Mulla on kohtauksen jälkeen aina niiiiin h-i-r-v-e-ä olo, että tunnen kuolevani! Älyttömän paha olo, mutta ei tule oksennusta. Järkyttävä väsymys, mutta mieli on ihan sekaisin eikä voi nukkua. Kohtauksen aikana syntyvät mustelmat ja haavat eivät todellakaan paina mitään. Armoton krapula ei ole mitään tähän verrattuna.
Nyt kohtaukseton aika pystyy tarjoamaan tarpeeksi vastapainoa tälle hirmuiselle kärsimykselle. Mutta jos kohtauksien määrä kasvaa, niin teen kyllä itsemurhan. Mitä järkeä olisi elää, jos oikeasti ei voi elää?
Nyt kohtaukseton aika pystyy tarjoamaan tarpeeksi vastapainoa tälle hirmuiselle kärsimykselle. Mutta jos kohtauksien määrä kasvaa, niin teen kyllä itsemurhan. Mitä järkeä olisi elää, jos oikeasti ei voi elää?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Älä sano... :(
älä hyvä ystävä edes mieti sellaista.ei elämä epilepsiaa sairastavalle ole helppoa, minä puhun kokemuksen syvällä rinta äänellä.olen itse saanut tämän sairauden toisen ihmisen käden kautta.potkittu ja hakattu pää tohjoksi, kun ei rahaa löytynyt.kohtauksia useitakin jopa päivittäin.tänäkin vuonna noin85 kertaa poliklinikalla ja jokunen kerta neurolokian osastolla.minulle tulee pahoin vointi ja päänsärky ennen kohtausta.mitään ei tule ylös mutta kauhea oksettava kuvottava olo,ja kun minulla on hyvivin pieni sydän, se tahtoo reistailla kohtaukset kun ovat rajuja.mutta elää haluan siitä huolimattakkin. roikun kiinni elämän reunassa kaksinkäsin.älä sinäkään hellitä,aina pimeän päivän jälkeen tulee kauniskin päivä.eikä ole niin pitkää yötä ettei aamu tulisi,sinulle uskoa huomiseen,katso eteen päin älä anna periksi SEMPPIÄ.
tiedän tunteesi ,samaat mullakin on ollut miellessä ,mutta taistelaan jookos minä pyytäisin sinulta,muista meitä on paljon
minä olen tuntenut kohtauksen aikana aika usein että olisi helpompi kuolla, kuin ei meinata saada kohtausta loppumaan.oksentanu sit useasti ja nukkunu pari päivää kohtauksen jälkeen,olkapää on jo sijoiltaan "rikki" jne.
millä annoksella trileptalia pääsee pois tästä maailmasta? siis alkoholin kanssa.
Hän varmaan tietää sopivan annostuksen aikeisiisi ja kerro muutenkin huoliasi hänelle.
kuule laita amme täyteen viinaa,upottaudu sinne,siinä kaikki.aika tyhmää tuollaisia kysellä.onhan oikeita asioitakiun.
Olet juuri voittanut viikon virtuaali-idiootti -palkinnon.
Toivottavasti "itse en yrittäisi" kärsisi kerran edes kunnon päänsäryn.
Alkuperäinen, onko lääkitystä yritetty vaihtaa?
...eivät enää ole sitä kertomassa. :)
Johan sulla ideoita. LOPETA TOLLASET! Oikeasti varmasti moni itsemurhaa harkitsee ja sinä yllytät. Moraalisesti olet kusipää.
Tuo vaati varmaan hyvää päättelyä. Jos joku on yrittänyt, voi kyllä kertoa, että mikä ei riittänyt ja menkää todellakin lääkärille, jos on tuollaisia ajatuksia. Ei epilepsia ole helppo ja jos täällä aletaan vitsailemaan monesti kuolemanvaarallisen sairauden kanssa ja kerrotaan vastuuttomasti ohjeita itsemurhaan, niin eikö se ole hieman arveluttavaa?
Noiden viestien kirjoittajan oikea nimi pitäisi oikeasti saada tietää, jotta ei moisia yllytyksiä tulisi.
Älkää nyt ajako heikko vielä huonompaan asemaan jotkut. Pakko varmaan yrittää ottaa operaattoriin yhteyttä, kun sananvapaus nyt ylittää kohtuuden rajat.
lääkärillesi nuo huonot olosi ja tuntemuksesi? Voisi olla paikallaan lääkkeiden vaihto niin olen itsekkin jo 10 eri lääkettä kokeillut ja toivossa jaksan vielä elää. Hae myös tukea ja turvaa lähimmäisiltäsi. Älä ole yksin ja ryve itsesäälissä. Minulla auttaa puhuminen ja sitä teenkin ja paljon, myös täältä voi saada tukea ja ymmärrystä. Meitä on paljon, jotka kokevat tuota samaa, joten älä anna periksi. Varaa aika Neurologillesi ja käy juttelemassa hänen kanssaan lääkkeiden vaihdosta, sekä huonosta olostasi.
