Eipä tähän varmaan paljon mitään ole lisättävää. Jokainen omalla kohdallaan tai läheisensä kautta syöpädiagnoosin saanut tietää varmaan, mitä tuntoja se jokaisessa herättää. Itselläni on vahva epäily pahanlaatuisesta rintasyövästä. odottelen leikkaukseen pääsyä. olen 55v.
löytyykö esm. rintasyövästä selviytymisiä
shokissa
155183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
esim. tätini hoidettiin 60-luvun lopulla ja sen aikaisin keinoin parantuen ja sai elää iäkkääksi, sairastuessaan oli 45v.
Minulla todettiin rintasyöpä 2004 gradus3 ja oli levinnyt kainaloon, koko rinnan poisto, sain sytostaatit ja sädehoidot, joiden loppumisesta on pikkusen yli vuosi, voin hyvin ja käyn töissä.
Kyllä sinäkin selviät!!
Hoidot ovat tehokkaat, leikkaus kaiken A ja O
Muistan kauhun tunteet, ahdistuksen ja pelon kaikki möröt mitä vain mieleen saattoi tulla, mutta kun homma etenee niin kaikki tasaantuu, varsinkin hoitojen loputtua alkoi palata usko elämään.
Toivon sinulle vain luottavaista mieltä :))
Kiitos sinulle toivoa antavasta viestistäsi. Tallennan sen epätoivoisten hetkien varalle.
vielä lisätä että sairaalaan, johon menet , sieltä saat myös jo ennen leikkausta tietoa esim. vertaistukihenkilöista, kannattaa kysellä.
Kaikki henkinen tuki on siinä aluksi tarpeen, tein sen virheen, että yritin selviytyä omin neuvoin kaikesta ja hain tietoa kirjoista ja netistä, mikä ei ole kuitenkaan sama kuin jutella jonkun kanssa, joka on kokenut samaa.
Selvitymisvihkosia sai sairaalasta, leikkaukseen liittyvää ja muihin hoitoihin liittyvää infoa oli kyllä kiitettävästi(minut leikattiin helsingissä)
Kannattaa ottaa joku mukaan sairaalaan mennessä
"korviksi" koska itselle ei kuitenkaan kaikki asiat siinä shokissa jää mieleen, jo polikäynnistä alkaen.
Voimia sinulle :))
Kiitoksia taas sinulle hyvistä neuvoista. Menen tällä viikolla viikolla vielä ensimmäiselle polikäynnille. Mukaan tulee henkilö, joka pystyy keskittymään rauhallisemmin lääkärin puheisiin kuin minä, ja lähin omaiseni. Mielialani on niin vaihteleva. Enimmäkseen näen kaiken "mustana". Toivon kuitenkin vielä, että valoakin löytyy. Kyselen myös sitä tukihenkilöä.
hei
minulla on eri syöpä, mutta luulen että samat jutut me jokainen käydään läpi.
Oma selviytymiskonstini, johon aina yritän taistella itseni takaisin:
Elän juuri tässä hetkessä.
Vältän tulevaisuuden ajattelemista. Siinä on kuitenkin ne möröt, selviänkö enkö, miten jaksan epävarmuutta, jne ym.
Olo voi olla tosi surkea.
Mutta taas kevenee, kun tulen takaisin olemaan justNyt, tässä hetkessä vain. Moni asia on juuri nyt ihan hyvin. Pieni tai suuri, ei sen väliä.
Ja luonnon kauneus, se ravitsee.
Kurjia päiviä piristää myös voida uppoutua kirjaan. MIkä on sinun suosikkisi? Romantiikka, dekkarit, elämäkerrat? Itselleni lukeminen toimii kuin 'vetäisi säkin päähän' - pako todellisuudesta. Hyvin on auttanut!
RIntasyövässä on ylivoimaisesti parhaat parantumisprosentit!!! Elä luottavaisesti! potki itseäsi persuuksiin niin että olet nykyhetkessä vain, etkä anna ajatustesi rakentaa kauhukuvia.
Voimahalaus sinulle.
Hoidot ovat tänä päivänä todellakin tehokkaita, Suomessa maailman huippuluokkaa ja todennäköisyys "parantua" on erittäin hyvä. Minulla on itselläni gradus 3 rintasyöpä, joka on levinnyt imusolmukkeisiin ja parhaillaan olen sytostaattihoitojen puolivälissä. Uskoa tulevaisuuteen tuo mm. se, että lähisuvussa on useita rintasyöpätapauksia, niin kolme- kuin kuusikymppisenä sairastuneita ja kaikki he elävät nykyään ihan normaalia elämää. Tsemppiä sinulle!
