajat" istuvat. Tässä näkee sen, että näitä lentäviä fraaseja heitellään ainoastaan sinne, mihin niitä perinteisesti on sovellettu. Valikoitua Raamatun käyttöä.
kansalaisopistossa olisi tunkua jos vain sinne kaikki muusikot voisi mennä opettamaan
Ensinnäkin, niin menestys kuin menestymättömyys on Jumalalta. Siksi meidän kaikkien tulee suhtautua kaikkiin ihmisiin Jumalan luomina, lastaamatta heitä sen enempää heidän onnistumisistaan tahi epäonnistumisistaan. Tämä on mielestäni lähimmäisen rakastamista ja rinnalla kulkemista.
"Koska teot ovat yksin Jumalan, tulee myös nimen kuulua Hänelle, ja kaikki jotka näin pyhittävät Hänen nimensä ja luopuvat kunniasta ja maineesta, pitävät Häntä oikein kunniassa....
Jos joku ylistää meitä ja saamme itsellemme nimeä, on meidän noudattettava Jumalan äidin esimerkkiä ja oltava valmiit vastaamaan siihen edellä mainitulla säkeellä. Meidän tulee käyttää kunniaa ja ylistystä oikein ja sanoa julkisesti tai ainakin ajatella sydämessämme:"Oi Herra Jumala, teko, jota kiitetään ja ylistetään, on Sinun tekosi; anna myös nimen kuulua Sinulle. En minä, vaan Sinä olet olet sen tehnyt, Sinä joka voimallisesti teet kaiken ja pyhä on Sinun nimesi...
Meidän ei tule kieltää ylistystä ja kunniaa ikään kuin se olisi väärin tai halveksia sitä aivan kuin se ei olisi mitään, vaan sitä ei tule omistaa itselleen aivan liian jalona ja kallisarvoisena asiana, vaan se on kannettava kotiin, taivaaseen, sille jolle se kuuluu."
Eli jos luet uudestaan ajatuksella, huomaat, ettei kenenkään ole tarkoitus jättää kynttiläänsä vakan alle ja näin kätkeä Jumalalta saamaansa lahjaa, ja siten estää muita nauttimasta siitä. Kehotus koskee nimenomaan sitä, että musiikkia esittäessämme ja nauttiessamme muistamme kiittää Jumalaa saamistamme lahjoista ja siitä, että Hän on antanut meille musiikin elämämme iloksi ja kaunistajaksi.
Teemmepä niin tai näin, olemme omalta puoleltamme syntisiä.
Siksi ei Jumala tarvitse sinunkaan uhria, suurella "nöyryydellä" pöytälaatikkoon jätettyjä sävellyksiä. Jeesus vapautti meidät iloon, rauhaan ja vapauteen. Se koskee myös sinua.
Olet oikeassa, kun luin viestisi.Kyllähän minä tietenkin voisin toimia aivan kuten sanoit viestissäsi, silti uskoani menettämättä.
Sillä sydämen asenne on se, mikä asian ratkaisee.
Mutta toteaisin, että minusta on niin hyvä olla hiljaisuudessa ja piilossa kaikelta. Totean, että näin on hyvä, ja tämä on varmaankin Jumalan hyvä tahto minun kohdallani ja haluan tyytyä siihen, iloisin ja vapain sydämin.
Tuo asenteesi on minun mielestäni juuri uskovaisen ihmisen asenne. Tästä on juuri keskustelua noussutkin, kun Päivämies ei tarjonnut tuota toista näkökulmaa lainkaan. Eli sitä, että ihmisellä on vapaus tehdä omantuntonsa mukaan valinnat ja muusikolla lupa seurata sydämensä ääntä siinä, miten hän ammattiaan harjoittaa.
kauniista vastauksesta.:)
Tärkeintä mielestäni on se, että uskovainen ihminen nimenomaan kuuntelee omantuntonsa ääntä valintoja tehdessään.Itse en esim. missään tapauksessa ryhtyisi konsertoimaan.
Tuohon liittyy mielestäni vielä se ajatus, että toiset ihmiset voivat kokea asiat eri tavalla, koska eihän kyse ole synnistä (konsertoiminen ei ole syntiä). Eli vaikka ei omalle kohdalleen voisi ajatella elämää konserttimuusikkona, tulee hyväksyä se tosiasia, että joku toinen kalliisti uskomassa oleva voi konsertoida ilman, että se häneen vaikuttaa pahalla tavalla.
olen eri mieltä, vaikka tiedän, että tämä loukkaa Sinua. Jos esim. minä nyt ryhtyisin konsertoimaan, joutuisin sellaiseen ristiriitatilanteeseen, että en enää voisi sanoa olevani kalliisti uskomassa.
Muut asiat olisivat silloin tulleet paljon tärkeämmiksi.Ja tämän tietää aivan varmasti jokainen ammattimuusikko sydämessään, mikäli on pohjaan asti rehellinen itselleen.
Eli nyt ollaan siinä tilanteessa, että konsertoiminen ei ole syntiä, mutta koet sen kuitenkin merkiksi siitä, että ihminen ei ole uskomassa? En käsitä perusteita tähän, sillä mikään muu kuin synti ei voi tulla ihmisen ja Jumalan väliin. Sen, että uskovaiset ovat yksimielisiä, tulisi koskea ainoastaan opillisia asioita.
Miksi haluat siis laajentaa syntikäsitettä alueille, jotka eivät ole syntiä? Jos sinulle on annettu risti kannettavaksesi, onko oikein vaatia, että tuo risti on kaikilla muillakin?
Muistutan, että vaikka sinä itse tunnet tästä asiasta hyvin vahvasti, et voi etkä saa arvioida toisen sydämen tilaa. Synnistä voit varottaa, mutta jos konsertoiminen ei ole syntiä, niin..?
Tutkipa nyt ammattilainen itseäsi Room 14 ja 1 Kor 8 äärellä. Onko mahdollista että toisen puolesta varmana olemisesi on lipsahtanut omavanhurskauden puolelle jo nyt?
Tässä aluksi roomalaiskirjettä, katso itse lisää vaikkapa tuolta, mistä lainukseni peräisin:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1132406556355&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=room 14&ctx=-1&mod1=FinBiblia&mod2=FinRaam&mod3=FinPR
Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. [Gal. 4:10] 6 Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa. [1. Kor. 10:30; 1. Tim. 4:4]
7 Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten.
Eikö tämäkin Jumalan sana koske meitä kaikkia?
jotenkin väärin vastaukseni?
Minun mielestäni on syntiä ruveta konsertoimaan.
Nykyinen konserttikäytäntö on jo sellainen, että kunnia siinä ei totisesti tule Jumalalle, vaan nimenomaan ihmiselle.
että välttämättä olen omavanhurskas, jos olen varovainen ja haluan elää hiljaisuudessa.
Parempi on olla varovainen kuin kokeilla liikaa rajoja.