Nyt puhut jälleen asiaa ja toivottavasti voit jälleen hyvin. Kuulostaa siltä:).
vaikka TAAS oli vähän takapakkia, mut mitäs noista. Elämää tää on jne... Kaverini kerran yritti mun lääkkeillä itsarii ja onneksi ei onnistunut. Ei noi voi tosissaan ottaa tunnolleen sitä, että toisia rohkaisee tekemään itsarin. Asioilla on tapana korjaantua, joten kyllä kait elämän on tarkoituskin välillä potkia vähän päähän ja kyllä se siitä taas sitten helpottuu.
Ei kannata opiskella sitä, mitä ei itse halua. Ei kannata seurustella sellaisen kanssa, josta itse ei pidä. Ei kannata yrittää sellaista, mikä ei itseä kiinnosta.
Miksi sitten pitäisi elää, jos se ei kiinnosta?
kiinnostaa niin laittaa kiinnostamaan. Jos haluaa kaiken nähdä ja kokea negatiivisena niin ei hyvä, mut paljon meillä on ilon aiheita. Monet suree ja pähkäilee pienistä, mut entä Afrikassa ja muissa maissa ? Epinkin saa kuriin lääkkeillä, kannattaa sinnikkäästi kokeilla eri lääkkeitä ja miettiä myös sitä onko Neurokirurgisia vaihtoehtoja. Eli jos on Ohimolohkoepi niin voi olla mahdollisuuksia päästä pään leikkaukseen jossa poistetaan kohtauksia tuottava pesäke....
Niin olen itsekin monesti miettinyt rakentavassa mielessä, että ajetaanko heikot yhteiskunnassa niin ahtaalle, että oikeastaan ainoaksi oikeudeksi hänelle jää "oikeus kuolla". Mutta onko oikeasti kenelläkään oikeutta kuolla?
Asia on eettisesti vaikea ratkaista ja itsemurha on aivan turhan lopullinen ratkaisu, kun sitä todellakin joutuu katumaan koko loppu elämänsä.
Tulevaisuudesta ei voi tietää, vaikka nyt tuntuu vaikealta. Eikö? Siinä on hyvä keino tsempata itseään eteenpäin ja kohta sataa lunta ja jos jaksaa voi heittäytyä vaikka lumihankeen tekemään lumienkeleitä. Jos se on lapsellista, niin olkoon... itse ainakin aion sen tehdä, koska tuntuu hyvältä.
Ei nyt ruveta ranteita täällä viiltelemään, vaikka onhan tuo elämä välillä täyttä paskaa. Kuollessaan sitä kuitenkin katuu yleensä sitä, että mitä jäi tekemättä eikä sitä, että mitä oli tehnyt.
Nyt puhut asiaa Hugo ;)
Muistaakseni sinä haistatit minulle paskat oikein rankalla kädellä. Syytä en saanut tietää. Ehkä puhuin suoraa ja en tiennyt, että puhe koski sinua.
Missä kohtaa tuossa oli mielestäsi asiaa? Siis kirjoituksessani. Sitä on jo niin sokea omalle kirjoitukselleen, kun näpyttelee öisin.
Mene Sinä herranjestas nukkumaan! Isimasi määrää:).
PS. Minä puhun yleensä asiaa tai ainakin yritän puhua. Jos joskus hieman lipsahtaa asian viereen, niin tarkoitus ei ole loukata.
Kirjoitapas nyt nikkisi mukaista posetiivista kirjoitusta, sillä alkaa hieman huolestuttamaan näiden ihmisten kirjoitukset täällä. Ei varmaan omatkaan kirjoitukset aina "huolettomia" ole, mutta minusta ei kannata välittää... minä pärjään aina tai en... niin yksinkertaista se on. Ehkä liiankin.
todellakaan voi tietää. Itse olin aikoinani siinä pisteessä ettei vähenpää voisi kiinnostaa, mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Nyt tilanne on aivan toinen. Leikkaus takanapäin ja vuosi kohtauksettomana. Se tuntuu vieläkin oudolta, mutta elän kuitenkin.
Jos siltä tuntuu, niin mielestäni on hyvä että sanot sen. Hyvä kun tuot asian esille, mutta mieti onko tällä palstalla keskusteleminen riittävä tuki. Itsetuhoiset ajatukset ovat todella vakavia asioita. Ota asia puheeksi myös lääkärisi kanssa.
Toivon sydämestäni, että löydät jonkin toisen ratkaisun kurjaan oloosi. Olen itsekin aikoinaan raapinut pohjamutia, mutta nyt elämä on valoisampaa. Mietin monesti mikä tarkoitus on kaikella paskalla, mitä joutuu kokemaan. Yksi hyöty niistä on ollut, nykyään uskon enemmän omaan kykyyni selviytyä vaikeissakin tilanteissa. Ja tiedän, että parempiakin aikoja on luvassa, vaikka olo on välillä toivoton. Yritä jaksaa.
Hei,
Miten voit? Onko olosi yhtään parempi?
toivottavasti ei ole vaan olis vielä hengissä... it-it-itkettää ja pelkään niin...
Olen sairastanut Epilepsiaa 52v ja uskon että joskus kuin on oikein paha olla tällainenkin käy mielessä,mutta eletään tämä elämä joka meille on annettu.Aina se kuitenkin sen huonon päivän päästä aurinkokin välillä paistaa.