Tuli tässä mieleen kun isosiskoni "kielsi uskonsa" ja ilmoitti siis ettei ole enää vl ja koko suku ja kaikki vl-ystävät menivät paniikkiin vaikka ilmoitti että ei hän uskomista ole lopettamassa vaan vain vl-uskon. Uskoo siis edelleen Jumalaan jne. Nyt koko suku tuntuu kuitenkin olevan sitä mieltä että on "epäuskoinen" ja "ei ajattele tätä elämää pidemmälle" jne jne. Eikös tämä vähän sodi sitä tältä palstalta saatua tietoa vastaan että eivät veeällät voi sanoa etteikö pelastua voisi muutenkin?
Tämä erittäin ajankohtaista, koska itsekin tekisi jo mieli sanoa etten vl-hömppään (jollaisena sitä itse pidän) enää usko vaikka muuten uskovainen olenkin. Kamalaa vaan kun äiti sitten on sydänkohtauksien partaalla ja soittelee päivittäin ja pyytää "palaamaan" ja sukulaiset ja ystävät puhuttelevat ja sellaista ei millään jaksaisi:(
Tämä erittäin ajankohtaista, koska itsekin tekisi jo mieli sanoa etten vl-hömppään (jollaisena sitä itse pidän) enää usko vaikka muuten uskovainen olenkin. Kamalaa vaan kun äiti sitten on sydänkohtauksien partaalla ja soittelee päivittäin ja pyytää "palaamaan" ja sukulaiset ja ystävät puhuttelevat ja sellaista ei millään jaksaisi:(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tilanne on tuttu; vl-piireissä jostain syystä jauhetaan uskonsa kieltämisestä. Minä sanon nykyään aina, kun juttu tulee puheeksi, että uskon nykyään syvemmin ja laajemmin kuin aikaisemmin ja toivotan arvostelijalle itselleenkin myönteistä kehitystä uskossaan.
Joo rakas nuori ystäväni, pidä AINA kiinni kaksin käsin Jumalan sanan lupauksista, äläkä anna vietellä taikka pelotella itseäsi pois Jeesuksesta Kristuksesta sinun Herrastasi ja Vapahtajastasi.
Usko tässä ja nyt kaikki sinun syntisi anteeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja viattomassa kalliissa sovintoveressä.
Usko rauhaan iloon ja vapauteen asti.
Hän joka sinut on rauhan tielle kutsunut, nimittäin Jeesus Kristus Jumalan Poika, hän on uskollinen ja totinen. Kuten hän Isälle Jumalalle lupaa, niin hän ei kadota yhtäkään niistä, jotka Jumala on hänelle omaksi antanut.
Jeesus on uskollinen ylkä, hän ei koskaan hylkää morsiantaan jonka on Pyhällä Verellään omakseen ostanut, pessyt ja puhdistanut.
Jää Jumalan rauhaan ja hänen armosiipeinä suojaan. Toivotaa Veljesi uskossa Kristukseen, osallinen vaivassa ja valtakunnasta. Jää Herran rauhaan.
Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan Rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus, olkoon sinun kanssasi nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.
se on mikään " kirkko" ei pelasta. On tuttua tämä, ettei tervehditä Jumalan rauhan tervehdyksin, kun ei kuulu joukkoon, eikä tällöi myöskään pidetä uskovana ollenkaan. Mutta tämä on tätä ihmisten touhua, ikävä vain, että se tulee ns. uskovien taholta. Tällainen ei ole Jumalasta, siitä saa olla varma Raamatun sanan perusteella. Saakoon Raamatun Sana olla perustana elämässämme.
Näin se on, siksi tämä nettikin on yksi tärkeä kanava meidän Kristukseen uskovien välillä.
Ei koskaan auttaisi uskoa vihollisen langettamia ihmisiä. Ja kaikista vähiten pitäisi uskoa omaan hyvyyteen ja pyhyyteen langenneita ihmisparkoja, jotka kaikin voimin pyrkivät riistämään meiltä pois Jumalan Sanan, Jeesuksen Kristuksen.