Mutta jatkuvasti on syytä valvoa, ettei mene synnin luvallisuuden tai omavanhurskauden puolelle.
No nyt käsitin, enkä käsitä enää aikaisempaa vastaustasi, jossa puhuit omakohtaisesta valvomisesta. Ahdas on tiesi, ahtaampi kuin mitä Jumala sinulta odottaa.
Päivämiehessä ei suoraan sanottu konsertoimista synniksi, kehotettiin vain varomaan sortumasta kunnian tavoitteluun. Sinulta nyt tulikin sitten se riviuskovaisen rehellinen näkökulma asiaan - ja uskovaistenhan kuuluu ajatella kaikista asioista samalla tavalla.
Mitä mieltä olit muuten Päivämiehen kirjallisuuskilpailusta?
Et nyt lukenut lainkaaan ajatuksella tuota raamatunkohtaa, joka eteesi annettiin. Siinä nimenomaan kehotettiin tekemään kaikki, mitä tekeekään, Jumalan kunniaksi. Lisäksi siinä kehotettiin olemaan omassa vakaumuksessaan varma. Huomaatko, että nämä sanat on Paavali kirjoittanut USKOVAISILLE, saman seurakunnan jäsenille! Tuossa käy selvästi ilmi se, että asioista voi ja saa olla eri mieltä seurakunnan sisällä. Kukin pitäköön vakaumuksestaan kiinni ja kunnioittakoon toisen vakaumusta asiassa. Nyt sinä ainoastaaan pidät omastasi kiinni ja sinua kunnioitetaan sen tähden, mutta et pysty hyväksymään toista mielipidettä asiasta.
Ajattelet tuossa kohtaa Jumalan sanan vastaisesti.
Saahan sitä tietenkin kilpailla, mikäs siinä.
Mutta kyselen tässä vaan: pitääkö meidän uskovaisten niin kauheasti päteä ja olla pyrkimässä aina niin korkealle?
Luther sanoo tuossa kirjassaan Marian ylistyslaulu, että uskovaisen ihmisen pitää katsoa vain alhaisiin asioihin, ei korkeisiin, kuten tämän maailman ihmiset tekevät.
Pitääkö meidän oikein ryhtyä KILPAILEMAAN?
Mitä mieltä olette?
Etkö näe mitään ristiriitaa siinä, että pidät muusikon konsertoimista syntinä, mutta "saahan sitä tietenkin kilpailla" esimerkiksi kirjallisuudessa, ja lisäksi mielestäsi muissa julkisissa tehtävissä ei ole mitään väärää? Kysyt, pitäisikö uskovaisten lähteä kilpailemaan. Huomaatko nyt, että kysymys tulisi esittää Päivämiehen toimitukselle, joka kilpailun oli järjestänyt?
Mitä tulee uskonkäsityksiin ja niiden muuttumiseen, niin voisitko mitenkään ymmärtää, että seurakunta eri aikoina näkee eri asioita turvallisina ja vaarallisina. Kyse ei siis ole välttämättä synnistä, vaan hyväksi havaitusta tavasta. Lisäksi seurakuntakaan ei ole erehtymätön, vaikka nykyään tuntuu vaarallisesti erehtymättömyysoppi hiipivän kuvioihin mukaan.
Kysyit myös, että pitääkö uskovaisten niin kauheasti päteä ja pyrkiä korkealle. Ei pidä, ja puhut taas kauniisti aiheen vierestä. Kysymys on koko ajan ollut yhden ainoan ammatin harjoittamisesta, ei siitä, että pitäisi jotenkin pyrkiä kamalan korkealle. Raamattu kehottaa tekemään kaiken, mitä ikinä tekeekään, Herralle. Ei se tarkoita sitä, että kirjailijoiden tarvitsee aina kirjoittaa uskomisen asioista tai muusikoiden esittää vain hengellistä musiikkia, vaan sitä, että musiikkia tai tekstiä luodessaankin pitää mielessä, että kunnia omista lahjoista kuuluu Jumalalle. Kaikki keinotekoiset rajoitukset ja kiellot ovat sitä kuuluisaa ihmisviisautta, josta Paavali toteaa varsin yksiselitteisesti, että se "näyttää viisaalta, mutta on arvotonta ja palvelee vain ihmiskunniaa".
Jos esimerkiksi muusikon ammatissa olisi jotain syntistä, niin minkä takia Raamatussa ei varoiteta suoraan joistain ammateista? Minkä takia Jeesus ei hyljeksinyt tullimiehiä?
epäselvästi.En halua loukata Sinua, mutta ei siis millään pahalla, eli: mikä oli pointtisi?
Yksi muusikkoystäväni oli kerran keskustellut erään puhujaveljen kanssa kahvipöydässä. Hän oli kertonut, että aikoo pyrkiä mahdollisimman pitkälle musiikin alalla.Olikohan tuo kertonut peräti tekevänsä diplomitutkinnon.
Tämä puhujaveli oli antanut ymmärtää, että ei uskovaisen ole tarpeellista niin kauheasti pyrkiä korkealle.
Mainitsemasi esimerkki puhujaveljen kommentista on todella asenteellinen ja masentava. Uskovaisten joukossa on hyvin paljon korkeasti koulutettuja ihmisiä, joita ohjaa tiedonjano ja halu tehdä hyvää oppimillaan taidoilla. Puhujan kommentti tuntuu aivan uskomattomalta, kerta kaikkisen käsittämättömältä ja veikkaankin, että hän itse ei ollut kovin korkeasti koulutettu. En usko, että kukaan kouluttaa itseään vuosikausia tittelin ja oman kunnian tähden, vaan kyllä siinä on taustalla halu oppia omasta ammatistaan mahdollisimman paljon niin, että pätevöityy tekemään työtä valitsemansa alan parissa.
Kiteytän vielä ajatuksiani rautalangasta ja toivon, että ymmärrät, miksi pidän kantaasi niin ihmeellisenä.
1) Pidät muusikon julkista esiintymistä syntinä (muuten kuin hengellisissä tilaisuuksissa)
2) Et pidä muissa julkisissa ammateissa toimivien (esim. poliitikot) esiintymisiä syntinä
3) Toteat, että ei ole hyvä pyrkiä urallaan pitkälle (esim. kouluttamalla itseään paljon)
4) Vihjaat kuitenkin, että ei kouluttautumisessa ole mitään väärää, jos muistaa pitää uskon tärkeimpänä asiana
5) Ihmettelet, miksi uskovaisten pitäisi kilpailla
6) Et kuitenkaan näe Päivämiehen järjestämässä kirjoituskilpailussa mitään väärää, vaan toteat, että "saahan sitä kilpailla"
olet nyt ollut pilkunviilaajana, ei millään pahalla.Sanoin;"Saahan sitä kilpailla." En pidä sitä kuitenkaan kovinkaan oleellisena ja tarpeellisena asiana.
