On tullut nähtyä kaikenlaisia kamppailulajien harjoituksia. Ja olen oikeasti alkanut ihmettelemään että miksi ihmiset yleensä menevät noihin harjoituksiin suurin osa kun koostuu täysin jostain muusta kuin itse kamppailuharjoittelusta. Puolentoistatunnin harjoitukset sisältävät hillittömiä kuntopiirijumppia jotka kestävät 30-45min ja lopussa vähän vielä lisää. Olen tullut siihen johtopäätökseen että harjoituksien vetäjät ovat taitamattomia. Ei siis osata opettaa omaa lajia vaan pidetään kuntopiirejä ja valehdellaan ihmisille että tämä on kamppailuharjoittelua.
Kertokaa omia mielipiteitä
Kertokaa omia mielipiteitä
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jotta itsepuolustuksessa pärjää, ja varsinkin kamppailulajeissa, niin seuraavat ovat oikeassa järjestyksessä tarvelistalla.
1 uskallus tehdä jotain
2 kunto tehdä jotain
3 taito tehdä
4 nopeus tehdä
Kuntoa tulee treenata, sillä KUN se loppuu (huom: KUN), niin taidolla ei ole mitään merkitystä.
Tämän tosiasian ymmärtävät kaikki täyskontaktilajien kilpaharrastajat.
entäs ei kilpaharrastajat
...kanssa samaa mieltä tuosta kuntoasiasta oli kilpailija eli ei. Jos kuntoa ei riitä lajinomaisen harjoittelun läpivientiin, niin eipä juuri tule tuloksiakaan.
En tietenkään kannata kuntopiireihin painottuvaa treenaamista, mutta kyllä se nyt on vaan, että kunnollinen alkujumppa a) lämmittää lihakset ja revähdysten vaara vähenee b) nostaa kuntoa juuri sitä lajinomaista harjoittelua silmällä pitäen.
Ajattele tilannetta vaikka näin: treenin ohjaaja antaa tehtäväksi vaikkapa vetää kiertopotkuja potkutyynyyn esim. kolme kertaa 20 potkua/puoli. Jos kunto riittää, saat potkut nätisti tehdyksi, jos ei, niin et. Juuri potkiminen vie happea aika tehokkaasti, muun muassa siihen sitä alkujumppaa tarvitaan.
-T
-T
eikö tuo 3x20 per puoli vois olla vaikka lämmittelyy ja vedetään sen jälkeen niin paljon lisää kun jaksaa ja sit kotio jos ei jaksa enää lyödä ja potkia. Voit väsyttää itsesi punnerruksilla ja kyykyillä mutta myös potkuilla ja lyönneillä.
...ei kannata tehdä liikkeitä, joissa nimenomaisesti on revähdyksen vaara. Siksi punnerrukset ja kyykyt.
Tuosta väsyttämisestä: jos kuntoa on, niin alkulämmittelyn väsymyksestä toipuu aika nopeasti.
-T
No eikö sitä voi lämmitellä lajinomaisesti niin että ei ole revähdyksen vaaraa. Sen toteuttaminen olisi sitä vetäjien lajiosaamista.
...on vaikkapa 20 eritasoista harrastajaa, niin varmin tapa välttää revähdykset on muu kuin lajinomainen lämmittely.
Ymmärrän osittain pointtisi lämmitellä lajinomaisesti. Henkilökohtaisesti kuitenkin lämmittelen mieluummin kovaa ja ilman revähdysvaaraa, jotta voin sitten huolettomin mielin keskittyä treenaamaan kovaa lajinomaisesti.
Tämä on vain minun mielipiteeni, joka perustuu vuosien varrella maksettuihin oppirahoihin revähdysten ja muljahdusten muodosssa.
