Muutin uuteen kaupunkiin ja tutustuin ensimmäistä kertaa ei-heteropiireihin. Ystävystyin erityisesti yhden lesbon kanssa ja tunsin heti jonkinlaista vetoa. Hän ei kuitenkaan vaikuttanut sillä tavalla kiinnostuneelta, joten unohdin haaveet ja keskityin pelkästään kaverina olemiseen.
Sitten, erään maagisen illan päätteeksi hän kertoi ihastuneensa minuun ja ilmaisin myös oman kiintymykseni.
Kului jonkin verran aikaa, ennen kuin taas tapasimme ja sillä välin olin jo stressannut itseni hermoraunioksi. En nimittäin ole tullut ulos kaapista, hän on. En ole valmis julkiseen suhteeseen. En ole myöskään seurustellut aikaisemmin, ja olin aina haaveillut ensimmäisestä suhteesta POJAN kanssa. Kaikkialta lähipiiristä säteilee paineita pariutua tai ainakin päästä eroon tästä säälittävästä neitsyydestä. Jos seurustelisin, haluaisin kertoa siitä ihmisille, mutta tästä en vaan voi.
No, kun taas tapasin tämän ihanan tytön, kerroin hänelle peloistani ja ahdistuksesta. Sanoin myös olevani "hämmentynyt" ja naisten suhteen vielä "kokeiluvaiheessa" ja että haen samalta sukupuolelta ensisijaisesti seksuaalista nautintoa, en rakkautta ja läheisyyttä. Tämä kaikki totta. Hän ymmärsi ja jotenkin monen monimutkaisen käänteen jälkeen sovimme olevamme vain ystäviä.
Nyt minua kaduttaa. Näen häntä lähes päivittäin ja tiedän, että tunteeni ovat syvempiä kuin pelkkä himo. En vain tiedä, miten kertoa asiasta. Jotenkin minusta tuntuu, että olemme ohittaneet jo sen vaiheen, jossa suhteesta voi kehittyä jotain romanttista ja että hän ei voi enää nähdä minussa mitään muuta kuin ystävän.
Huokaus...
Sitten, erään maagisen illan päätteeksi hän kertoi ihastuneensa minuun ja ilmaisin myös oman kiintymykseni.
Kului jonkin verran aikaa, ennen kuin taas tapasimme ja sillä välin olin jo stressannut itseni hermoraunioksi. En nimittäin ole tullut ulos kaapista, hän on. En ole valmis julkiseen suhteeseen. En ole myöskään seurustellut aikaisemmin, ja olin aina haaveillut ensimmäisestä suhteesta POJAN kanssa. Kaikkialta lähipiiristä säteilee paineita pariutua tai ainakin päästä eroon tästä säälittävästä neitsyydestä. Jos seurustelisin, haluaisin kertoa siitä ihmisille, mutta tästä en vaan voi.
No, kun taas tapasin tämän ihanan tytön, kerroin hänelle peloistani ja ahdistuksesta. Sanoin myös olevani "hämmentynyt" ja naisten suhteen vielä "kokeiluvaiheessa" ja että haen samalta sukupuolelta ensisijaisesti seksuaalista nautintoa, en rakkautta ja läheisyyttä. Tämä kaikki totta. Hän ymmärsi ja jotenkin monen monimutkaisen käänteen jälkeen sovimme olevamme vain ystäviä.
Nyt minua kaduttaa. Näen häntä lähes päivittäin ja tiedän, että tunteeni ovat syvempiä kuin pelkkä himo. En vain tiedä, miten kertoa asiasta. Jotenkin minusta tuntuu, että olemme ohittaneet jo sen vaiheen, jossa suhteesta voi kehittyä jotain romanttista ja että hän ei voi enää nähdä minussa mitään muuta kuin ystävän.
Huokaus...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisit yrittää ottaa asiaa puheeksi, kirjeitse, sähköpostitse, jollain tavalla missä ei tarvitse nähdä kasvotusten (jos et todennäköisesti pysty puhumaan päin naamaa :) ) Ilmaise tunteesi tälle henkilölle. Vaikka se saattaa vaikealta tai nololta tuntuakin, silti siitä on apua itsellesi, ja mahdollisesti myös ystävällesikin. Saisit asiat selviksi, ja pääsisit miettimään omia ajatuksiasi ja tulevaisuutta eri kantilta.
Pärjäile, ja tsemppiä!