Olen itsekin korkeasti koulutettu henkilö, ja puhujaveljen kommentti sai minut hyvin mietteliääksi.Totean tähän, että Martti Luther mainitseekin, että uskovaisen ei pitäisi katsoa korkeisiin asioihin vaan alhaisiin.En osaa tähän muuta sanoa.Poliitikot sen sijaan hoitavat yhteisiä asioita, he ovat esivallan palvelijoita, ja esivalta on Jumalan asettama.Mutta konsertoiminen ei varmastikaan ole Jumalan asettamaa puuhastelua.Ja se ilmeni erittäin kirkkaasti kaikissa Päivämiehenkin muusikoiden kannanotoissa.Ja sitä on turha vääristellä.
Musiikki on kuitenkin Jumalan lahja, minä olen tehnyt omat henkilökohtaiset valintani.
Jos sinusta on pilkunviilaamista se, että olet vastuussa sanoistasi sekä niistä ristiriidoista, joita niissä on, niin silloin olet kyllä ihan väärällä areenalla puhumassa. Suon sinulle ristiriitasi, jos se todella auttaa sinua uskomaan syntisi anteeksi, mutta toivon samalla sinulle malttia olla tuomitsematta toisten työtä synniksi.
Voisit vielä miettiä sitä, miksi Raamatussa ei puhuta mistään ammatista kielteiseen sävyyn, vaan kaikki "neuvot" ovat nykyisen seurakunnan aikana ilmaantuneita. Ihmettelen, missä on uskomisen ilo, rauha ja vapaus sekä omakohtainen sydämen usko, jos suoralta kädeltä pystyy luokittelemaan esimerkiksi nyt konsertin pitämisen synniksi.
P.S. Viime vuonna olin uskovaisen laulajan kirkkokonsertissa (nimeä ei täällä voi mainita). Sali oli täynnä muita uskovaisia, jotka nauttivat kauniista musiikista. Ei siinä kukaan kokenut synnin olevan lähellä, ja itse esiintyjä on mukavista mukavin ja nöyrin mies.
P.P.S. Vl-uskovaisista kyse siis koko ajan.
Enpä minä mitään sille mahda, jos viestini Sinusta ovat ristiriitaisia, luet niitä kuin piru Raamattua.Jos minä esim. nyt, olen siis instrumentalisti,ryhtyisin kulkemaan pitkin maailman konserttilavoja, siis-konsertoimaan, en enää voisi väittää olevani vl-uskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä.Tätä tarkoitan.
Tässä ei liene enää mitään ristiriitaa eikä tulkinnanvaraa, vai mitä?
Mainitsemassasi vl-uskovaisten pitämässä konsertissa en näe ristiriitaa elävän uskon kanssa.
Hetkinen nyt - pitkin maailman konserttilavoja? Sinulla taitaa nyt olla aika ehdoton näkemys konsertoinnista. Tunnen paljon muusikoita, jotka päätyökseen opettavat ja saattavat pitää muutaman konsertin vuodessa. Siinä ovat "maailman konserttilavat" hyvin kaukana! Mitä tulee piruun ja Raamattuun, niin et ole ensimmäinen vl-uskovainen, jolla menee pasmat sekaisin joutuessaan puolustamaan ristiriitaisia näkemyksiään. Pidän kuitenkin todella asiattomana sitä, että syyllistät keskustelussa toista piruksi. Jos haluat vain nyökyttelyä ja "jeesjees"-meininkiä, niin tämä lienee väärä paikka siihen.
Totuus on se, että omatuntosi on muokkautunut muiden mielipiteiden mukaan, olivat ne sitten kuinka ristiriitaisia tahansa. Kilpailu on mielestäsi väärin, mutta ei uskovaisten järjestämä kilpailu. Konsertointi on mielestäsi väärin, mutta ei uskovaisen järjestämä konsertti (ja tätä ihmettelen erityisen paljon: kyseessä ei nimittäin ollut pelkästään uskovaisille suunnattu tilaisuus).
Tässä kaikessa ei sinänsä olisi mitään pahaa, ellet kokisi oikeudeksesi tehdä mielipiteistäsi myös muille ihmisille uskomisen mittaria. Mitä sanookaan Raamattu toisten ihmisten tuomitsemisesta?
Jos ihailet Lutheria, mietipä ajatustesi suhdetta siihen, että Luther arvosti Raamattua ja sen tulkintaa jäjellä.
Vuodatat:
"Poliitikot sen sijaan hoitavat yhteisiä asioita, he ovat esivallan palvelijoita, ja esivalta on Jumalan asettama.Mutta konsertoiminen ei varmastikaan ole Jumalan asettamaa puuhastelua."
Minusta konsertoivat huippumuusikot hoitavat myös yhteisiä asioita tuottamalla tilaisuuksia musiikkielämyksiin, jotka mahdollistavat Jumalan lähemmän tuntemisen ja aidomman ylistämisen.
Joo, esivaltaa pitää kunnioittaa. Suomi on tasavalta, ylintä valtiovaltaa hoitaa kansan puolesta eduskunta. Useimmat kovaäänisistä poliitikoista pyrkivät edukuntaan, eivät palvelemaan sitä. Päinvastoin, eduskunta eli esivalta, presidentti myöskin, palvelee kansaa.
Kenen siis pitää kunnioittaa, ketä?
Olisko parasta, että äänestäjät, poliitikot ja konsertoivat artistit keskittyisivät jokainen tekemään oman hommansa niin kuin Jumalalle ja jokainen ammattimuusikkokin voisi jättää toisten tekemisten tuomitsemisen. Rauhaa, vapautta ja iloa sinulle.
En jaksa kommentoida viestiäsi, koska aistin siinä suuren pahentumisen ja loukkaantumisen, joten se ei pysynyt asialinjalla. Joten Sinunkin olisi varmaan parempi lukea Lutherin teos,Marian ylistyslaulu, että paremmin ymmärtäisit näkemyksiäni.Aivan varmasti suurin osa poliitikoista ei hae Jumalan kunniaa.
Mutta kuka hoitaisi esivallan? Siitäkin puhutaan tässä teoksessa, ja se on omistettu nimenomaan eräälle ruhtinaalle, siis esivallan edustajalle.
"Näin, tässä se on sanottu, miksi uskovaiset eivät käy tämän maailman konserteissa.Sillä annetaanko siellä ylistys ja kunnia sille kelle se kuuluu? "
Olin minäkin 3-4 viikkoa sitten ensimmäistä kertaa eläissäni sinfoniakonsertissa firman piikkiin. Sata tyyppiä soitti ja edessä hillui hikinen jätkä, joka ei soittanut. Ihan kiva oli tuommoiseenkin tutustua, mutta kukaan ei ainakaan minulta mitään kunniaa saanut. Yhtään soittelijaa en edes tuntenut.
Tuo oli hauska juttu, kiitos.;)
Voi kiittää Jumalaa siitä, että tämä antoi jollekkin niin suuren lahjan jonka muusiikkia on ilo kuunneella.
