Naapurin isäntä, ennen ihan mukava mies meni ja
hankki uudehkon mersun, semmoisen vähän
perusmallia kalliimman. Tiedä sitten mitä
mielenkiintoista hän aina taivaalla näki
mutta auton hankittuaan, miehen nenään alkoi
sataa vettä sisään ja ennen niin puhelias kaveri
muuttui Paavo Lipposen näköiseksi tuppisuuksi.
Mies taisi päästä "piireihin" ostaessaan
säästöpörssistä Mersedesbenzin avaimenperän.
Taisi olla auton ilmastoinnin kanssa ongelmia,
kun mies kulki aina mersun logolla varustetussa
flees-takissa kesähelteilläkin. Niin tai näin,
ainakin muu parkkipaikanväki yritti pitää
naamansa peruslukemilla ja näyttää kateellisilta.
Tässä taisi olla kyseessä sama ilmiö kun lihavat
pukeutuvat urheiluvaatteisiin näyttääkseen
sporttisilta.
Kun syksy lähestyi saimme seurata uutta
näytelmää. Naapuri kävi muutaman tunnin välein
nyppimässä tuulen lennättämiä lehtiä ja
havunneulasia mersun päältä maalia pilaamasta.
Ääneen nauroin kun näin kuinka toinen naapuri
aina töistä tullessaan kaappasi maasta kasan
lehtiä joita sitten ripotteli ohi kulkiessaan
mersun nokalle. Meni yleensä alle puolituntia,
kun omistaja tuli lumiharjan kanssa putsaamaan.
Eräänä päivänä meitä odotti parkkipaikalla
yllätys. Naapurin mies joka ei eläessään ollut
käynnyt korkeasaarta kauempana kotimaasta oli
vaihtanut mersuunsa oikeen EU-kilvet. Nyt kaikki
näki, että meidänkin taloyhtiössä asuu
edistyksellistä, kansainvälistä ja maailmaa
nähnyttä väkeä. Totta tosiaan se mersukin näytti
ainakin 7 markkaa kalliinmalta CD-autolta. Nyt
sen voi jättää mihin tahansa sakkopaikalle,
vaikka suomen pankin eteen.
Meniköhän siitä viikkoakaan, kun naapurin mies
pudotti pommin. Mersu oli tipotiessään ja parkki
ruudussa komeili miehen vanha Toyota Carina. Väri
oli palannut mihen kasvoille ja hän jopa alkoi
varovasti moikata entisiä kavereitaan. Näytti
ainakin hetken, että olimme saanneet sen vanhan
mukavan ja puheliaan miehen takaisin, mutta juttu
kaveriksi ei hänestä enää ollut.
Suomalaiskansalliseen tapaan kukaan ei ole
kysyllellyt mieheltä mersun kohtalosta
suoraan ja siksi huhut saivat hyvän kasvualustan.
Eräs tiesi kertoa, että miehellä ei olisi perse
kestänyt osamaksuja ja vakuutuksia, mutta se ei
tuntunut sopivan kuvaan. Sitten kuulin, että mies
olisi mällännyt Carinansa pahanpäiväisesti ja
mersu olisi ollut hänen veljeltään lainassa sen
aikaa kun Carinasta oli yritetty tehdä vielä
autoa.
Niin tai näin, mitä tästä jäi käteen? No ainakin
se, että duunari ei pääse pakoon känsäisiä
käsiään edes mersulla ja yksi suurimmista
yhteiskuntaamme pyörittävistä voimista on
naapurikateus. Kyllä parkkipaikat olisivat tylsiä
paikkoja ilman sitä kateellisten äijien
juorurinkiä, tiedättehän, yksi häärii konepellin
alla ja kuusi muuta neuvoo :)
hankki uudehkon mersun, semmoisen vähän
perusmallia kalliimman. Tiedä sitten mitä
mielenkiintoista hän aina taivaalla näki
mutta auton hankittuaan, miehen nenään alkoi
sataa vettä sisään ja ennen niin puhelias kaveri
muuttui Paavo Lipposen näköiseksi tuppisuuksi.
Mies taisi päästä "piireihin" ostaessaan
säästöpörssistä Mersedesbenzin avaimenperän.
Taisi olla auton ilmastoinnin kanssa ongelmia,
kun mies kulki aina mersun logolla varustetussa
flees-takissa kesähelteilläkin. Niin tai näin,
ainakin muu parkkipaikanväki yritti pitää
naamansa peruslukemilla ja näyttää kateellisilta.
