rauhanyhdistyksen informaation varassa

Oikea ja väärä

Jokaisen ihmisen sisimmässä on luonnostaan jonkinlainen taju oikeasta ja väärästä. Omantunnon ääni kuitenkin vääristyy, ellei se ole sidottu Jumalan sanaan. "Kristitylle Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää." (Kristinoppi 16)

Ajassamme käsitys oikeasta ja väärästä on hämärtynyt. Raamatun opetukset ja arvovalta on laajasti hylätty yhteiskunnassamme ja kirkossamme. Monien mielestä Pyhällä Kirjalla on vain symbolinen arvo, lähinnä historiallinen ja kulttuurinen merkitys. Raamatulle ei anneta pysyvää arvoa kristillisen uskon peruskirjana vaan se katsotaan aikaansa ja sen käsityksiin sidotuksi teokseksi.

Tapahtuneesta kehityksestä syvää huolta tuntien haluamme evankelis-luterilaisen kirkkomme jäseninä kiinnittää huomiota aikamme ajankohtaisiin asioihin ja esittää niistä kantanamme seuraavaa:

1. Kirkkomme kirkkojärjestyksen mukaan: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan... Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan." (kirkkojärjestys § 1) Tästä periaatteesta ei tule luopua. Jeesus sanoo sanansa pysyvyydestä "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa." (Lk.21:33)

2. Keskeistä Raamatussa on opetus Kristuksesta ja Jumalan rakkaudessaan hänessä valmistamasta pelastuksesta. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden. Vain usko Kristuksen vanhurskauttaa ihmisen, tekee hänestä Jumalalle kelpaavan. (Joh.20:31, Room.5:1) Jumalan armo opettaa myös elämään Jumalan Pyhän sanan mukaan. (Tiit.2:11-13)

3. Ihminen on Jumalan kuvaksi luotuna ja Kristuksen lunastamana itsessään arvokas, ainutkertainen ja korvaamaton (1. Moos. 1:26). Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ominaisuuksistaan riippumatta. Oikeaa lähimmäisen rakkautta on apua tarvitsevan auttaminen sekä lähimmäisen rohkaiseminen ja tukeminen Jumalan sanan mukaiseen elämään. Lähimmäisen rakkauteen kuuluu myös Jumalan tahdon vastaisesta elämästä varoittaminen.

4. Jumala on elämän ja kuoleman Herra, elämän luoja ja ylläpitäjä. Hänellä yksin on valta antaa elämä ja ottaa se pois (1.sam.2:6, Job 10:12, Ps, 139:13-16). Ihmisellä ei ole niihin valtaa. Tämä koskee myös eutanasiaa ja aborttia. Lääketieteen tehtävänä on ihmisyyttä kunnioittaen suojata elämää ja lievittää kärsimystä sekä edistää ja ylläpitää terveyttä.

5. Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi elämänikäiseksi liitoksi. (Matt. 19:6, Kor.7:10). Uudelleen avioituminen mahdollistuu Raamatun mukaan vasta puolison kuoltua. (1. Kor.7:39). Avioerojen lisääntymisen heijastevaikutteet näkyvät yhteiskunnassamme. Onhan avioero aina ihmisen sisäisessä maailmassa haavoja jättävä käänteentekevä muutos. Mikä onkaan lasten ja nuorten kärsimyksen määrä vanhempien lähtiessä eri teille! Yhteiskunnassamme tarvitaan elinikäisen avioliiton arvostamista ja vanhemmuuden tukemista.

6. Homoseksuaalinen käyttäytyminen on Raamatun mukaan siveettömyyttä ja sellaisenaan synti (Room. 1:25-27, 3. Moos.18:22). Homoseksuaalisuudesta piispat ovat paimenkirjeessään vuonna 1966 todenneet Raamatun sanaan pitäytyen: "Vaikka homoseksuaalinen ei aina olekaan itse vastuussa tämän taipumuksen synnystä, on jokainen velvollinen pidättäytymään sen toteuttamisesta, samoin kuin terveellä sukupuolivietillä varustettu on siihen avioliiton ulkopuolella. Raamattu ei suotta puhu tästä synnistä varoittavin sanoin. Homoseksuaalisuuden lisääntyminen on aina ollut ilmauksena aikakauden siveellisen elämän rappeutumisesta." (Ajankohtainen asia s.12)

7. Raittiit elämäntavat ovat aina kuuluneet kristillis-siveelliseen elämään. Raamattu varoittaa juoppoudesta sanoen, etteivät juomarit peri Jumalan valtakuntaa. (1.Kor. 6:10). Sekä kirkon että yhteiskunnan päättäjien ja viranhaltijoiden oikea esimerkki on paras opettaja tässäkin asiassa. Tavoitteena tulee olla myönteinen, päihteetön elämäntapa.

8. Synti on armon ohella Raamatun keskeisimpiä käsitteitä. Luther toteaa lyhyesti: "Saat olla varma siitä, että sanaa synti ei Raamatussa ymmärretä monella tavalla, äläkä salli suulaitten sofistien saada itseäsi tästä käsityksestä luopumaan. Syntiä näet ei ole mikään muu kuin se, mikä ei ole Jumalan sanan mukaista" (Weimarer Ausgabe 8,83). Jos opetus synnistä lakkaa ihminen ei tarvitse armoakaan.

9. Jumalan sanan saarna on menettänyt merkitystään kirkkomme työssä. Sanan arvostuksen tilalle on tullut sakramenttien merkityksen ylikorostaminen. Saarna parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta tulisi olla julistuksessa keskeistä. Augsburgin tunnustus opettaa:..."ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun tulevat parannukseen syntien anteeksiantamuksen... Todellinen, oikea parannus taas ei itse asiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistäpäästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko taas lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää myös seurata muutoksen ja sen, että synnistä luovutaan..." (Augsburgin tunnustus 12).

Tasavallan presidentin antamassa vuoden 2005 rukouspäiväjulistuksessa todetaan: "Raamatun Jumala on ollut maamme ja kansamme turva. Vuosisatojen ajan maassamme on julistettu anteeksiantamusta, sovintoa, lähimmäisenrakkautta sekä toivo, joka yltää yli kuoleman rajan. Näiden ajattomien totuuksien kautta kristinusko on luonut yhteiskuntamme arvopohjaa, johon liittyy yhteinen vastuu ja kaikkien yhtäläinen
ihmisarvo." -Tämä muistuttaa siitä, että Raamatun kestäville arvoille rakennettu elämä tuo siunauksen sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Kirkkomme 850-vuotisjuhlavuonna on enemmän kuin tarpeellista muistuttaa, että " Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä." (Snl. 14:34)

Jos sinä pidät Suomi24 lestadiolaisuuspalstoilla kirjoitettuja juttuja totuutena, niin ei kiitos!