Suomen synkkä

Halosen ja Suomen synkkä
historia.


Keskustan kansanedustaja Petri Neittaanmäki nosti tärkeän asian esille kun hän kysyi presidentti Tarja Halosen DDR-yhteyksien perään, kirjoittaa Jan Rossi.

Neittaanmäki kysyi, että miksi Halonen toimi Suomessa DDR:n tunnustamiskomitean varapuheenjohtajana ja kuinka monta kertaa hän osallistui Stasin kutsumana Itämeren Rauhanviikoille, vieraili DDR:ssä, kuka matkat maksoi ja kuinka usein hän tapasi itäsaksalaisia? Milloin hän lopetti itäsaksalaisten diplomaattien tapaamiset? Miksi hän katsoi, että Suomen olisi tullut yksipuolisesti tunnustaa DDR, mikä olisi kaiketi tuolloin merkinnyt suhteiden katkeamista Saksan liittotasavaltaan ja asettumista DDR:n autoritäärisen ja demokratiaa polkevan yhteiskuntajärjestelmän laillistamisen kannalle?

Neittaanmäen kysymykset ovat aiheellisia koska Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) oli poliisivaltio loppuun saakka. Se perusti toimintansa vahvan turvallisuuspalvelun Stasin toiminnalle. Vuonna 1989 DDR:n romahtaessa sillä oli 91 000 kokopäiväistä työntekijää ja 300 000 ilmiantajaa. Stasi ulotti lonkeronsa kaikkialle yhteiskuntaan ja Suomessa tätä ei huomattu tai haluttu huomata. DDR oli myös miehittäjävalta, sillä se osallistui Varsovan liiton joukoissa Tshekkoslovakian miehitykseen 1968.

Neuvostoliitto ja DDR itse alkoivat 1960-luvulla painostamaan Suomea tunnustamaan DDR itsenäiseksi valtioksi, mutta presidentti Urho Kekkonen ei ollut vielä valmis tähän. Painostus DDR:n tunnustamiseksi koveni 1960-luvun lopussa jopa niin kovaksi, että 1969 perustettiin komitea ajamaan Itä-Saksan tunnustamista.

Mikä DDR:n tunnustamiskomitea oli? Kyseessä oli laaja komitea, jossa olivat mukana jäseninä 41 järjestöä: puolueita, ammattiliittoja ja opiskelijajärjestöjä. Komitea ajoi DDR:n yksipuolista tunnustamista, ilman että Suomi olisi tunnustanut Saksan liittotasavaltaa.

Urho Kekkoselle ei käynyt DDR:n yksipuolinen tunnustaminen, vaan Suomi lopulta tunnusti molemmat Saksat 1972. Suomi oli ensimmäinen länsimaa, joka tunnusti kommunistisen DDR:n. Miksi Suomi tunnusti ensimmäisenä länsimaana alueen, joka ei todellisuudessa ollut valtio vaan piikkilangoilla ja vartiotorneilla vartioitu miehitetty saareke Saksaa?

Syyksi on sanottu, että Suomen katsottiin olevan kapitalististen maiden joukossa heikoin lenkki, jonka murruttua DDR:n tunnustaminen leviäisi muihin syvemmälle länteen. Mistä Suomen heikkous kertoo? Miksi Suomi oli kapitalististen maiden joukossa heikoin lenkki?

DDR:n tunnustamisen taustalla vaikutti myös tuleva ETYK-huippukokous, jota suunniteltiin jo 1960-lopulta lähtien. Neuvostoliitto oli ehdottanut ETYK:n kaltaisen järjestelmän luomista Eurooppaan ja Urho Kekkonen otti asian hoitaakseen. Ilman DDR:n mukana oloa turvallisuuskonferenssi ei olisi toteutunut ja tämän vuoksi DDR tunnustettiin, vaikka maa rikkoi räikeästi ihmisoikeuksia ja murhasi omia kansalaisiaan Berliinin muurilla.

DDR ei lopettanut toisinajattelijoiden vainoa ETYK:iin vuonna 1975, vaikka se allekirjoitti sen päätösasiakirjan, jossa jokainen maa lupasi kunnioittaa ihmisten oikeuksia. Berliinin muurilla murhattiin viimeinen ihminen vuonna 1989.

Miksi Suomessa toimi erittäin aktiivinen komitea DDR:n kaltaisen sortokoneiston tunnustamiseksi? Ihmettelen suuresti kuinka DDR:n tunnustamiskomiteassa mukana olleet eivät kiinnittäneet mitään huomiota DDR:n tekemiin ihmisoikeusloukkauksiin ja murhiin.

Petri Neittaanmäen kysymykset Haloselle ovat siis aiheellisia. Halosen olisi kyettävä antamaan selkeä vastaus esille nostettuihin kysymyksiin. Kysymykset ovat aiheellisia senkin vuoksi, että Halonen on esiintynyt ihmisoikeuksien puolustajana ja tasa-arvon edistäjänä. Halosen olisi kyettävä vastaamaan, että miksi hän ei DDR:n tunnustamiskomitean varapuheenjohtajana huomannut DDR:n aiheuttamia toisinajattelijoiden vainoa ja murhia Berliinin muurilla? Saman kysymyksen voi esittää kaikille komiteassa mukana olleille tahoille.

Mitä muualla Itä-Euroopassa tapahtui samaan aikaan kun DDR vainosi toisinajattelijoita ja murhasi omia kansalaisiaan?

Itä-Euroopassa kokoontui erilaisia pieniä ihmisoikeussoluja, jotka yrittivät murtaa sensuuria ja avata tietä vapaalle mielipiteen ilmaisulle. Suomesta ei tullut tukea näille ryhmille, jotka janosivat vapautta diktatuurin alaisuudesta. Suomessa osoitettiin tukea ihmisten sorrolle ja vapauden riistolle. DDR:n tunnustamiskomiteassa mukana olleet eivät halunneet ajaa vapautta Itä-Eurooppaan. He halusivat laillistaa Euroopan pysyvän kahtiajaon ja vahvistaa Berliin muurin laillisuuden.