Maahanmuuttajien pitkä matka suomenmaalaisiksi
Alankomaissa maahanmuuttajia kutsutaan reippaasti nimellä allochtoon, muukalainen. Eurooppaan muuttanut ulkomaalainen ei kovin helposti lakkaa olemasta maahanmuuttaja ja siirtolainen. Tämä nähtiin taas Ranskan lähiömellakoissa.
Mellakoitsijat olivat pääasiassa Ranskaan muuttaneiden pohjoisafrikkalaisten Ranskassa syntyneitä lapsia ja lapsenlapsia. Siis ranskalaisia, joiden vanhempien juuret ovat muualla.
Silti heitä on kutsuttu uutisissa maahanmuuttajiksi tai siirtolaisiksi tai maahanmuuttajataustaisiksi tai toisen tai peräti kolmannen polven maahanmuuttajiksi. Toisin sanoen: eurooppalaisille he ovat edelleen vieraita. Muukalaisia.
Ei kai kukaan tosissaan usko, että he ovat täällä vieläkin vain käymässä, kunnes palaavat vanhempiensa tai isovanhempiensa kotimaahan?
Meidän eurooppalaisten käsitys Euroopasta ja omista yhteiskunnistamme taitaa laahata pahasti todellisuuden perässä.
Vielä 1970-luvulla Suomessa puhuttiin siirtolaisista. Silloin siirtolaisia olimme me. Väkeä oli lähtenyt paljon työn perään Ruotsiin ja Amerikkaan. Saksaan muuttaneet turkkilaiset taas olivat siirtotyöläisiä.
Ensimmäiset ryhmät pakolaisia tulivat Suomeen Vietnamista ja Chilestä. Turvapaikanhakijoihin tutustuttiin 1990-luvun alussa, kun sota Somaliassa alkoi ja yksi tie sieltä pois kulki Venäjän kautta Suomeen.
Samaan aikaan alettiin puhua myös maahanmuuttajista – sana on luultavasti perua ruotsin invandrare-sanasta. Termi tuntui neutraalilta, toisin kuin siirtolainen, joka sisältää ajatuksen väliaikaisuudesta ja paluusta.
Sana myös kattoi kaikki tulijat: siirtolaiset, pakolaiset, turvapaikanhakijat, suomalaisten kanssa naimisiin menneet, jopa inkeriläiset paluumuuttajat.
Nyt on opeteltu toistakymmentä vuotta puhumaan maahanmuuttajista – heidän kanssaan työskentelevät puhuvat jo tuttavallisesti mamuista.
Samaan aikaan moni mamu itse on kyllästynyt olemaan maahanmuuttaja. Onko Suomen kansalainenkin vielä maahanmuuttaja, he ihmettelevät. Ovatko he mamuja koko ikänsä?
Kutsutaanko kulttuurikeskus Caisan tuottajaa Ahmed Akaria vielä maahanmuuttajaksi? Hän on asunut Suomessa 16 vuotta ja puhuu täydellistä suomea.
"Totta kai, ehdottomasti", Akar sanoo.
Jos hän ei ole maahanmuuttaja, hän on ainakin maahanmuuttajataustainen. Sanaa on alettu käyttää viime aikoina, sanoo Kielikellon päätoimittaja Riitta Eronen.
Erosen mukaan sitä on pidetty neutraalimpana kuin maahanmuuttajaa. "Ei ole haluttu sanoa maahanmuuttaja, mutta kuitenkin on haluttu erottaa, ettei kyseessä ole ihan suomalainenkaan."
Maahanmuuttajien Suomessa syntyneitä lapsia kutsutaan toisen polven maahanmuuttajiksi. "Se kuulostaa kauhean oudolta", Eronen sanoo. "Sitä paitsi se on myös käsitteellisesti väärin: sehän tarkoittaa maahanmuuttajan lasta, joka muuttaa jälleen toiseen maahan."
Euroopassa syntyneistä maahanmuuttajien lapsista on turhauttavaa, että heitä kohdellaan aina maahanmuuttajina, sanoo tutkija Anne Alitolppa-Niitamo.
Todelliset maahanmuuttajat, se "ensimmäinen sukupolvi", vertaavat elämäänsä uudessa maassa vielä vanhan kotimaan oloihin.
"He eivät oleta saavansa koulutustaan vastaavaa työtä, jos eivät osaa kieltä." Tärkeintä on, että lapset menestyvät.
Lapset, Euroopassa syntynyt "toinen sukupolvi", sen sijaan vertaavat itseään samanikäisiin eurooppalaisiin. Näiden kanssa he ovat kasvaneet ja käyneet koulua. He olettavat oikeutetusti, että heitä kohdellaan niin kuin valtaväestöä.
Mutta eihän se niin mene.
Ahmed Akar työskenteli 1980-luvulla nuoriso-ohjaajana Pariisissa juuri niissä lähiöissä, joissa nyt mellakoitiin.