Mehän viemme lapsemme lääkäriin joka on sairas. Lääkäri kiittää Jumalaa kun sai pelastettua lapsen hengen. Vanhemmat kiittävät lääkäriä ja lääkäri saa kunnian. Eikö näin ajattelulla olisi lääkäriin vientikin väärin? Vanhemmat voivat kiittää Jumalaa kun Hän johdatti heidän lapselleen niin hyvän lääkärin joka hänet pelasti.
Kaikesta hyvästä mitä saamme, se on yksin Jumalan ansiota. Myös se kuulemamme musiikki, se ei ole ihmisen ansiota ja siksi meidän kuuluu siitäkin ylistää Jumalaa ei musiikin esittäjää.
itse asiassa pitäisi ollakin, kuten sanoit.
Konsertissa kävijöiden pitäisi kiittää Jumalaa, eikä ihmisiä musiikista.
Koko konserttikäytäntö pitäisi radikaalisti muuttaa.Mutta tämä ei tule koskaan tapahtumaan, se ei sovi ihmisen kunnialle.
Yleisölle konsertin jälkeen, että kunnia esityksestäsi kuuluu Jumalalle ei sinulle. Tai jos sävellyksiäsi käytetään annat ne julkisuuteen nimettömänä, ja joille ne annat, sanot ettet halua niistä itsellesi mitään kunniaa. Ne hyvät lahjat joita on saannut miksi niistä ei soisi lähimäiselle hyvää, jos musiikki tuottaa iloa?
Nyt kun säilytät töitäsi pöytälaatikossa ja olet ne testamentannut mahdollista myöhempää käyttöä varten, niin sinähän tavallaan haluat kunniaa itsellesi mutta uskallat ottaa sen vastaan vasta kuolemasi jälkeen, omasta mielestäsi olet ilmeisesti hyvä kun haluat työsi säilyttää. Kuka enään sitten on kertomassa kuulijoille, että kunnia kuuluu Jumalalle ei sinulle.
Jos esiinnyt konsertissa niin miksi se on sinusta syntiä? Eikö se olisi silloin pahasta jos antaisit ihmisten palvoa itseäsi ja hakisit kaikenmaailman kuuluisuutta kaikista julkkisjulkaisuista? Oma asenne ja sydämentila ratkaisee kaiken, niin esiintyjässä kuin kuulijassakin. Se mitä tuntee itse pätee vain itseen sitä ei voi yleistää jokaiseen ihmiseen ja hänen ajatteluunsa.
"Nyt kun säilytät töitäsi pöytälaatikossa ja olet ne testamentannut mahdollista myöhempää käyttöä varten, niin sinähän tavallaan haluat kunniaa itsellesi mutta uskallat ottaa sen vastaan vasta kuolemasi jälkeen, omasta mielestäsi olet ilmeisesti hyvä kun haluat työsi säilyttää. Kuka enään sitten on kertomassa kuulijoille, että kunnia kuuluu Jumalalle ei sinulle."
Tämä sama tuli minulle mieleen, ikään kuin voisi elää "nuhteettoman elämän" ja sitten kun on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, voi sitä maallistakin kiitosta tulla. Vähän niin kuin huijataan Jumalaa.
On tämä vaikeaa tämä uskovaisen elämä.
pilee juuri siinä, että näillä lukemattomilla tekaistuilla synneillä sadaan ihminen aina vain etämmäälle ja etäämmälle Jumalasta, he eivät enään erota todellista oikeaa ja väärää.
Hyvä että edes osa vl-uskovaisista saavat jossain vaiheessa silmänsä auki. Eivätkä ole enään sokeita Jumalalle.
Nimenomaan tätä sisäänpäinkääntyvää omahyväisyyttä, joka syntymästä on jokaisen ihmisen ominaisuus, näyttä sielunvihollinen käyttävän tänä aikan vl-kristillisyyden eksyttämiseen, etteivät he jaksa pitää katsettaan Kristuksessa.
Valvokaa!
tule minun kohdallani kysymykseenkään.
Miksi se nyt olisi luvallista jos se ei aikaisemmin sitä ole ollut? Onko uskonkäsitykset muuttuneet?
En halua puhua sävellyksistäni.
Totean vain, että ne ovat puhutelleet ihmisiä.
Monet ovat jopa itkeneet niitä kuunnellessaan- he ovat niistä liikuttuneet.Olen näin ollen päätynyt siihen johtopäätökseen, että niillä täytynee olla jotakin arvoa, koska ne ilmeisesti koskettavat ihmisiä. Olen siis suojannut ne.Niihin onkin todella laitettava merkki;Jumalalle kunnia.
S.D.G.Kuulostaa vähän suureelliselta, mutta tämä on periaatekysymys.
Saattaa olla niinkin, että tuhoan ne.
Voin tehdä sellaisenkin ratkaisun.
Kummasti kilahteli kellot jo toisesta viestistäsi alkaen. Tässä kohti jo soivat täysillä. Niin että säveltäjä todella olet, ei voi muuta sanoa.
Olet suojannut musiikkisi, miten. Itselläni on teoston merkinnöissä muutamia nimikkeitäni, mutta vain nimikkeinä, eli teosto ei ota vastaan mitään muuta kuin teoksen teknisen laadun, nimen, säveltäjän määrittelemän luokituksen ja teoksen kestoajan yms. Teoriassa on aivan sama oliko teos olemassa tai ei.
suojannut, kuten sinäkin, mutta myös lähettänyt Teostoon nuotteja.Niitä minä en itse enää ainakaan pysty tuhoamaan.
Ymmärrän näkemyksesi puolella sydäntäni ja olen samaa mieltä, että musiikista keskusteleminen on paisunut hyvin isoksi.
Olen klassisen musiikin suurkuluttaja ja ammennan musiikista paljon voimaa elämääni ja varsinaiseen työhöni, eli kuvien tekemiseen.
Pohdin töissäni ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta. Minulla on jatkuva etsikkoaika. Koen taiteen yhdeksi merkittäväksi tehtäväksi näkymättämän ja näkyväisen maailman rajan "rikki hiertämisen". Mielestäni suurilla säveltäjillä kuten Bachilla on teoksissaan ikuisuuden kaiku, Jumalasta lähtöisin olevan kauneuden hohde, voima, joka tukee ihmistä uskossa.
Oikealla sydämen tilalla oleva kuuntelija ei mene ylistämään kohtuuttoman paljon muusikon lahjoja muusikolle itselleen, kuten ei kuvataidenäyttelyyn mennessä kuvataiteilijallekaan, vaan kohdistaa suurimmat kiitoksensa Luojalleen. Samoin luullakseni taiteilija saavuttaa työssään sen sanoin kuvaamattoman herkkyyden ja kauneuden suhtautumalla työhönsä oikealla nöyryydellä ja hartaudella.