Tässä taisi olla kyseessä sama ilmiö kun lihavat
pukeutuvat urheiluvaatteisiin näyttääkseen
sporttisilta.
Kun syksy lähestyi saimme seurata uutta
näytelmää. Naapuri kävi muutaman tunnin välein
nyppimässä tuulen lennättämiä lehtiä ja
havunneulasia mersun päältä maalia pilaamasta.
Ääneen nauroin kun näin kuinka toinen naapuri
aina töistä tullessaan kaappasi maasta kasan
lehtiä joita sitten ripotteli ohi kulkiessaan
mersun nokalle. Meni yleensä alle puolituntia,
kun omistaja tuli lumiharjan kanssa putsaamaan.
Eräänä päivänä meitä odotti parkkipaikalla
yllätys. Naapurin mies joka ei eläessään ollut
käynnyt korkeasaarta kauempana kotimaasta oli
vaihtanut mersuunsa oikeen EU-kilvet. Nyt kaikki
näki, että meidänkin taloyhtiössä asuu
edistyksellistä, kansainvälistä ja maailmaa
nähnyttä väkeä. Totta tosiaan se mersukin näytti
ainakin 7 markkaa kalliinmalta CD-autolta. Nyt
sen voi jättää mihin tahansa sakkopaikalle,
vaikka suomen pankin eteen.
Meniköhän siitä viikkoakaan, kun naapurin mies
pudotti pommin. Mersu oli tipotiessään ja parkki
ruudussa komeili miehen vanha Toyota Carina. Väri
oli palannut mihen kasvoille ja hän jopa alkoi
varovasti moikata entisiä kavereitaan. Näytti
ainakin hetken, että olimme saanneet sen vanhan
mukavan ja puheliaan miehen takaisin, mutta juttu
kaveriksi ei hänestä enää ollut.
Suomalaiskansalliseen tapaan kukaan ei ole
kysyllellyt mieheltä mersun kohtalosta
suoraan ja siksi huhut saivat hyvän kasvualustan.
Eräs tiesi kertoa, että miehellä ei olisi perse
kestänyt osamaksuja ja vakuutuksia, mutta se ei
tuntunut sopivan kuvaan. Sitten kuulin, että mies
olisi mällännyt Carinansa pahanpäiväisesti ja
mersu olisi ollut hänen veljeltään lainassa sen
aikaa kun Carinasta oli yritetty tehdä vielä
autoa.
Niin tai näin, mitä tästä jäi käteen? No ainakin
se, että duunari ei pääse pakoon känsäisiä
käsiään edes mersulla ja yksi suurimmista
yhteiskuntaamme pyörittävistä voimista on
naapurikateus. Kyllä parkkipaikat olisivat tylsiä
paikkoja ilman sitä kateellisten äijien
juorurinkiä, tiedättehän, yksi häärii konepellin
alla ja kuusi muuta neuvoo :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
...sinullakaan kovin paljon ole virikkeitä
elämässäsi kun ehdit jopa toisten vaatetusta
tarkkailla.
Olisiko kannattant pelata kortit elämässäsi
toisin? Silloin ehkä sinäkin olisit voinut ostaa
Mersun, vaikka vai kokeillaksesi. Mutta ei.
...ainakin mua jos joku kävelee fleesitakissa tai
karvahatussa kesähelteellä. Ei se mersun merkki
tee mauttomasta pukeutumisesta yhtään
hohdokkaampaa. Joillain on vain tyylitaju
perseestä kesät talvet
Miks tää juttu nyt pitää joka osastolle
änkee? Eiks se riittänyt että laitoit sen
yleistä autoilusta osastolle 2 päivää
sitten???
Minusta tarina oli hieno ja opettavainen: aivan
kuin Grimmin sadut. Tarinan ydin on mielestäni
siinä, että synnin poluilla harhailtuaan ihminen
voi palata takaisin ihmisten joukkoon, yhdeksi
meistä. Niin tämäkin veljemme joutui
turhamaisuuden pauloihin mutta hän oivalsi oman
syntisyytensä ja teki täyskäännöksen,
Henkilökohtaisesti minua olisi vielä enemmän
lämmittänyt, mikäli hänen lopullinen
autovalintansa olisi kohdistunut Corollaan eikä
hieman herraskaisempaan Carinaan, mutta hyvä
näin. Tarinalla oli onnellinen loppu ja tätä
tarinaa kannattaa kertoa yhä uudelleen ja
uudelleen eteenpäin.