Eilen lauantaina heräsimme perheeni kanssa vasta klo. 9 jälkeen. Perheeni kanssa liikuimme vielä
pyjamoissa – minä tosin hienostuneessa Pariisista ostamassani herraskaisessa aamutakissani. Mukava Le Figaro–lehden lukeminen päättyi, kun ovikellomme soi. Avatessani oven sisään marssi
vaimoni serkku, hänen vaimonsa, heidän 4 lastaan ja koira. Pian rauhaisa aamu oli muuttunut suunnattomaksi mekkalaksi ja kakofoniaksi. Lapset kirkuivat ja koira ulvahteli ja vaimoni Toyota-serkku huuteli viisauksiaan.
Kaoottisuudella on taipumus muuttua kompleksisten vaiheiden jälkeen jonkinlaiseksi järjestykseksi.
Kahvihetkessä oli suhteellisen rauhallista. Vaimoni TOJO -serkku ryysti kahvia ja puhui työasioistaan – hän on kirvesmies, armoton tupakoija, erämies ja Lapinhullu sekä Toyota-fanaatikko. Hän jakeli arkirealismin sävyttämiä näkemyksiään:
”Perkules, ku kahvi vaan on hyvää. Vielä, ku saa vetää nortin päälle, niin paras on koettu ja vois vaikka kuolla pois. Nykyään ei vaan enää voi paljo tupakoida muualla ku autos - meinaan omas AVENSIKses.”
Vaimoni sanoi: ”Onko teillä uusi auto, ei kai nuo lapset ja koira enää siihen 90-luvun TOYOTA COROLLAan mahdu?”
Vaimoni TOJO –serkun vaimo vastasi: ”Ei todellakaan – COROLLAN jouset oli aina pohjassa ja sen renkaat hankasivat jonnekin niin, että ne räjähtelivät aina ajoittain . Kyllä sen auton ominaisuudet joutuivat äärimmilleen painammehan mieheni kanssa jo 160 kiloa yhteensä ja lapset sekä koira tuo vielä ainakin 100 kiloa lisää. Sitten, jos menimme Lappiin, niin vielä matkatavarat ainakin 80 kiloa lisää.”
Vaimoni TOJO -serkku otti tiukasti puheenvuoron itselleen ja rupesi kiukkuisensa kommentoimaan: ”Kyllä COROLLA – niinku kaikki TOYOTAT – oli hyvä auto. Mulla on ollu elämäni aikana 4 Toyota Corollaa ja kaikki ne ovat palvelleet hyvin. Ollaanhan me tosin suuri perhe ja painava perhe – vaimo sais laihduttaa!”
Minä artikuloin seuraavaksi: ”Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että sinulla, Paavo (vaimoni TOJO –serkku), on ollut vajaan 10 vuoden aikana jo 4 eri COROLLAA ja nyt Toyota AVENSIS. Eikö TOYOTAT kestä?”
Vaimoni TOJO –serkku kimmastui: ”Mennään ny pihalle, niin mä vedän pari norttia samalla ku näytän sulle huippuauton!”
Pukeuduin hieman arkisemmin – vain farmarihousuihin ja pari vuotta vanhaan ranskalaiseen
kolme neljäsosa -pituiseen villakankaiseen takkiin, sillä rahvaanomaisessa AVENSIKSEN peltiläjässä voi helposti olla ylipukeutunut. Vaimoni TOJO -serkku veti ahnaasti peräjälkeen 3 North State –tupakkaa ja samalla esitelmöi vulgäärin tapaansa tummanharmaata AVENSISTAAN:
”Täs on huippuauto – sen suosio täällä ja maailmalla puhuu puolestaan. Toyota COROLLA on maailman suosituin auto ja tää on siitä parannettu painos. Ei tartte kyykkiä koko ajan konepellin alla, ku tää on niin varma ja huoleton. Huoltovälit on pitkät, moottori on huipputehokas ja bensapihi. Täs on kaikki hienoudet.”
Samalla kun siirryimme AVENSIKSEN sisään virkoin: ”Niin, minusta olisi ainakin tylsää ajaa sellaisella autolla, joita 13 tusinassa.”