On hyvin mahdollista, että muusikolla voi "mennä hattuun" keskipisteenä olo. En ole muusikko, joten en voi tietää täysin kyseisen ammatin vaaroja. Itse olen vain musiikin suurkuluttaja ja käyn konserteissa. Taiteilijana menen kuuntelemaan puhtaasti elävää musiikkia, joka on tietyn kuuntelijatason saavuttaneelle täysin eri asia kuin cd:ltä kuunteleminen. Ammennan musiikista niin paljon elämääni, että viimeksi muutama päivä sitten ajattelin saaneeni nuoren elämäni aikana musiikista kauneimmat ja henkisimmät kokemukseni. Haluaisin elää musiikista musiikkiin, sillä musiikki loihtii ympärilleni sen avaran henkisen kodin jossa myös Jumala on läsnä.
En voi yleistää kokemuksiani. Toisille ihmisille musiikki voi merkitä eri asioita. Toivon, että minua ei tuomittaisi taiteeni kuin ei musiikkiharrastuksenikaan tähden. Haluan löytää niistä vain lohtua, uskoa, kauneutta ja voimaa.
Kuvataiteilijana tunnistan joidenkin ihmisten ylitse paisuneen ihailun. Luovan ihmisen tunnusmerkki on hyvin usein voimakas itsekriittisyys, joten tietyn annoksen ihailua saaneena tulen immuuniksi kehuille. Päinvastoin liikaa niitä saaneena minulla ja muilla kollegoillani on paha tapa ärtyä ja alkaa inhoamaan tilanteita, joissa täytyy näytellä ottavansa kehuja vastaan ja olla vielä imarreltu niistä.
Pohdin, että eikö sama päde myös musiikin ammattilaisiin. Kuvataiteilja kuin muusikkokin joutuu tekemään lahjojensa eteen paljon työtä ja luulen, että se on jo omiaan kitkemään tiettyä narsismia pois, "kukaan ei ole seppä syntyessään".
Puhun nyt kuvataidemaailmasta käsin ja heijastan siitä saaneita kokemuksia musiikkimaailmaan.
Onko sinulla jotain ajatuksia pohdintojeni lisäksi?
Lämmin kiitos kirjoituksestasi, sitä oli ilo lukea.:)Ajatuksesi eivät ole minulle vieraita, tunnen sielunsukulaisuutta kanssasi.Minulla on hyvinä ystävinä kuvataiteilijoita.Ala ei ole minulle isellenikään vieras: minulla oli kuvis 10, opettajat sanoivat koulussa, että sinusta tulee kuvataiteilija ja itsekin harkitsin sitä ammattia, mutta musiikki valitsi minut..en voinut sille mitään, kutsumukseni musiikkiin oli liian voimakas.
Kyllä, minäkin ajattelen, että suurilla säveltäjillä, kuten Bachilla, on kosketus ikuisuuteen.Merkillistä, kun ajattelen, niin koskaan ei uskovaisia varoitella kuvataiteen vaaroista, vaan vaarat liittyvät nimenomaan tuonne esittävän taiteen- siis musiikin puolelle.
Eli olisikohan siinä sittenkin kysymys siitä, että esiintyminen ruokkii aivan erityisesti ihmisen narsismia?
Tässäpä olisi muuten kiinnostava asia pohdittavaksi.Esim.taidenäyttelyssä teokset puhuvat puolestaan- taiteilija on sivummalla, ulottumattomissa.Kuten kirjailija, runoilja- säveltäjäkin.
Mutta ei esiintyvä taiteilija.Siinäpä se.
Muuten -kaikki tunteamani kuvataiteilijat ovat erittäin musikaalisia ja klassisen musiikin suurkuluttajia!:)
Toivotan Jumalan Siunausta elämäntyöllesi ja elämääsi!:)
Koen myös, että kuvataide on jäänyt varjoon uskovaisten keskusteluissa, hyvin suurella syyllä juuri siksi, kuten sanoit - musiikin ammattilainen on fyysisesti omalla persoonallaan läsnä.
Taiteen eri lajeista musiikki on erityisen paljon mukana uskovaisen arjessa, toiseksi jää kirjallisuus ja hyvin vaatimattomana hännänhuippuna tulee kuvataide. Esittävää taidetta ei ole ollenkaan.
Uskovaiset ovat siis yleisesti ottaen klassisen musiikin suuria
ystäviä. Jo aktiivinen kuoro ja soittoharrastus osoittaa sen. Minusta se on sydäntä lämmittävä ajatus. Kävi konserteissa tai ei, musiikki on vahva ja hyvä tulkki joka avartaa ja antaa. Ja se on tässä "esiintymis-käymis"-jupakassa se oleellisin asia.
Aihe on hyvin ristiriitainen ja luulen, että musiikin alan ammattilaiset voivat vain keskenään jutella esiintymisen vaaroista ja olla ottamatta huomioon meidän kuluttajien mielipiteitä. Voin sanoa vain sen, että musiikin kuuntelijana minua ei omakohtaisesti häiritse konserteissa käyminen, lukuunottamatta pientä yksityiskohtaa kauniissa konserteissa, mm. kirkoissa taputtaminen joka esityksen jälkeen. Minusta se on erityisen harmittavaa jo siksi, koska se rikkoo kokonaisuuden ja eikä jätä aikaa hiljaisuudelle, jota kaipaa erityisesti syvän keskittymisen ja kuuntelemisen jälkeen.
En halua olla ketään "kiusaamassa" ajatuksineni. Täytyy lopuksi huomauttaa, ettei kenellekään jää epäselväksi, että olen tällainen uskovaisten sivusta seuraaja, jonkinlainen väliinputoaja.
Kaikkea hyvää sinulle ja kestä nämä tälle palstalle ominaiset hyökkäykset!
Kiitos jälleen hienosta viestistäsi.:)
Arvostan suuresti kuvataidetta.Siitä ei jostakin syystä käydä keskustelua uskovaisten piirissä.
Korkeintaan vain asiaan vihkiytyneiden parissa.
Kyllähän uskovaiset arvostavat suuresti myös kuvataidetta, mutta tuo musiikki herättää keskustelua juuri siksi, että siinä on niin paljon vaaroja, mitkä kohdistuvat uskonelämään.
Siis liittyvät tähän esittävään taiteeseen, kuten totesimmekin.
Olen muuten lukenut joskus jostakin, että esim.Saksassa. kun esitetään esim. Bachin passioita, sen jälkeen yleisö ei taputa ollenkaan.
Erittäin fiksua, mielestäni.
Lieneekö tarua vai totta?
Siinä kunnia tulee silloin oikeaan paikkaan, ja vielä kun ollaan kirkossa: kunnia tulee Jumalalle.