Sairastuin ensimmäisen kerran 34-vuotiaana ja tauti uusi 37-vuotiaana. Nyt olen jo 47 eikä syövästä ole ollut enää vuosiin merkkiäkään.
Ylivoimaisesti suurin osa rintasyöpään sairastuneista paranee täysin. Nykyisin tauti havaitaan niin aikaisin ja hoitomenetelmät ovat niin hyviä ettei rintasyöpä ole enää läheskään niin pelottava peikko kuin ennen.
Kiitokset myös teille, fortunella ja neena. Kokemuksistanne näen, että elämä voi jatkuakin
Tule "juttelemaan" kanssamme tuonne Verkkoklinikalle!
Elämä jatkuu:)
ja ajattele että kyllä sinäkin selviät.
Minut leikattu 1989, poistettu koko rinta ja imusolmukkeet kainalosta. Minulle ei ole rakennettu uutta rintaa vaan minulla on proteesi. (EI uuden rinnan rakentamista silloin edes kukaan ehdottanut, aikaahan leikkauksesta on jo 16 vuotta ja silloin olin alle nelikymppinen.)Ei ole uusinut ja voin oikein hyvin.
Meitä selvinneitä on paljon ja usko vahvasti siihen, että sinäkin selviät.Positiivisella asenteella ja mielialalla on merkittävä vaikutus parantumiseen.( Toki ensin on tehtävä se ns. surutyö, kierittävä itsesäälissä, itkettävä ja elettävä kuolemanpelkokin, minäkin kävin tunteet laidastalaitan ja niin meistä varmaan jokainen, se on aivan normaalia.)
Toivotan sinulle kaikkea hyvää.
En tiedä oikein mitä sanoisin. Viestinne saavat minut tuntemaan, etten ole yksin ja että voin tästä selvitäkin... Paranemiseelle tiedoksi,että koitan potkia itseäni persuuksiin ja lukuhetkiksi valitsisin ehkä elämänkerrat:)
Maija,hyvää teki kuulla sinunkin selviytymisesi. 16 vuotta ja voit hyvin, hienoa.
verkkisläisellekin kiitos vinkistä. Ehkäpä poikkean sielläkin. Nyt on parempi olo. Hei kaikille.
vasen rinta ja imusolmukkeet ja tässähän kirjoittelen sinulle. Nyt jo 7 vuotta mennyt. Olen seurannassa ja käyn kerran vuodessa kontrollissa vielä. Älä vaivu synkkyyteen, siihen ei ole mitään syytä. Läheiset rakkaat ihmiset olivat ihana tuki minulle ja jaksoin tsempata sekä toipua ihan hyvin.
Sydämelliset terveiseni sinulle ja jaksamisia!
Toivottaa kohtalon sisaresi
Vasemman rinnan osapoistolla tehty leikkaus on nyt minullekin tehty. Leikkaus sujui hyvin ja käsitykseni mukaan syöpä ei ollut levinnyt kainaloihin tai mihinkään muuallekkaan. Lopullinenhan varmuus tästä saadaan parin viikon kuluessa. Odottelen ihan rauhallisella mielellä. Läheiseni ja ystäväni ovat olleet minullekin tärkeitä vierellä kulkijoita. Hiljaisina hetkinä olen rukoillut voimia meille kaikille, ja tuntuu,että siihenkin on vastattu. Jaksettu ollaan ja eteenpäin mennään. Terveiset kaikille muillekin kanssakulkijoille. Olette tärkeitä
kuulla että alustavasti kaikki onkin paremmin kuin mitä pelkäsit.
Toivottavasti myös jatkot menee hyvin.
Lämmintä joulun odotusta.
Mukavaa kun olet jo selvinnyt ensimmäisestä shokistasi. Olisi varmaan kuitenkin hyvä itsesi kannalta, jos tulet vaikka keskustelemaan meidän verkkoklinikan rintasyöpäosaston tyttöjen kanssa. Sieltä olen itsekin saanut niin paljon neuvoa ja rohkaisua oman rintasyöpäni alkutaipaleella. Siellä voit kysyä kaikenlaista hoitoihin liittyvää, ja meitä on siellä todella paljon keskustelemassa ja tsemppaamassa kanssasiskoja. Kuka muu voisi paremmin tietää ne tunteet, kun on itse läpikäynyt nuo asiat.
http://www.verkkoklinikka.fi/discussion/browse_messages_CUST.xsp?SID=CAC268AC797E30FADBA7&groupID=79
Tulehan vilkaisemaan.