-T
Ei sen alkulämmittelyn (juoksu) tarvitse olla kuin 5 min pituinen. Sen jälkeen voi tehdä esim. potkulajeissa ns. hidastettuja potkuja. Samalla saa kroppaan lajivoimaa niihin lihaksiin, joita potkuissa tarvitaan. Niitä lihaksia ei aloittelijoilla ole olemassakaan. Tämän tyyppisiä lämmittelyjä, järkeä käyttäen voi myös tehdä ja niistä on myös hyötyä.
Eri tyyppisissä lajeissa eri sovellutukset varmaan. Heittolajeissa voi tehdä muutamia lonkkaheittoja.. rauhallisesti melkein heti alkuun. Muutama ukemi ja pikkuisen juoksua ja muuta alkulämmittely sälää ennen sitä. Mutta ei todellakaan tarvitse käyttää puolta tuntia kyykkyhyppelyihin.
Kerran viikossa kunnon juoksulenkki sitten erikseen. Mutta varsinainen kuntosuoritus tulee itse lajiharjoittelustakin.
Nyrkkeilyharjoituksissa tein aikoinaan pitkät alkuverryttelyt, jotta hartiat sai todella rennoiksi ja auki. Kaikkiin itsepuolustuslajeihin ei tarvitse niin rentoja hartioita. Kyykkyhyppelyt heti alkuun pilaa koko harjoituksen, koska ne vetää niin hapoille, ettei sen jälkeen kannata enää treenata ollenkaan, koska lihakset on vedetty ikään kuin hitaaseen olotilaan jo valmiiksi ja silloin kannattaa lähteä kotiin. Kehitys menee väärään suuntaan ja suoritukset hidastuu vain sillä menolla. Jos haluaa nopeutta, niin pitää pystyä tekemään nopeasti ja aina vaan nopeammin. Se vaatii rentoutta. Hapoilla olevat lihakset on kaikkea muuta kuin rennot.
Miten hitaasti tehtävät potkut parantavat kamppailulajissa tarvittavaa räjähtävyyttä?Ymmärrän kyllä hitaasti tehtyjen potkujen merkityksen rennossa venyttelyssä ja tekniikan oppimisessa.
tehdä mitään potkuja, ellei ole tarvittavaa lihaksistoa ja tekniikkaa, kuten sanoit. Tarkoitin, ehkä sitä, että pelkän juoksemisen ja kyykkyhyppyjen tilalla voisi tehdä ennemmin lajinomaisia suoritteita. No treenin alussa ne täytyy tehdä tietenkin hitaasti.
Ei noita hitaita potkuja kannata veivata sitten jatkossa enää niin paljon. Yritin kyllä tuossa sanoa, että nopeutta ei saa muuten kuin harjoittelemalla nopeutta. Kyykkääminen treenin alussa ei edistä nopeutta. Ne pitää tehdä loppujumpassa tai ennemmin punttisalilla erikseen.
Omassa seurassa treenit menee suraavasti:
-10-20min lämmittely venyttely
-40min tekniikkaa
-30-40min sparrii tai vastaavaa
kuntopuoli harjoitellaan muualla, kuin treeneissa. Treeneissä käydään läpi tekniikkaa ja sparrataa.
Kai nyt jokainen pystyy käymään siel punttiksella ja
lenkillä yksin ilman valvontaa =DD
Toi kondis on kyllä tosi tärkee, mikäli matsaa. Tosin itse valitsisin ennemmin kohtuullisen kondiksen hyvä tekniikan kuin erittäin hyvän kunnon huonon tekniikan.
Mutta niin kuin matsaajat tietää, kun kunto loppuu
hajoo myös tekniikka.
joku ehdotti että kamppailulajiharjoituksissa pitäisi myös lämmitellä lajinomaisesti.
kertokaahan miten se onnistuu ilman revehdyksiä?
esim. potkuja ei missään nimessä kannata tehdä kylmiltään.
hölkkääminen ja lihaskuntohommat a)lämmittävät b)lisäävät kuntoa. näin porukka voi ja jaksaa harjoitella sitä teknistä puolta.