Vaimoni TOJO –serkku ähisi hiukan asettaessaan itsensä ohjaamoon ja tumppasi viimeisen North State –savukkeen AVENSIKSEN täpötäyteen tuhkakuppiin. Kun sitten AVENSIS lähti liikkeelle tunsin heti koko olemuksessani japanilaisautoon liittyvän ikävän ”mopoefektin”. Harhainen tuntemukseni vakuutti minulle, että olemme jossakin mopo-ajoneuvossa tai golfradalle tarkoitetussa mönkijässä. Rasittavan tuntuinen moottorin ääni – kuin hyönteisen kimakka surraus – kuului korviini. Vaihteisto toiminta oli nykivää ja tuntui, että pikkuajossakin AVENSIS oli kovin tosissaan. Vaimoni TOJO –serkku rupesi puhumaan, kun AVENSIS poukkoili eteenpäin:
”Kato, tuossa tuli jo toinen samanlainen AVENSIS vastaan kuin tämä. Se kertoo jo jostakin se. Täs on automaatti-ilmastointikin!”
Vastasin siihen: ”No, sehän alkaa olla jo jopa VW PASSATissakin, ei se ole enää mikään erikoislaite. Kyllä tämä AVENSIS – eurooppalaisille tarkoitettunakin – vaikuttaa jotenkin persejalkaisille japanilaisille tehdyltä. Ohjaamo tunkee päälle ja polvet nousee leukaan. Minusta tämä on jollakin tavoin keskivertoperheautojen keskiarvo – siinä on sen suosion salaisuus keskimääräisten perheitten parissa.
Loppumatkan vaimoni TOJO -serkku oli vaiti, poltti vain 3 North State –savuketta.
pyjamoissa – minä tosin hienostuneessa Pariisista ostamassani herraskaisessa aamutakissani. Mukava Le Figaro–lehden lukeminen päättyi, kun ovikellomme soi. Avatessani oven sisään marssi
vaimoni serkku, hänen vaimonsa, heidän 4 lastaan ja koira. Pian rauhaisa aamu oli muuttunut suunnattomaksi mekkalaksi ja kakofoniaksi. Lapset kirkuivat ja koira ulvahteli ja vaimoni Toyota-serkku huuteli viisauksiaan.
Kaoottisuudella on taipumus muuttua kompleksisten vaiheiden jälkeen jonkinlaiseksi järjestykseksi.
Kahvihetkessä oli suhteellisen rauhallista. Vaimoni TOJO -serkku ryysti kahvia ja puhui työasioistaan – hän on kirvesmies, armoton tupakoija, erämies ja Lapinhullu sekä Toyota-fanaatikko. Hän jakeli arkirealismin sävyttämiä näkemyksiään:
”Perkules, ku kahvi vaan on hyvää. Vielä, ku saa vetää nortin päälle, niin paras on koettu ja vois vaikka kuolla pois. Nykyään ei vaan enää voi paljo tupakoida muualla ku autos - meinaan omas AVENSIKses.”
Vaimoni sanoi: ”Onko teillä uusi auto, ei kai nuo lapset ja koira enää siihen 90-luvun TOYOTA COROLLAan mahdu?”
Vaimoni TOJO –serkun vaimo vastasi: ”Ei todellakaan – COROLLAN jouset oli aina pohjassa ja sen renkaat hankasivat jonnekin niin, että ne räjähtelivät aina ajoittain . Kyllä sen auton ominaisuudet joutuivat äärimmilleen painammehan mieheni kanssa jo 160 kiloa yhteensä ja lapset sekä koira tuo vielä ainakin 100 kiloa lisää. Sitten, jos menimme Lappiin, niin vielä matkatavarat ainakin 80 kiloa lisää.”
Vaimoni TOJO -serkku otti tiukasti puheenvuoron itselleen ja rupesi kiukkuisensa kommentoimaan: ”Kyllä COROLLA – niinku kaikki TOYOTAT – oli hyvä auto. Mulla on ollu elämäni aikana 4 Toyota Corollaa ja kaikki ne ovat palvelleet hyvin. Ollaanhan me tosin suuri perhe ja painava perhe – vaimo sais laihduttaa!”
Minä artikuloin seuraavaksi: ”Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että sinulla, Paavo (vaimoni TOJO –serkku), on ollut vajaan 10 vuoden aikana jo 4 eri COROLLAA ja nyt Toyota AVENSIS. Eikö TOYOTAT kestä?”
Vaimoni TOJO –serkku kimmastui: ”Mennään ny pihalle, niin mä vedän pari norttia samalla ku näytän sulle huippuauton!”
Pukeuduin hieman arkisemmin – vain farmarihousuihin ja pari vuotta vanhaan ranskalaiseen
kolme neljäsosa -pituiseen villakankaiseen takkiin, sillä rahvaanomaisessa AVENSIKSEN peltiläjässä voi helposti olla ylipukeutunut. Vaimoni TOJO -serkku veti ahnaasti peräjälkeen 3 North State –tupakkaa ja samalla esitelmöi vulgäärin tapaansa tummanharmaata AVENSISTAAN:
”Täs on huippuauto – sen suosio täällä ja maailmalla puhuu puolestaan. Toyota COROLLA on maailman suosituin auto ja tää on siitä parannettu painos. Ei tartte kyykkiä koko ajan konepellin alla, ku tää on niin varma ja huoleton. Huoltovälit on pitkät, moottori on huipputehokas ja bensapihi. Täs on kaikki hienoudet.”