Kuulosti varsin hienolta eleeltä. Kysyisin asiasta poiketen, että tiedätkö mahdollisesti Helsingin alueelta ketään uskovaista kuvataiteen ammattilaista? Itse en ole uskaltautunut pitkään aikaan uskovaisten piireihin ja tiedän, että siellä kuvataiteilijoita on aika harvassa musiikin ammattilaisiin nähden.
minulla oli siellä yksi ystävä, mutta hän kielsi uskonsa.Tiedän sieltä yhden kuvataiteen ammattilaisen, hän on ystäväni, tosin en ole pitänyt häneen yhteyttä pitkään aikaan.
Tavallaan tämä oli aika hyödytön kysymys, koska minun täytyy mennä itse seuroihin ja ottaa asiasta selvää. Mutta kiitos kumminkin tiedosta, että edes yksi on. Kaipaan samanhenkistä seuraa siinä mielessä, että kuvataiteen lisäksi on myös samanlainen tausta.
Kiitos myös hyvästä keskustelusta!
Mene vaan seuroihin.Muistan ystävääni rakkaudella.
Hän on äärimmäisen lahjakas ihminen.Luultavasti myös ehkä herkin ihminen minkä ikinä olen tuntenut.Kiitos Sinulle antoisasta keskustelusta.:)Teillä olisi varmaan paljon yhteistä.
Ymmärrän täysin tämän musiikkikeskustelun,
kyseessä ei ole ainoastaan vl-mielipide, eri mielipiteitä musiikista on myös muissa herätysliikkeissä.
Musiikista sanoisin, että musiikin tarkoitus on
olla tunteiden peilinä. Jos tunteesi ovat pyhiä,
miten sinut voidaan saastuttaa musiikin keinoin?
En puhu nyt esim. hevimusiikista tai muusta
kevyestä musiikista,vaan instrumentaalimusiikista,
musiikista ilman sanoja. Raamattu sanoo, että ei sinua voi saastuttaa se, mikä menee suustasi
sisään, ainoastaan se, mikä tulee suustasi ulos.
Eikö uskovainen voi kuvastaa musiikillaan sitä
hyvää, joka hänellä on?
Miksi musiikki on rahan ansaitsemisen keinona
niin kriittisen arvioinnin kohteena? Eikö elämässä
ole ihan tavallisiakin asioita uskon lisäksi?
Kun Jumala on kerran luonut ihmiset maailman, eikö
hän sallisi myös muiden asioiden kuin itsensä
ajattelun? Esim. rakkauden ja ilon tunteet?
Näillä mielipiteilläni en halua kannustaa ketään
huonon omantunnon hakemiseen tai syntiin, mutta
näin itse koen asiat.
Mitä tarkoitat pyhillä tunteilla?
/Jos tunteesi ovat pyhiä,
miten sinut voidaan saastuttaa musiikin keinoin?/
Tarkoitatko puhdasta, synnitöntä asennetta? Milloin voit sanoa tunteittesi tai asenteesi olevan niin vilpitön, ettei sinussa itsessäsi ole mitään epäpyhää?
...ja muusikko itsekin.
Ymmärrän näkemyksesi täysin.
Minun ahtaita käsityksiäni on jo vähän vaikeampi varmasti käsittää.
Tarkoitin, että uskovainen muusikko haluaa tuoda
hyviä ajatuksia julki musiikin keinoin. Hänellä
tuskin on tarkoitus "vietellä" toisia pahaan.
Jopa rakkauslauluista voi tulla hänen käsissään
tai suussaan Jumalan tahdon mukaisia. Tämä on
minun uskoni asian suhteen..tai uskomukseni :)
Itseäni uskovana tuntuu pahalta soittaa noituuteen
viittaavia kappaleita tai jotenkin pahaa kuvastavia aiheita. Sen takia valitsenkin kappaleet siten, etten ahdistu niistä, haluan tuoda julki hyvää mieltä kaikille. Vaikka totuus
on, että uskovaisen elämässäkin on pahoja asioita
ja surua, epäonnisuutta. Sen takia musiikista ei
saisi sulkea pois kaikkia tunteita. Jokin raja
on kuitenkin hyvä olla.
Musiikkia pitääkin lähestyä kriittisesti minun
mielestäni. Kuitenkin konserttikuulija suodattaa
itse vastaanottamansa musiikin ja kokee omat
tunteensa, ahdistuksen tai ilon, omaan elämäänsä
pohjautuen. Jumala varjelee ihmistä pahasta.
On tärkeää, että valvomme omaa elämäämme, mutta
pitää muistaa, että myös Jumala varjelee meitä.
Nautin kirkkomusiikin soittamisesta. Saako siitä
nauttia? Kyllä Jumalan kunniaksi soittaminen on
edelleen päätavoitteeni, ja Jumalan luomuksena
voin soittaa myös niistä asioista, joita elämässä
on.
:))
En vedätä.;)Puhun ihan rehellisesti niin kuin ajattelen ja koen.Tosin täytyy myöntää, että olen nauranut tätä viestiketjua lukiessani, koska olen kuin ilmestys keskiajalta.Sentään minulla on huumorintaju kuitenkin vielä tallella.
Mutta näin minä uskovaisena ihmisenä koen, tunnen, ajattelen ja toimin elämässäni, tämä on totinen tosi.Varsinkin Lutherin näkemykset ennestäänkin vahvistavat ajatuksiani ja elämäntyyliäni.
Täällä esiinnytään nimimerkkien takana ja kasvottomina, mutta kyllä minä olen ihan aito ihminen ajatuksineni.
Pyydän anteeksi sitä, että käytin vertausta, että joku lukee viestejäni kuin piru Raamattua.
Minä en jaksa vastata tuollaisiin viesteihin, missä vain halutaan aiheuttaa pahaa mieltä, eikä pysytä asialinjalla.Sanoinhan jo, että uskovaisten välinen kilpailu ei mielestäni ole tarpeellista.Onko siinä tulkinnanvaraa? Se on minun mielipiteeni.Mielestäni nykyään pitäisi enemmän ajatella kuolemaa ja ikuisuutta.
Että missä vietämme iankaikkisuutemme.Se on uskomme päämäärä, ei suinkaan tämä ajallinen kilpajuoksu.Kun tuossa päivällistä syödessäni ajattelin tarkemmin tuota konserttitilaisuutta, mistä puhuit, niin jaa.On siinä laulajallakin varmaankin maalliset kiusaukset melko lähellä.
Tiedänhän minä tämän muusikkona.Emme nimittäin ole mitään henkipalloja, mikäli niin olette luulleet. Nyt korjaan tässä väärät käsityksenne.
Sorry vaan.Katseemme pitäisi kohdistua enemmän tuonpuoleisuuteen,sillä tämä aika on aivan erityisen paha ja väsyttävä, raskas.
Liikaa vouhotetaan näissä maallisissa.
