Seurustelen itse ja silti olen mustis, kun yks miespuolinen kaverini alko seurustelee... Tietysti oon tavallaan myös onnellinen hänen puolestaan, mutta... häl ei tietenkään oo enää niin paljon aikaa mulle ja ... niin pakko se on myöntää et oon salaisesti ehkä hiukan ihastunut kyseiseen ihmiseen ja siks sille naisellekin mustis, mut en haluu tunteitani kellekään paljastaa, koska nykyinen suhteeni on mulle sen verran tärkee...
kaverista mustis
ei tän näin pitäis mennä
3706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on ihminen sillä lailla itsekäs(narsisti), että haluaa olla kaikille se keskipiste. Mulla sama tilanne, joten sympatiat sun puolella. Kuitenkin kun tiedän mistä tämä johtuu, sitä osaa hallita tunteitaan paremmin. Antaa muidenkin olla onnellisia... Ehkä auttaisi hyväksymistä, jos opettelisi tuntemaan sen naisen paremmin? Kokeile! Avain sana on avoinmieli!
jos ottasit etäisyyttä kyseiseen mieheen kun se vielä ei ole kovin hankalaa.He elävät omaa elämäänsä ja sinä omaasi.Koska jos sinä rakastut niin kaikki on huomattavasti hankalampaa SINULLE.Kavereista ei olla mustiksia vaan ollaan iloisia heidän onnestaa
kuten hän on sinun.Mikset ole o0ma mihesi kanssa vaan surkuttelet kun kaverilla ei ole aikaa.Käytä energiasi siihen mitä sinulla on kun siihen mitä et saa..
Katsos, kun sitä elämässään saa eri asioita eri ihmisiltä. Yhdeltä ei voi saada kaikkee, ei edes omalta mieheltään. Ihan samoin oon joskus aikoinaan ollu allapäin, kun joku parhaista samaa sukupuolta olevista ystävistäni on alkanu seurustelee sillä seurauksella, et meidän yhteinen aika on vähentyny.
Ja mitä siihen naiseen tutustumiseen tulee, niin oisin tavattoman onnellinen, jos voitais kaikki neljä olla kavereita, mut mun kulta ja ystävä-/kaverimies ei tuu toimeen keskenään. Kaverini tyttöystävän taas oon tavannu vaan kerran. Yritin olla ystävällinen ja mukava, mut vastakaiku oli vähän karua... Et semmosta... Kyllä tää tästä kumminkin =)