Törmäsin unelmien mieheen tänä syksynä. Hän yhtäkkiä vaan ilmaantui jostain. Tunsin hänet jo entuudestaan, mutta en voinut edes kuvitella, että tuntisin mitään tällaista.
Sain jokin aika sitten selville, että nämä tunteet eivät välttämättä ole olleet yksipuolisia. Juttelimme asiasta pitkän tovin ja totesimme, että koska kummallakaan ei ole kiire mihinkään niin katsomme rauhassa mitä tulee.
Näemme päivittäin, ja minusta tuntuu että sekoan välillä kun en voi koskea häntä. Ja samalla pelkään, että jos en tee hänelle jollain tavalla selväksi, että olen edelleen hyvin kiinnostunut hänestä, niin hän löytää jonkun toisen.
Tämä pelko että menetän hänet ennen kuin olen häntä saanutkaan syntyi siitä, että yhteinen ystävämme kysyi minulta, että olinko ollut tämän miehen kanssa kuumilla lounastreffeillä lähiaikoina. Enkä ole ollut, en kuumilla, enkä kylmilläkään....
Kertokaa nyt hyvänen aika että mitä minun pitää tehdä, en tahdo "ajaa häntä nurkkaan" (eli vaatia oikeastaan mitään), koska tiedän että silloin hän viimeistään kävelee pois. Tahtoisin vain, että hän kertoisi mitä hän ajattelee...
Sekavaa? Voitte uskoa, että tästä pääkopasta ei löydy yhtään järkevää ajatusta tällä hetkellä.
Sain jokin aika sitten selville, että nämä tunteet eivät välttämättä ole olleet yksipuolisia. Juttelimme asiasta pitkän tovin ja totesimme, että koska kummallakaan ei ole kiire mihinkään niin katsomme rauhassa mitä tulee.
Näemme päivittäin, ja minusta tuntuu että sekoan välillä kun en voi koskea häntä. Ja samalla pelkään, että jos en tee hänelle jollain tavalla selväksi, että olen edelleen hyvin kiinnostunut hänestä, niin hän löytää jonkun toisen.
Tämä pelko että menetän hänet ennen kuin olen häntä saanutkaan syntyi siitä, että yhteinen ystävämme kysyi minulta, että olinko ollut tämän miehen kanssa kuumilla lounastreffeillä lähiaikoina. Enkä ole ollut, en kuumilla, enkä kylmilläkään....
Kertokaa nyt hyvänen aika että mitä minun pitää tehdä, en tahdo "ajaa häntä nurkkaan" (eli vaatia oikeastaan mitään), koska tiedän että silloin hän viimeistään kävelee pois. Tahtoisin vain, että hän kertoisi mitä hän ajattelee...
Sekavaa? Voitte uskoa, että tästä pääkopasta ei löydy yhtään järkevää ajatusta tällä hetkellä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiinni ennenkuin on myöhäistä.......Seuraa tunteitasi ne ohjaa oikeaan suuntaan..toivottavasti.Aina on ihanaa kun ihmiset löytää "omansa",tunteet ohjaaa ihmisen oikeaan suuntaan ja teot ratkaisevat kaiken.Onnea yritykselle,kaikki ihmiset tarvitsevat jonkun olkoon tämä se oikea tai ei.Mutta yrittit kuitenkin,parempi yrittää kun katua myöhemmin......
Voi kun minullekkin se "oikea"tulisi eteen joskus..........
en tiedä uskallanko. Tuntuu että tämä on tuhoon tuomittu koko juttu kun molemmat olemme melko ujoja.
Mutta hän on ihanin ihminen johon olen koskaa törmännyt...Tahdon hänet elämääni...Ja riudun kun hän ei ole siinä.
Itse olen lähes samassa tilanteessa. Paitsi että olen mies ja olen tavannut unelmieni naisen. Ongelma on se etten tiedä mitä teen, en vain uskalla... en tiedä miten kertoisin hänelle miten suhtaudun häneen. Pahin tilanne olisi että hän sanoisi: "ei."
Tiedän että hän on kilteimpiä ja suloisimpia ihmisiä ketä olen tavannut, eikä hän mitenkään haluaisi loukata minua. Mutta se että hän ei tuntisikaan mitään minua kohtaan, murskaisi minut ja kuolisin häpeästä.
Pahin pelkoni on että jos en tee mitään joku muu ehtii ensin ja katuisin koko kurjan loppuelämäni miksen tehnyt mitään!
Ihana lukea,että muitakin samassa tilanteessa olevia.Minäkin tavannut miehen,joka on liian hyvää ollakseen totta ja niin "oikea" minulle.Mutta hirvittää ja en uskalla ilmaista suoraan omaa kiinnostustani.
Itse olen yrittänyt epätoivoisesti miettiä miten tekisin mahdollisimman selväksi tunteeni, mutta kuitenkin samalla niin epäsuorasti etten nolaisi itseäni täydellisesti jos hän ei olekaan samalla kannalla.
Yksinkertainen kysymys: Miten ilmaisen kiinnostuksen, ilman että sanon sitä suoraan?
Mahdatko sinä "because I have plan.." olla mies vaiko nainen?Mutta nii-in,siinäpä pulma...kuinka ilmaisen,että haluan sinut!!Ja ilman,että vedetään matto jalkojen alta,jos toinen osapuoli ei olekaan samalla linjalla...
tapasin jokin tovi sitten herra X:n, joka herätti kiinnostukseni heti samantien. Pari kuukautta toisiamme näimme ilman että SANAAKAAN vaihdettiin. Kylmänrauhallisesti(lue= itkua vääntäen) lähestyin herraa viestillä, jossa menin suoraan asiaan. Vastaus lämmitti/lämmittää kovasti sydäntä ja puntti tutisee edelleen asiaa muistellessa;)
että mitään ei saa, jollei uskallakaan, niinkuin monasti kuulee. Sillä naisellahan saattaa olla monta ihailijaa, jotka jattelavt samoin. Mikset siis jo toimi?!
Häneltä, että mitkä ovat hänen odotuksensa tämän meidän jutun suhteen. Koska tiesin jo etukäteen että tämä tunne ei ole ollut täysin yksipuolinen niin uskalisin ottaa asian esille.
Hän sanoi, että ei likimainkaan ole valmis mihinkään niin pitkälle (tarkoitti perhe-elämää) johtavaan suhteeseen. Ja itse olen kutakuinkin samoilla linjoilla. Mutta...
Mihin hän sitten on valmis? Vai onko mihinkään? Joudun nyt ehkä vain odottelemaan ja katsomaan mitä tuleman pitää. Eilinen keskustelu kuitenkin "puhdisti ilmaa" välillämme ja hän ei kartellut minua samalla tavalla kuin vielä toissapäivänä. Ehkä menin oikeaan suuntaan..
Sen vain tiedän, että hän on ihanin mies mitä maa päällään kantaa ja kun näen hänet, menetän toimintakykyni hetkeksi lähes täysin.
Ja olen valmis odottamaan häntä vaikka maailman tappiin asti..