"Siirtolaisten lapset eivät enää alistu niin kuin heidän vanhempansa. He turhautuvat, kun unelmat eivät toteudu."
Suomessa maahanmuuttajien "toista sukupolvea" on vielä vähän. Vietnamilaisten pakolaisten 1980-luvulla Suomessa syntyneet lapset ovat jo täysi-ikäisiä, mutta 1990-luvun alussa syntyneet somalialaisten vanhempien lapset vasta teini-iässä.
Akarin mielestä virallinen Suomi on huolehtinut vähemmistöistään paremmin kuin Ranska: on uusia lakeja, vähemmistövaltuutettua ja syrjintälautakuntaa. Mutta kun edes koulutettu maahanmuuttaja ei saa töitä, kysymys on asenteista.
"Niitä on vaikeampi muuttaa kuin lakeja."
Onko raja 'suomalaisen' ja 'ulkomaalaisen' välillä ylittämätön?
Tutkija Outi Lepola on pohtinut, muuttuvatko ulkomaalaiset koskaan suomalaisiksi.
Jos 'suomalaisuus' ymmärretään laajasti kansalaisuudeksi, Suomessa asumiseksi ja yhteiskuntaan kuulumiseksi, ulkomaalaisesta voi ehkä tulla suomalainen.
Mutta jos painotetaan syntyperää ja etnisyyttä, afrikkalaisesta ei saa suomalaista. Silloin olisi hyvä olla jokin toinen käsite jota voi käyttää.
Lepola ehdotti suomenmaalaista.
Miten monta sukupolvea menee, ennen kuin Somaliasta Suomeen tulleen maahanmuuttajan jälkeläisiä pidetään suomalaisina, joiden juuret nyt vain sattuvat olemaan Afrikassa?
Tai edes suomenmaalaisina tai uussuomalaisina – se on sana, joka näyttää viime aikoina yleistyneen.
"Nykylasten koulukaverit voivat olla jo vaikka mistä. Ehkä tämä sukupolvi kasvaa siihen, että se on luonnollista", Outi Lepola sanoo.
Uusin käsite on työperäinen maahanmuutto.
Työperäinen maahanmuuttaja on uuden aallon vierastyöläinen, josta haetaan ratkaisua tulevaan työvoimapulaan.
Työperäinen maahanmuutto saa muistamaan seinäkirjoituksen Saksasta: "Halusimme työntekijöitä, saimme ihmisiä."
-------------------------------------------------
ANU NOUSIAINEN / Helsingin Sanomat
[email protected]
Alankomaissa maahanmuuttajia kutsutaan reippaasti nimellä allochtoon, muukalainen. Eurooppaan muuttanut ulkomaalainen ei kovin helposti lakkaa olemasta maahanmuuttaja ja siirtolainen. Tämä nähtiin taas Ranskan lähiömellakoissa.
Mellakoitsijat olivat pääasiassa Ranskaan muuttaneiden pohjoisafrikkalaisten Ranskassa syntyneitä lapsia ja lapsenlapsia. Siis ranskalaisia, joiden vanhempien juuret ovat muualla.
Silti heitä on kutsuttu uutisissa maahanmuuttajiksi tai siirtolaisiksi tai maahanmuuttajataustaisiksi tai toisen tai peräti kolmannen polven maahanmuuttajiksi. Toisin sanoen: eurooppalaisille he ovat edelleen vieraita. Muukalaisia.
Ei kai kukaan tosissaan usko, että he ovat täällä vieläkin vain käymässä, kunnes palaavat vanhempiensa tai isovanhempiensa kotimaahan?
Meidän eurooppalaisten käsitys Euroopasta ja omista yhteiskunnistamme taitaa laahata pahasti todellisuuden perässä.
Vielä 1970-luvulla Suomessa puhuttiin siirtolaisista. Silloin siirtolaisia olimme me. Väkeä oli lähtenyt paljon työn perään Ruotsiin ja Amerikkaan. Saksaan muuttaneet turkkilaiset taas olivat siirtotyöläisiä.
Ensimmäiset ryhmät pakolaisia tulivat Suomeen Vietnamista ja Chilestä. Turvapaikanhakijoihin tutustuttiin 1990-luvun alussa, kun sota Somaliassa alkoi ja yksi tie sieltä pois kulki Venäjän kautta Suomeen.
Samaan aikaan alettiin puhua myös maahanmuuttajista – sana on luultavasti perua ruotsin invandrare-sanasta. Termi tuntui neutraalilta, toisin kuin siirtolainen, joka sisältää ajatuksen väliaikaisuudesta ja paluusta.
Sana myös kattoi kaikki tulijat: siirtolaiset, pakolaiset, turvapaikanhakijat, suomalaisten kanssa naimisiin menneet, jopa inkeriläiset paluumuuttajat.
Nyt on opeteltu toistakymmentä vuotta puhumaan maahanmuuttajista – heidän kanssaan työskentelevät puhuvat jo tuttavallisesti mamuista.