Silloin kun vihollinen valehtelee meille, pitää painautua entistä enemmän Lunastajamme ja Vapahtajamme verihaavojen turviin, pakoon "hyvää", mutta juuri siksi vaarallisinta vihollistamme omaa vanhurskautta.
Lähdin vanhoillislestadiolaisuudesta pari vuotta sitten. Minäkään en käyttäisi tuota ikävää ilmausta "kielsi uskonsa". Uskoa en ole kieltänyt, mutta kielsin kuuluvani vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen.
Kukaan ei muuten meinannut tajuta, kun kerroin sillä olen ollut ns. kiltti, enkä ole mitään epämääräisiä hommia harrastellut, niin kuin aika monet samaan päätyneet. Sisimmässäni olin tuntenut jo kauan ajattelevani eri tavalla ja ahdistus vain kasvoi vuosien myötä. Keskustelinkin näistä asioista ystävien ja äitini kanssa. Päädyin kuitenkin lopulta siihen ratkaisuun, että on jätettävä tuo liike.
Sen jälkeen, kun olin tehnyt ratkaisuni minua ahdisti. Ei kuitenkaan se, että olisin epäröinyt tekemääni päätöstä, vaan pelkästään se, miten ystävät ja sukulaiset ym. suhtautuvat asiaan. Joidenkin kanssa meni välit kokonaan ja jotkut todellakin pahoittivat mieleni. Siinä tilanteessa huomasi, ketkä vl-ystävistäni olivat niitä todellisia ystäviä. He ymmärsivät olla jauhamatta koko ajan samaa. Esim. miten surullisia he ovat. Jos itse ei tunne surua ratkaisustaan ja joku, joka kerta tavatessaan alkaa puhumaan"ei olla yhdessä taivastiellä" yms. ei sellaisen ystävyys voi kestää. Vaikka tuntisi surua toisen ratkaisun vuoksi, on otettava huomioon toisenkin tunteet. Nykyisin osa vl-sukulaisista ei kunnolla tervehdi esim. kaupassa nähdessä. Oma perhe suhtautui hyvin maltillisesti asiaan.
Nykyisin tunnen olevani paljon tasapainoisempi ihminen ja onnellisempi.
Itse irrottauduin myös vanhoillislestadiolaisuudesta mm. ahdistavan ilmapiirin ja kaksinaismoralismin vuoksi.
VL-tuttujen ja -ystävien kanssa keskustellessa tein selväksi, että uskoni Jumalaan ei ole loppunut, vaan pidän Häntä avarakatseisempana voimana, joka hyväksyy ratkaisuni. Monesti kävi vain ilmi, että he ajattelivat että en ole uskovainen. Niinhän se oli itsellennikin opetettu vl:nä ollessani. Myöskin on niin, että vl-liikkeestä lähtijöistä puhutaan aina, että he ovat kieltäneet uskonsa, vaikka olisivat kuin uskonnollisia omassa elämässään.
Oli mahtavaa huomata, että keskustellessani vl-liikkeestä eroamisestani ei-vl:ien kanssa, niin moni kysyi, että uskothan silti Jumalaan, vaikka oletkin kokenut vl-opin vääränä.
Minua oli sinun laillasi mietityttänyt useita vuosia ennen ratkaisuani, että miten sukulaiset ja ystävät ottaisivat asian...nyt reilun vuoden jälkeen tiedän ketkä ovat oikeasti ystäviä ja myöskin tiedän sen, että sellaiset vl:t joiden oma elämä ei ole ollut "vl-sääntöjen" mukaista jollakin tapaa pelkäävät sellaisia, jotka ovat lähteneet liikkeestä sen vuoksi, että eivät ole halunneet enää elää valheessa itselle ja muille ko. oppien noudattamatta jättämisen kanssa.
Onneksi olen törmännyt vain muutamiin vl:iin, jotka pakenevat kaupassa, kun huomaavat minut. Huvittaa oikeastaan heidän käytöksensä.
Minä en usko ollenkaan, että he, jotka sanovat surevansa toisen uskon kieltämistä, ovat oikeasti surullisia. Sureminen on vain peiteilmaisu heidän todellisille tunteilleen, jotka ovat luultavasti lähinnä vihaa ja pelkoa.