Nyt kun Tarja Halonen on SDP:n presidenttiehdokkaana, on oikeasti aiheellista esittää hyvä kysymys, kuka Suomessa oikeastaan on ylityöllistetyn ja riistoverotetun työväen asialla. Politiikkaa äänestäjänä 1960 -luvulta asti seuranneena ja pian eläkkeelle jäävänä olen esittänyt tätä kysymystä itselleni jo jonkin aikaa.
Nykyään se, että presidentti tulee SDP:stä, ei enää takaa työväen etujen toteutumista. Minua on viimeisen kuuden vuoden ajan hämmästyttänyt se, että Koiviston jälkeen presidenttiemme mielenkiinto on kohdistunut ainoastaan ulkomaalaisten hyvinvoinnin kohentamiseen niin Suomessa kuin maailmallakin. Tänne otetaan kritiikittömästi vierasta väkeä, vaikka oman maan kansalaisten, erityisesti lasten ja vanhusten elämässä olisi valtavasti työtä ja kohentamista. Samoin riennetään rauhoittelemaan kulttuuri-imperialistisin tavoin länsimaista elämäntapaa tyrkyttäen kaikenlaisia bantuheimoja, joiden omat traditio ongelmien ratkaisemisessa on aivan toinen kuin meidän. Hokema hyvinvointivaltion säilyttämisestä on aika onttoa, kun työpaikkoja karkaa kiihtyvällä vauhdilla ulkomaille ja presidentti sanoo vain luottavansa siihen, että suomalainen osaaminen ja turvalliset olot Suomessa riittävät hyvinvointimme säilyttämiseen. Jokaisen luulisi ymmärtävän tuollaisen puheen olevan joko ongelmien vähättelyä tai täydellistä asioiden ymmärtämättömyyttä. Asiaa ei yhtään helpota se, että Haloselta näyttää puuttuvan käytöstavat samoin kuin se, että Halonen on omaksunut inhottavan ylimielisen tavoitteitaan korvillelyövän räyhäfeminismin.
Luonnollisesti kynnys äänestää jotain muuta kuin omaa puoluetta on korkea ja vaalitilaisuudet ovat vasta tulossa, mutta yhden kauden Halosen edesottamuksia seuranneena ja katsottuani pari Niinistön haastattelua, vakuutuin siitä, että toista kertaa en Halosta äänestä, ainakaan työväen presidenttinä, ellei siihen löydy todella painavaa syytä.
Nykyään se, että presidentti tulee SDP:stä, ei enää takaa työväen etujen toteutumista. Minua on viimeisen kuuden vuoden ajan hämmästyttänyt se, että Koiviston jälkeen presidenttiemme mielenkiinto on kohdistunut ainoastaan ulkomaalaisten hyvinvoinnin kohentamiseen niin Suomessa kuin maailmallakin. Tänne otetaan kritiikittömästi vierasta väkeä, vaikka oman maan kansalaisten, erityisesti lasten ja vanhusten elämässä olisi valtavasti työtä ja kohentamista. Samoin riennetään rauhoittelemaan kulttuuri-imperialistisin tavoin länsimaista elämäntapaa tyrkyttäen kaikenlaisia bantuheimoja, joiden omat traditio ongelmien ratkaisemisessa on aivan toinen kuin meidän. Hokema hyvinvointivaltion säilyttämisestä on aika onttoa, kun työpaikkoja karkaa kiihtyvällä vauhdilla ulkomaille ja presidentti sanoo vain luottavansa siihen, että suomalainen osaaminen ja turvalliset olot Suomessa riittävät hyvinvointimme säilyttämiseen. Jokaisen luulisi ymmärtävän tuollaisen puheen olevan joko ongelmien vähättelyä tai täydellistä asioiden ymmärtämättömyyttä. Asiaa ei yhtään helpota se, että Haloselta näyttää puuttuvan käytöstavat samoin kuin se, että Halonen on omaksunut inhottavan ylimielisen tavoitteitaan korvillelyövän räyhäfeminismin.
Luonnollisesti kynnys äänestää jotain muuta kuin omaa puoluetta on korkea ja vaalitilaisuudet ovat vasta tulossa, mutta yhden kauden Halosen edesottamuksia seuranneena ja katsottuani pari Niinistön haastattelua, vakuutuin siitä, että toista kertaa en Halosta äänestä, ainakaan työväen presidenttinä, ellei siihen löydy todella painavaa syytä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Vastakkain asettelun aika on ohi" sanoo eräskin mainosslogan, joka Niinistölle on keksitty.
Outoon valoon ja epäuskottavaksi tuo jää, Saulin sanoessa, että "jos hän ei itse ole toisella kierroksella, hän tottakai äänestää PORVARIA."
Eikä se vastakkain asettelun aika ollutkaan ohi?
Tietenkään tuohon ei kannata takertua, koska Saulin periodilähtöisen kampanjan tarkoitus onkin vain hämmentää ihmisiä ja MYYDÄ ehdokas uusille ostajille...vaikka vähän totuutta venyttämällä ja kyseenalaisin keinoin. Miellyttävää ja hiukan yllättävääkin on, että virallisten galluppien mukaan tuo ei ole tuonut toivottua tulosta.
Halosen kannatusluvut ovat ihan omaa luokkaansa ja epätoivoinen Stasi/DDR/KGB/seta/muumimamma löpinä nostaa taas päätään, kun kakka on housuissa.
Kirjoituksessa ei suinkaan ollutkaan kyse siitä, että Niinistö olisi paras mahdollinen mies presidentiksi, mutta hänen kannanottonsa suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi ovat jopa porvarilta tulevina uskottavampia kuin tämän pääosin muualta tulevien ja muualla asuvien ihmisten valitettavan usein itseaiheutettuihin ongelmiin kiinnostuksensa suuntaavan Halosen puiden halailut. Halosen tympeänpuoleinen kiukuttelu alaisilleen on myös jyrkässä kontrastissa sen kanssa, minkälaisen kuvan hän haluaa antaa itsestään. Siinä sitä on uskottavuusongelmaa kerrassaan.
Ensin omat asiat kuntoon ja sitten, jos aikaa on, muiden avuksi.