kun sain nyt ajan(psykiatrian sairaanhoitajan juttusille?itse tätä kyllä olin pyytänyt pitkäaikaisen sairauteni johdosta joka johtanut masennukseen/unettomuuteen jne.
mutta mitä siellä tapahtuu?puhutaan?käydäänkö lääkityksiä läpi?tämä on sairaalan yhteydessä oleva psykiatrinen ns.osasto jossa siis lähinnä käyn ymmärtääkseni.kertokaa jotain koska tämä nyt alkoi kovin jännittämään minua.
mutta mitä siellä tapahtuu?puhutaan?käydäänkö lääkityksiä läpi?tämä on sairaalan yhteydessä oleva psykiatrinen ns.osasto jossa siis lähinnä käyn ymmärtääkseni.kertokaa jotain koska tämä nyt alkoi kovin jännittämään minua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokemukseni aiheesta ei ole kamalan laaja mutta tämän verran tiedän:
Hoitaja tuskin puuttuu lääkitykseen; sehän kuuluu niille jotka lääkkeet määrääkin. Todennäköisesti juttelette asioista jotka mieltäsi painavat. Kun menin itse ensimmäisen kerran psykiatrian hoitajalle juttelemaan istui hoitaja vaan tuolissaan eikä sanonut mitään. Odotti vaan että minä alan puhua. Se oli outoa ja pelottavaa mutta kun pääsin alkuun meni koko juttu helpommin. Kaiken kaikkiaan kokemukseni näistä "terapioista" ovat olleet positiivisia ja tuoneet apua arkeeni.
Minä olen käynyt sairaalan psykiatrisella osastolla vaikean masennukseni takia.
Keskusteltiin psykiatrin ja hoitajan kanssa.
Käytiin läpi ongelmani aiheuttajaa, lääkitystä ja tulevaisuutta.
Ole ihan oma itsesi äläkä suotta jännitä.
Kun olet käynyt ekan kerran niin huomaat odottavasi jo seuraava kertaa.
Lääkitystä suunnitellaan ja seurataan käyntiesi yhteydessä.
Minä olen kiitollinen samastani avusta. Elämäni on ollut jo useamman kuukauden suht normaalia.
Lääkitykseni jatkuu edelleen ja tarvittaessa saan nopeasti yhteyden psykiatriin.
On turvallisen tuntuinen olo.
Sinne mennään apua hakemaan eikä jännittämään.
Avun saanti riippuu paljon sinusta, annatko hoitajalle työkaluja käydä kanssasi läpi elämääsi.
Jos et rehellisesti kerro tunteistasi ja pahasta olosta vaan tyyliin: no ei tämä nyt niin pahaa ole. Hoitajakaan ei pysty arvailemaan.
Ensimmäinen käynti on varmaan jutustelua ja hoitsu yrittää saada tilanteestasi kuvan, siksi yleensä itse puhuvat mahdollisimman vähän.
Ensimmäisen kerran jälkeen voi tuntua, että eihän tuosta mitään apua ole, apu tulee vasta myöhemmin.
Monet menee sillä mielellä, että sieltä saa sellaiset opastukset, että elämä helpottaa heti.
Masentuneisuudesta paraneminen voi olla pitkä prosessi ja tärkeätä silloin on oma halu, oikea lääkitys ja hyvä terapeutti.
kertoo vaan kaikki ajatukset rohkeest, ne on vaan ihmisten asioita ja tuttuja psykkalle. Voima sinulle. http://tiedostamaton.net
ensimmäisellä kerralla hoitaja on hiljaa ja kuuntelee?niin osaako kukaan aloittaa puhumaan edes?
Ei siellä nyt tuntia hiljaa istuta. Mutta jos kaikkiin kysymyksiin on vastaus, en mä tiiä, niin eteenpäinmeno voi olla vaikeaa. Yksi sessio tulee mieleen, hoitaja: onko kotona vaikeaa, vastaus: en mä tiedä, kuinka koulussa menee, en mä tiedä, onko sinulla ystäviä, en mä tiedä, mitä haluaisit tehdä, en mä tiedä, ahdistaako joku asia, en mä tiedä, loputtomiin. Pakko itkettää murkkua, että uskalsi sanoa jotain tai rupesi ajattelemaan. Kovaa oli hänellä ja minulla, nyt on kuitenkin kolmen lapsen onnellinen äiti, minä jopa yhden kakkoskummi. Toivon, että meillä kaikilla on ainakin halu auttaa. Tällä palkalla ei voi olla vain leipäpappi, ne ovat jo lomalla täältä eli meillä on auttamisen halu.