Olen täysin samaa mieltä, että liikaa vouhotetaan maallisista asioista - sellaisistakin, joista ei kannattaisi vouhottaa. En kuitenkaan voi nähdä elämää vain kuoleman odottamisena. Koen sellaisen asenteen Jumalan kalliin lahjan ylenkatsomisena. Elämä tulee elää hyvällä omallatunnolla Jumalan tahdon mukaisesti, mutta Jumalan tahto ei ole se, että varomme jokaista askelta, jonka me maan päällä otamme - olemmehan ilman Jeesuksen sovitustyötä täysin Hänelle kelpaamattomia joka tapauksessa.
En oikeasti halua aiheuttaa sinulle pahaa mieltä, vaan arvostan omaa valintaasi ja olen varma, että se on juuri sinulle paras ja turvallisin tie kulkea. Onnea elämääsi ja Taivaan Isän siunausta!
Kuten jo ensimmäisessä viestissäni totesin:
ostakaa tai lainatkaa Martti Lutherin kirja: Marian ylistyslaulu.Se sisältää äärettömän syvää hengellistä viisautta ja varmasti selventää monta asiaa ihmiselle.Se on avannut itselleni syviä ulottuvuuksia sekä antanut minulle mielenrauhan koettelemuksissa.Se avaa varmasti myös näköalan yhteiskuntaan, kulttuuriin, sekä kaikille elämän eri alueille.Sekä siihen, kuinka Jumala toimii maailmassa.
Lämmin kiitos viestistäsi, se lämmitti sydäntäni.:)Olet oikessa, elämä on lahja, ei täällä niinkään voi olla, että joka hetki vain kuolemaa odottaa. Minäkin toivotan Jumalan Siunausta elämääsi!:)
Haluaisin vielä tähdentää, että Luther tulkitsee teoksessaan nimenomaisesti juuri Raamattua, ja Raamatun eräitä säkeitä, jotka on nimetty Marian ylistyslauluksi.Ne alkavat muistaakseni näin:
"Minun sieluni ylistää suuresti Herraa..."
Sitä nimitetään myös nimellä Magnificat; muistaakesni useat säveltäjät ovat tämän myös säveltäneet mm. muistaakseni myös Bach.
"Sieluni ylistää Jumalaa, Herraa."
Näin siis alkaa 1. säe.
Korjasin tämän, ettei tulisi vääristeltyä Raamattua.
Loput säkeet kuuluvat näin:
2.Ja henkeni riemuitsee Jumalassa, Vapahtajassani.
3.Sillä hän on katsonut vähäiseen palvelijattareensa, sen tähden lapsenlapsetkin ylistävät minua ikuisesti autuaaksi.
4.Sillä hän, joka tekee kaiken, on tehnyt minussa suuria ja pyhä on hänen nimensä.
5.Ja hänen laupeutensa ulottuu suvusta sukuun, kaikkiin, jotka häntä pelkäävät.
6.Hän vaikuttaa voimallisesti käsivarrellaan ja hävittää kaikki sydämessään ylpeät
7.Hän syöksee suuret herrat vallasta ja korottaa alhaiset ja ne, jotka ovat ei- mitään.
8.Hän ravitsee nälkäiset kaikenlaisilla hyvyyksillä ja rikkaat hän jättää tyhjiksi.
9.Hän ottaa huomaansa kansansa Israelin, joka häntä palvelee, muistettuaan laupeuttaan.
10.Niin kuin hän on luvannut isillemme, Aabrahamille ja hänen lapsilleen ikuisesti.
Mutta tätä ei välttämättä voi käsittää, ellei lue tätä kirjaa, niin syvä hengellinen viisaus siinä on.Lukekaa se!
Miksiköhän olet testamentannut sävellyksesi ja suojannut ne Teostoon?
Vaikuttaa, että sinulla on kiusaus hankkia sävellystesi avulla kunniaa kuoleman jälkeen maan päällä ja rahaa jälkipolvillesi kymmenien vuosien ajaksi.
Eikö olisi kristillisempää kieltäytyä sävellysten taloudellisesta hyödystä myös heille? Et voi tietää, millaisiin maallisiin tarpeisiin lastenlastenlapsesi Teosto-tulonsa käyttävät.
Parempi, että käyttäisit sävellystesi tuoton jo nyt tai jollakin määräyksellä esimerkiksi lähetystyöhön tai SRK:lle.
Sävellysten signeeraaminen ei ole pakollista. Näin välttyisit kuolemasi jälkeiseltä kunnialta.
Minulle sattui epäonnea.Valitsin nimittäin salanimen, mutta Teostossa sattui jokin ihme kömmähdys, he eivät hyväksyneet salanimeä, joten jouduin laittamaan oman nimeni toistaiseksi teoksiin, mutta uskoisin, että asia on vielä korjattavissa.Ehkä nimen sijasta voisi käyttää numeroa?
Olen testamentannut ne eräälle henkilölle, joka on tehnyt minulle paljon hyviä asioita, ja se on suuri rakkauden ja kiitollisuudenosoitukseni hänelle. Hän elää taloudellisessa ahdingossa tällä hetkellä -ehkä koko elämänsä ajan.
En voisi muuten toimia.Minä en välttämättä ole pitkäikäinen ihminen ja siksikin ajattelen paljon kuolemaa.
Jo aiemmin kertomani tosijuttu:
Muuan Rauhanyhdistykseen kuuluva Veli kertoi suuren seurasalin edessä käyneensä konsertissa ja pyysi anteeksiantoa. Sitä hän ei saanut.
Vasta muistaakseni kolmannella yrittämällä hänelle annettiin anteeksi tämä, koska hän mainitsi olleensa väärässä hengessä ja käyneensä konsertissa.
Miten Rauhanyhdistyksellä tänään? Mainitsemani tapaus taisi olla vuonna 1976.
rauhanyhdistyksellä saarnataan kaikki synnit heti anteeksi nykyään.
Kauhea tapaus, mistä kerroit.
Olen "pienen ikäni" kuullut vl-ajatuksia ja musiikkiin liittyviä kysymyksiä, useimmat nim. kaltaisia ja tuntuu että...
Synnin vaaroja ja musiikin vaaroja yhdistetään vl-ajattelussa siten että itse asia hämärtyy. Järjen käyttöä pidetään vahingollisena asiana tässä yhteydessä; jos on eri mieltä kirjoittajan ja hänenlaistensa kanssa, saa kuulla vain "järkeilet liikaa, usko ainoastaan".
Julkisuudessa tapahtuva musiikin esittäminen on niin suuri synnin vaara vl-joukossa, että sitä varten pitää painaa erityinen teemanumero, vaikka Lutherin ajatus on suunnilleen niin että "...pelkään omaa sydäntäni enemmän kuin Turkin sulttania..." (Pitäisiköhän taiteita pelätä ihan noin paljon?)
Nim. elää "vaarallista aikaa" jonka vuoksi hän mieluummin ajattelee tulevaa taivaallista elämää kuin tätä todellisuutta. Onko tuo ajatus todella Luojan tarkoittama näkökulma siihen todellisuuteen josta nim on myös osallinen?