Samalla kun siirryimme AVENSIKSEN sisään virkoin: ”Niin, minusta olisi ainakin tylsää ajaa sellaisella autolla, joita 13 tusinassa.”
Vaimoni TOJO –serkku ähisi hiukan asettaessaan itsensä ohjaamoon ja tumppasi viimeisen North State –savukkeen AVENSIKSEN täpötäyteen tuhkakuppiin. Kun sitten AVENSIS lähti liikkeelle tunsin heti koko olemuksessani japanilaisautoon liittyvän ikävän ”mopoefektin”. Harhainen tuntemukseni vakuutti minulle, että olemme jossakin mopo-ajoneuvossa tai golfradalle tarkoitetussa mönkijässä. Rasittavan tuntuinen moottorin ääni – kuin hyönteisen kimakka surraus – kuului korviini. Vaihteisto toiminta oli nykivää ja tuntui, että pikkuajossakin AVENSIS oli kovin tosissaan. Vaimoni TOJO –serkku rupesi puhumaan, kun AVENSIS poukkoili eteenpäin:
”Kato, tuossa tuli jo toinen samanlainen AVENSIS vastaan kuin tämä. Se kertoo jo jostakin se. Täs on automaatti-ilmastointikin!”
Vastasin siihen: ”No, sehän alkaa olla jo jopa VW PASSATissakin, ei se ole enää mikään erikoislaite. Kyllä tämä AVENSIS – eurooppalaisille tarkoitettunakin – vaikuttaa jotenkin persejalkaisille japanilaisille tehdyltä. Ohjaamo tunkee päälle ja polvet nousee leukaan. Minusta tämä on jollakin tavoin keskivertoperheautojen keskiarvo – siinä on sen suosion salaisuus keskimääräisten perheitten parissa.
Loppumatkan vaimoni TOJO -serkku oli vaiti, poltti vain 3 North State –savuketta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On olemassa kirjoittajia, jotka osaavat kirjoittaa ja sitten kirjoittajia, jotka luulevat itsestään liikoja ja kirjoittavat kuin alakoululaiset ja kiduttavat muita ihmisiä.
Joillakin on sama homma laulamisen kanssa, laulaa pitää ja tuoda itseään framille, vaikka ääni soi nätisti kuin korppusaha.
Mutta tämähän on tätä päivää ja netin varjopuolia.
Vaikka corolla kulkineena onkin niin siitä huolimatta sain tästäkin jutusta hyvät naurut. Äijällä on tosiaan huumorinkukka kohdallaan :)
taas kerran! Säikähdin jo että olet jättänyt meidät kuivakkaat kirjoittelijat keskenämme. Jatka vaan hauskoja juttujasi!
11 vuotias autestinen sisarenpoikakin kirjoittaa
samanlaisia juttuja, sillä erolla, että niitä vielä viitsii lukeakin.
kiitos paljon. Lisää!
Onko mielenterveysongelmat jotenkin keskittyneet tänne meidän palstallemme? Aiheuttaako Citroen järjenvalon sammumisen?
Vain todella sairas kirjoittaa tuonlaista tekstiä.
Mitähän se ( hän ?) yritää kertoa ?
Onko Ylisilläkin jo Netti ?
mitä mieltä LeCitroen tai me muut ollaan Sinusta. Mielestäni viisas ei koskaan arvostele toisen älykkyyttä ellei ole varma mitä mieltä muut ovat hänestä.
Eläköön huumori ja leppoisuus Citroen-väen keskuudessa. Muualla on jo riittävästi tosikkoja. Se näkyy myös liikenteessä.
Onneksi Citroen ei ole egon jatke. Niillä joilla on tarvetta egonsa kasvattamiseen valitsevat taatusti jonkun toisen merkkisen auton ja käyvät tällä palstalla ivaamassa Citroenin omistajia. Toisaalta ei se mitään tiedetäämpä paremmin, mitä väkeä on aidan toisella puolella.
Tietääkseni Citroenin omistajillahan ei ole tarvetta käydä muiden automerkkien paltoilla mollaamassa muita. Pidetään edelleenkin kiinni periaatteesta.
LeCitroenin pakinat eivät mollaa ketään. Ne ovat harmitonta huumoria parhaasta päästä.
Kyllähän kirvesmiehet ajavat uudella Audilla, Bemulla tai MB:llä...