Haluaisin tietää lyhyesti, mikä on esikoislestadiolaisuuden ja vahoillislestadiolaisuuden ero. Eilen katselin, kun esikoislestadiolaiset menivät seuroihin Tampereella ja totesin, että itse vl:nä en ulkoisesti erottuisi joukosta mitenkään. Vaikkakaan hiuksia en aina pidä kiinni seuroihin mennessäni.
esikoiset - vl:t -ERO?
lilja
444771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Molemmat ovat kristittyjä, taivaaseen menossa. Sinne vaan mukaan joukkoon iloiseen, hiukset auki tai kiinni.
Sinä Lilja toit jo eroavuutta esiin. Sinä vain katselit. Olisit voinut käydä sisään ja maistaa. Toivon että rohvaistut tähän.
Kyllä molemmin puolin on varmasti näkemyseroja, mutta väitän suurimman osan asioista johtuvan ennakkoluuloista ja väärinkäsityksistä toisia kohtaan. Ajan myötä myös kulttuurilliset eroavuudet saattavat voimistua.
Mutta milloin päästään keskustelemaan siitä, missä ollaan samaa mieltä, kun aina ensimmäinen kysymys on juuri se, jonka esitit. Toivon kaikille lestadiolaissuunnan kristityille avaraa sydäntä ns. yhteiskristillisessä mielessä, jolloin kristittyjen välinen rakkaus näkyisi enemmän. Nyt kyräily ja ennakkoluulot tappavat tällaiset tunteet heti alkuunsa.
Ei meidän kenenkään tarvitse luopua mistään, vaikka rakkaudessa asioista keskusteltaisiinkin. Toisen kristillisen yhteisön läpivalaisu ei tuo itselle juuri muuta kuin ohimenevän vahingonilon. Uskoa en usko sellaisen toiminnan kellekään tuovan, tai edes vahvistavan.
jos menisit esikoisten seuroihin hiukset auki, meillä se on perin harvinaista, vaikka kuri on meillä löysempi kuin teillä.
Olisi erittäin mukavaa tietää, mikä erottaa VL ja esikoiset.
Näitä palstoja selailemalla en ole päässyt siihen ymmärrykseen. Molemmat suunnat ovat lestadiolaisia, mutta mitä ovat ne eroavaisuudet joista ei päästä yhteisymmärrykseen? Juontaako kaikki vain ´sinne jonnekin´, vai onko todella olemassa sellaisia asioita jotka erottavat nämä lestadiolaiset toisistaan. Ei riitä selitykseksi se, että haukutaan vain toisia, vaan haluaisin oikeaa tietoa, ei mitään mustamaalaamista vaan pelkkiä faktoja. Kiitollisuudella jo etukäteen.
on ainakin sellainen, että kun olen joutunut syntiin, minua on saatettu nuhdella, muistuttaa
tai jotain sellaista. Minulle ei ole näytetty ovea, päinvastoin minua on voimakkaammin otettu mukaan, mutta samalla Jumalan sana on muistuttanut ja oma tahto on ollut eroittamassa.
Eli tehty synti on ollut erottamassa Jumalan yhteuýdestä.
Eli tässä tulee ehkä selkein ero Vanhoillisiin.
Heillä ei ilmeisesti ole ymmärretty sitä, että synti itsessään jo erottaa. Sen vahvistukseksi ei tarvita sanallista erottamista.
Esikoisten seuroissa istuu aina ihmis-sieluja jotka eivät usko, mutta heitä ei eroteta seurakunnasta, koska kokemus on se, että ihmiset jotka eivät usko, alkavan aikojen kuluessa yhä harvemmin ja harvemmin käymään ja lopuksi lopettavat kokonaan seuroisssa käymisen. Siis ne jotka eivät usko. Vanhan ihmisen, siis uudestisyntymättömän ihmisen sisällä syntyy halu potkaista pois sellainen joka ei täytä normeja, sääntöjä, jota halua ei ole taas sellaisella joka
pääsee tuntemaan Jumalan Rakkautta ja uudestisyntymisen osallisuutta. Sellaisella halu on päinvastainen, eli halu vetää lujemmin seurakuntaan ja sanan yhteyteen.
Esikoisten kokemus on se, että kun Jumalan aika tulee, niin sitten tuo ihminen tekee parannuksen.
Ei siinä voi ihminen erottaa toista seurakunnasta
Eikä ihminen voi ottaa seurakuntaan toista ihmistä, sen tekee Jumala itse.
Olen omin korvin kuullut, miten vl porukoista ollaan oltu erottamassa toisia ihmisiä jotka eivät ole taipuneet siihen yhteiseen ymmärrykseen mikä heillä on. Samaa en ole kokenut Esikoisten seurakunnassa, mistä itsekin olen aikanani tehnyt mutkan maailmaan.
Tiivistettynä voisin sanoa, että esikoisilla Suola on suolaisempaa ja rakkaus suloisempaa.
Tämä siis oli nyt minun ymmärrykseni ja oikaiskaa jos olen väärässä.
Kyllä meilla vl-liikkeessäkin on se käsitys, että ihminen itse sydämessään kieltää uskonsa. Seurakunnan joukossa onkin varmasti epäuskoisia, joille usko on vain tapoja ja tekoja. Jeesuksen opetuslasten joukossakin oli Juudas.
Niitä ei tietenkään pidetä uskovaisina, jotka julkisesti kertovat uskovansa eri tavalla.
Eräs ero esikoislestadiolaisiin on oppi esikoisseurakunnasta, Jällivaarasta ja sen vanhimmista. Vl-liikkeessä ei (periaatteessa) pidetä ihmisiä tai seurakuntia eriarvoisina.