Samaan aikaan moni mamu itse on kyllästynyt olemaan maahanmuuttaja. Onko Suomen kansalainenkin vielä maahanmuuttaja, he ihmettelevät. Ovatko he mamuja koko ikänsä?
Kutsutaanko kulttuurikeskus Caisan tuottajaa Ahmed Akaria vielä maahanmuuttajaksi? Hän on asunut Suomessa 16 vuotta ja puhuu täydellistä suomea.
"Totta kai, ehdottomasti", Akar sanoo.
Jos hän ei ole maahanmuuttaja, hän on ainakin maahanmuuttajataustainen. Sanaa on alettu käyttää viime aikoina, sanoo Kielikellon päätoimittaja Riitta Eronen.
Erosen mukaan sitä on pidetty neutraalimpana kuin maahanmuuttajaa. "Ei ole haluttu sanoa maahanmuuttaja, mutta kuitenkin on haluttu erottaa, ettei kyseessä ole ihan suomalainenkaan."
Maahanmuuttajien Suomessa syntyneitä lapsia kutsutaan toisen polven maahanmuuttajiksi. "Se kuulostaa kauhean oudolta", Eronen sanoo. "Sitä paitsi se on myös käsitteellisesti väärin: sehän tarkoittaa maahanmuuttajan lasta, joka muuttaa jälleen toiseen maahan."
Euroopassa syntyneistä maahanmuuttajien lapsista on turhauttavaa, että heitä kohdellaan aina maahanmuuttajina, sanoo tutkija Anne Alitolppa-Niitamo.
Todelliset maahanmuuttajat, se "ensimmäinen sukupolvi", vertaavat elämäänsä uudessa maassa vielä vanhan kotimaan oloihin.
"He eivät oleta saavansa koulutustaan vastaavaa työtä, jos eivät osaa kieltä." Tärkeintä on, että lapset menestyvät.
Lapset, Euroopassa syntynyt "toinen sukupolvi", sen sijaan vertaavat itseään samanikäisiin eurooppalaisiin. Näiden kanssa he ovat kasvaneet ja käyneet koulua. He olettavat oikeutetusti, että heitä kohdellaan niin kuin valtaväestöä.
Mutta eihän se niin mene.
Ahmed Akar työskenteli 1980-luvulla nuoriso-ohjaajana Pariisissa juuri niissä lähiöissä, joissa nyt mellakoitiin.
"Siirtolaisten lapset eivät enää alistu niin kuin heidän vanhempansa. He turhautuvat, kun unelmat eivät toteudu."
Suomessa maahanmuuttajien "toista sukupolvea" on vielä vähän. Vietnamilaisten pakolaisten 1980-luvulla Suomessa syntyneet lapset ovat jo täysi-ikäisiä, mutta 1990-luvun alussa syntyneet somalialaisten vanhempien lapset vasta teini-iässä.
Akarin mielestä virallinen Suomi on huolehtinut vähemmistöistään paremmin kuin Ranska: on uusia lakeja, vähemmistövaltuutettua ja syrjintälautakuntaa. Mutta kun edes koulutettu maahanmuuttaja ei saa töitä, kysymys on asenteista.
"Niitä on vaikeampi muuttaa kuin lakeja."
Onko raja 'suomalaisen' ja 'ulkomaalaisen' välillä ylittämätön?
Tutkija Outi Lepola on pohtinut, muuttuvatko ulkomaalaiset koskaan suomalaisiksi.
Jos 'suomalaisuus' ymmärretään laajasti kansalaisuudeksi, Suomessa asumiseksi ja yhteiskuntaan kuulumiseksi, ulkomaalaisesta voi ehkä tulla suomalainen.
Mutta jos painotetaan syntyperää ja etnisyyttä, afrikkalaisesta ei saa suomalaista. Silloin olisi hyvä olla jokin toinen käsite jota voi käyttää.
Lepola ehdotti suomenmaalaista.
Miten monta sukupolvea menee, ennen kuin Somaliasta Suomeen tulleen maahanmuuttajan jälkeläisiä pidetään suomalaisina, joiden juuret nyt vain sattuvat olemaan Afrikassa?
Tai edes suomenmaalaisina tai uussuomalaisina – se on sana, joka näyttää viime aikoina yleistyneen.
"Nykylasten koulukaverit voivat olla jo vaikka mistä. Ehkä tämä sukupolvi kasvaa siihen, että se on luonnollista", Outi Lepola sanoo.
Uusin käsite on työperäinen maahanmuutto.
Työperäinen maahanmuuttaja on uuden aallon vierastyöläinen, josta haetaan ratkaisua tulevaan työvoimapulaan.
Työperäinen maahanmuutto saa muistamaan seinäkirjoituksen Saksasta: "Halusimme työntekijöitä, saimme ihmisiä."
-------------------------------------------------
ANU NOUSIAINEN / Helsingin Sanomat
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
-
artikkelin lainaamiseen.