Olen nyt jo jonkina ikaa sulatellut faktaa, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Lääkärit sanoivat lääkityksen olevan elinikäinen.
Nyt käytän pientä annosta lääkettä vain jotta läheiseni voisivat olla turvallisin mielin.
En tidä muuttaako tämä diagnoosi elämääni mitenkään, mutta ainakin olen saanut selityksen käyttäytymiselleni.
Onko muita jotka sairastavat tätä myös? Kaipaisin vähän vertaistukea. Sitä sain kun olin osatolla jonkin aikaa, mutta siviilissä sitä ei tunnu saavan.
Tuntuu, että olen ihan orpona sairauteni kanssa.
Lääkärit sanoivat lääkityksen olevan elinikäinen.
Nyt käytän pientä annosta lääkettä vain jotta läheiseni voisivat olla turvallisin mielin.
En tidä muuttaako tämä diagnoosi elämääni mitenkään, mutta ainakin olen saanut selityksen käyttäytymiselleni.
Onko muita jotka sairastavat tätä myös? Kaipaisin vähän vertaistukea. Sitä sain kun olin osatolla jonkin aikaa, mutta siviilissä sitä ei tunnu saavan.
Tuntuu, että olen ihan orpona sairauteni kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vilaisepas googlesta Helmi-yhdistys ja siellä: keskustelu. Meitä on paljon ja aina vaan tulee lisää, koska "nykymeno" on niin maanista/stressaavaa/kiireistä ja näin sairaudet - myös ma-de - helpommin puhkeavat!
t. bipo :)
Tukiasema.net siellä on paljon kakssuuntasia,
katso esim. vertaisavun tarjoajat ja tarvitsijat
otsikon alta.
...mulla todettiin 14 vuotiaana kaksisuuntainen mielialahäiriö. Söin sillon n.1/2v deprakine nimistä lääkettä ja vuosien varrella useita muita psykoosi, masennus, uni jne.jne. lääkkeitä. Lääkäri, joka totesi sairauden, oli itsekin sairas ja hyllytettiin virasta myöhemmin. Hän oli psykiatrian ylilääkäri. Että tämmöstä...ei varmaan aivan oikein osannu diagnosoida. En ole enää 2 vuoteen syönyt mitään lääkkeitä ja voin paremmin kuin koskaan. Tosin kovien huumausaineiden käytön lopettaminen voi myös olla osasyy hyvinvointiin!:) MUTTA, olen kuin tuuliviiri 20m/s tuulessa!