Jos joku säveltäjä, muusikko tai vaan taiteilija, tai ihan yksinkertaisesti kuka tahansa lähimmäinen tekee jotakin hyvää, enkö voi silloin olla kiitollinen siitä hyvästä mitä hän teki? Kyllä, mutta nim. mielestä kiitos ensin Luojalle ja sitten vasta ihmiselle. Jos menen konserttiin ja ajattelen noin, niin tiedän että vl-ihminen ei siellä voi olla hyvällä mielelllä koska muut ihmiset eivät ajattele samoin.
Se tarkoittaa että vl-ihminen näkee oman joukkonsa "herran valittujan joukkona" joka valvoo ja ainoana joka näkee maailman todellisen tilan. Onhan sekin yksi tapa erehtyä.
Jos nim välttää musiikin esittämistä julkisesti, niin se hänelle suotakoon, mutta vl-ajattelun yksipuolista, taiteisiin kielteisesti suhtautuvaa (paradoksihan tässä on "olemme vapaita harrastamaan vapain sydämin musiikkia ja muita taiteita, kunhan olemme varovaisia") ajattelua on vaikea pitää terveen järjen mukaisena.
Pitäisi kieltää Jumala ja kiittää ihmistä TAI pitäisi kieltää ihminen ja kiittää Luojaansa. Ihmisen kieltämistä en oikein voi käsittää, onhan Luoja minut kuitenkin luonut, jos kiellän itseni, silloin kiellän Luojan.
En voi kieltää itseäni ja samalla kiittää Luojaani, koska "rakkauden käskyn" mukaan minun on lupa rakastaa itseäni kuten lähimmäistäni ja Luojaanikin.
Tässä on yksi fraasi, jota varmaan moni jo tähän odottaakin ;)
Luuk. 9:23 Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
Mitä Jeesus sinun mielestäsi tuolla tarkoittaa?
Minä ajattelisin sen niin, että kaikki oma, mistä voi sanoa 'minun', tulee kieltää ja etsiä ainoastaan sitä, mikä on lähimmäisen. Silloin saa helposti ristin, kun kaikki muut polkevat varpaille. Se on Jeesuksen seuraamista siinä mielessä, että silloin noudatetaan hänen esimerkkiään.
Muutenhan täytyy pelätä sitä, että menettää jotain, minkä omistaa. Jos taas rakkaus on täydellistä, siihen ei sovi pelkoa. Eikö pelko ole pohjimmiltaan menettämisen pelkoa?
Jeesushan sanoi, että joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka sen hänen tähtensä kadottaa, on sen löytävä. Hän sanoi myös toisaalla, että joka rakastaa enemmän vaikkapa lähiomaisiaan kuin häntä, ei kelpaa hänelle.
"Jos taas rakkaus on täydellistä, siihen ei sovi pelkoa. Eikö pelko ole pohjimmiltaan menettämisen pelkoa?"
Eikö tuossa jo käy kyllin selvästi ilmi se, että rakkaus on kaukana täydellisestä jos joutuu pelkäämään esim. konsertteja sen tähden, että "voi ehkä kai mahdollisesti joutua syntiin"?
"Minä ajattelisin sen niin, että kaikki oma, mistä voi sanoa 'minun', tulee kieltää ja etsiä ainoastaan sitä, mikä on lähimmäisen."
Miten esimerkiksi konsertissa käyminen olisi "minun" eikä "lähimmäisen? Jos kuulee lähimmäisensä esittävän kaunista musiikkia ja kiittää häntä kauniista elämyksestä, niin ketä vastaan siinä rikkoo? Jos tämä lähimmäinen ohjaa kiitokset Jumalalle, niin ketä vastaan siinä rikotaan?
Mielestäni tuo ristinkanto-vertaus on mennyt monessa kohtaa överiksi lestadiolaisuudessa. Ihan hyvin voitaisiin päättää jossain vaiheessa, että autolla ajaminen on "maailman mukaan elämistä" ja että onhan se ikävää kävellä mummolaan pienten lasten kanssa, mutta se nyt vain on sitä ristin kantamista. Bussillakaan ei viitsi mennä, koska siellä istuttaisiin vain "pilkkaajien kanssa" ja oltaisiin taas maailman mukana. :-)
Minä menin nyt ulos itse asiasta, niin kuin paha tapani on :)
En nyt siis ottanut kantaa niinkään tuohon puhuttuun "vl-ajatteluun", vaan halusin kommentoida sitä itsensä kieltämisen ajatusta, joka tuossa vastaamassani kirjoituksessa mainittiin.
Eiköhän se itsensä kieltäminen liity asioihin, joissa voisi itse hyötyä, mutta aiheuttaa muille murhetta. Toisin sanottuna kristittyä kehotetaan olemaan epäitsekäs. Sen sijaan itsensä kieltämisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö elämästä saisi nauttia ja Jumalan antamista lahjoista iloita.
P.S. Otsikkosi "ulos yhteydestä" sai ajatukset menemään seurakuntayhteyden ulkopuolelle sulkemiseen, ja hetken aikaa ehdin olla jo vähän hämilläni. :-)
on hyvä asia tässä yhteydessä.
Nim kirjoitti: "...itsensä kieltämisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö elämästä saisi nauttia ja Jumalan antamista lahjoista iloita."
Itsensä kieltäminen tarkoittaa siis itsekkyydestä luopumista, (vl-ajattelussa tehdään parannusta synnistä) en vaadi, enkä "etsi omaani" (oikeastaan luovun omistamisen ajatuksestakin, sillä lahjaksihan me olemme saaneet kaiken, senköhän takia alkuseurakunta piti omaisuutta yhteisenä!)
Kiitos hyvästä huomiosta!
valuvat siinä mielessä hukkaan, että et käytä niitä Jumalan kunniaksi niin, että muutkin voisivat nähdä Jumalan kirkkauden...
Lisäksi tunnut korottavanitseäsi miten vaatimaton olet, ja musikaalinen ja ennenkaikkea varot syntiä.
Mitäs jos kysyisit Jumalalta, mitä mieltä Hän on musiikin hyödyntämisestä evankeliointiin ja ylistykseen, niin, että ei-uskovatkin näkevät, éttä ylistää voi muutakin kuin tän maailman "sankareita"?
(Mikä järki on tallettaa teostoon biisejä, jos ei halua, että kukaan muu kuin Jumala niitä saa kuunnella)
Jumala saa siitä kunniaa, kun käytät Hänen antamiaan lahjoja Hänen kunniakseen!
Korotanko itseni sinä, että kuinka "vaatimaton" olen ,kun en halua biisejäni esitettävän tai julkaistavan? En ehkä.
Uskokaa jo; minulla ei yksinkertaisesti ole tarvetta niitä esitellä, esittää.Haluan vain olla RAUHASSA.Näin minä tämän asian käsittäisin.
Ja uskon vakaasti, että kaikenlainen julkisuus on vain pahasta-se ei ole hyväksi ihmiselle.