*
ja huom. useimmiten kurssien ensimmäinen vuosi sisältää paljon noita kuntopiirejä ja vastaavia.
ensimmäisenä vuotena hankitaan hyvä peruskunto, sen jälkeen harjoittelu on useimmiten keskittyy enemmän tekniikkaan.
näin meillä.
"kertokaahan miten se onnistuu ilman revehdyksiä?
esim. potkuja ei missään nimessä kannata tehdä kylmiltään."
Täh...?
Eihän harjoituksen alun lämmitelyllä ole muuta funktiota kun valmistaa lihakset tulevaa harjoitusta varten. Sinänsä on ihan sama onko se lajinomaista vai ei, aerobista kuntoa ei siinä haeta eikä rakenneta.
Lopun jumpan tulisi myös keskittyä lähinnä lihaskuntoharjoituksiin ja venyttelyn tulisi olla ainoastaan palauttavaa, eikä liikeratoja laajentavaa.
Ikävä kyllä lajiharjoituksissa tehtävät aerobiset/anaerobiset harjoitteet, lihaskuntoharjoitteet tai venyttelyt eivät missään nimessä riitä, eikä niiden ole tarkoituskaan riittää kunnon kohottamiseen eikä esimerkiksi liikkuvuuden parantamiseen. Nuo harjoitteet on syytä tehdä erikseen joko ohjatusti tai omatoimisesti.
ja niitä potkuja ei tietenkään kannata tehdä kylmiltään, sehän on ihan selvä asia.
Miksi sitten lämmittelyä ei voi tehdä lajinomaisena harjoitteena. Miksi pitäisi keksiä muuta siihen lämmittelyyn..??
Jos laji sisältää sopivan laajan skaalan lämmittelyynkin sopivia liikkeitä, miksi pitäisi tehdä vatsalihaksia ja punneruksia, onko siihen joku hyvä syy?
Alun lämmittelyn tarkoitus on nimenomaan saada varsinkin isojen lihasten verenkierto toimimaan ja valmistella lihakset lämpimiksi ajiharjoituksia varten. Siksi on tehokkainta tehdä lämmitely oheisharjoitteilla joilla saadaan tehokkaasti vastus kohdistettua niihin lihaksiin jotka eniten lämpöä tarvitsevat. Sitten on venyttelyn aika ja vasta sitten ovat lihakset valmiit räjähtäviin suorituksiin.
Tämähän on ihan perusasiaa. Ei lajinomaisessa lämmittelyssä ole tietenkään mitään vikaa, päinvastoin, mutta jotta alkulämmittely ei veisi liikaa aikaa itse teksiikkaharjoittelulta se on järkevää tehdä tehokkaasti.
Sitten on vielä sellainen aspekti, että peruskurssilla tai muuten aloittelijoiden ollessa kyseessä, niitä tekniikoita ei vielä osata niin hyvin, että niitä voitaisiin järkevästi tehdä riittävällä temmolla lämpöjen saamiseksi ja ilman revähdyksiä.
Jos tekee potkuja lämmittelyksi, kannattaa tietenkin aloittaa matalilla potkuilla ja lisätä korkeita sitä mukaa, kun paikat vertyy.
no ompas ihme. Kyllä minun mielestä voi ihan peruskurssilta lähtien lämmitellä lajinomaisesti ja loppujumpankin voi tehdä lajinomaisesti. kuntopiireistä puhumattakaan. kaikki onnistuu. Mielikuvitus vain liikkeelle.
ilmeisesti tämän päättelyketjun tulos on se että lajinomainen lämmittely on toteutettavissa, mutta kukaan ei jaksa ruveta ideoimaan mitään kovin hankalaa ja aikaavievää.
eli vaan punnertamaan ja hölkkäämään. ja siinähän tulee lämmin. ja SE on lämmittelyn tarkoitus, junou.