"Niitä ei tietenkään pidetä uskovaisina, jotka julkisesti kertovat uskovansa eri tavalla. "
Mutta entä ne, jotka julkisesti kertovat uskovansa samalla tavalla, mutta käytöksellään poikkevat uskosta?
Ovatko he?
a) uskossa heikkoja
b) eivät uskossa ollenkaan.
Meillä (periaatteessa) siis uskova pitää muita parempana kuin itseään. Siis kokemukseni on, että
kun saa viheliäisyytensä tuntea, silloin pitää kaikkia muita parempina Kristittyinä kuin itseään.
Eli erot kiteytyy myös tähän käsitykseen, että meillä saatetaan ajatella, että usko Jellivaarassa täytyy olla parempi koska viheliäisempää Kristittyä kuin minä, ei varmaan ole ja siitä tulee tämä arvoasettelu, että olla sen sanan alla jonka Jumala asettaa.
Nyt sellainen käsitys, että minä olen vähintään yhtä onnistunut tai ainakin käsityksissä samalla tasolla kuin esim. Jellivaarassa, on selvästi Raamatun sanaa vastaan.
Olisko noin, vanhoillisethan ovat siirtäneet Jällivaaransa Ouluun.
Mutta, vanhoillisten jyrkkä muiden tuomitseminen on esikoisesta outoa ja naurettavaakin.
Kuinka monta kertaa on sattunut, että saarnan loppuun asti kuunnellut ja kiittämään tullut vanhoillinen onkin huomannut kiittäneensä esikoisia!! Voi kauhistus, äkkiä seuroista ulos ja jumalanterve takaisin.
Monessa muussakin tilanteessa on vanhoillisen tarvinnut vaatia jumalanterveensä takaisin.
Vanhoillisten tapaan ei myöskään kukaan esikoinen mene radiohaastattelussa mollaamaan vanhoillisia. Tämä on tullut jonkun kerran esiin. Monet kuuntelivat surullisena erään Laestadiuksesta elämäkerran kirjoittaneen haastattelua jokunen vuosi sitten. Pilkkaa.
Esikoiset näet kuitenkin tuntevat olevansa vanhoillisten suhteen solidaarisia suruttoman maailman edessä. Vanhoillinen ei. Näin olen kokenut.
Vanhimmat siellä Pohjan perillä ovat koko kristillisyyden vanhimpia, tässä ajatusmallissa nähdään seurakunta yhtenä. Olen huomannut että vl:t arvostavat Raattamaan korkeammalle kuin Pihtiputaan mummon.
Onko teillä esikoisissa Pihtiputaan mummo vanhimpana?
Raattamaa on kuollut jo sata vuotta sitten.
Nämä porukat ovat yli sata vuotta sitten tapahtuneiden erimielisyyksien hedelmiä. Saarnaajien välille taisi tulla riitaa, ei ollut anteeksiantavaisuutta ja ruvettiin keräämään joukkoja oman selän taakse. Tänä päivänä näkemyseroja ja erilaisia tapoja toki on, mutta niin on porukoiden sisälläkin. Valitettavaa on ettei vanhoja asioita olla saatu vieläkään sovittua ja laumaa yhdistettyä takaisin.
Noin yleistäen ehkä vanhoilliset ovat tarkempia seurakuntaopissa; eli rajaavat hyvin tarkkaan oman yhdistyksensä ulkopuoliset uskottomiksi.
Kyllähän mummot elävät miehiä pitempään useasti. Joten ei se niin tuulesta temmattu ole että mummo olisi vanhin. Suomen vanhinkin on mummo niin miksi ei sitten Pihtiputaalla.
Olisko syytä miettiä mistä puhutaan?
Täällä puhuttiin lestadiolaissuuntien erosta, eikä Suomen vanhuksista yleensä.
Luther on rajannut katekismuksessa, missä kulkee elävän seurakunnan rajat. Siihen ei mahdu omanvanhurskauden palvelijat eikä muutkaan kuolleen uskon edustajat. Koirat ja velhot jotka ovat ulkopuolella. Elävä ja kuollut usko eroittaa ei mikään muu.
Kyllähän minä sen tiesin tasan tarkkaan mistä puhutaan. Mutta Toppilassa ei tiedetä muusta erosta. Vanhoilliset lähtivät noin satavuotta sitten lihalliseen vapauteen. Erottivat itsensä ensiksi syntyneestä seurakunnasta. Historiaa olisi paljonkin tiedossa, mutta onko niitä tarves ruveta kaivelemaan esiin, kun ei se asiaa paranna miksikään. Vanhoillisille on syötetty sata vuotta valhetta Esikoisten seurakunnasta.
Tutustupa Werneri ensin Lutheriin ja Raamattuun. Noilla jutuillasi ei ole mitään tekemistä Lutherin kanssa.
Omanvanhurskauden palvelijoita ei voi valitettavasti erotella yhdistysrekisterin mukaan, vaan se ero kulkee sydämestä sydämeen läpi esikoisten niin kuin vanhoillistenkin.
ero: Esikoisilla ei ole hoitokokouksia, kuten VL-suunassa.
Ei kyllä periaatteessa esikoisten joukossakaan pidetä mitään ihmisiä tai seurakuntaa toisia korkeammassa arvossa. Eli ei todellakaan ole kyse mistään katollisen kirkon touhusta. Yksittäisiä seurakuntalaisia saattaa kyllä olla jotka pitävät suosikkisaarnaajaansa tai Lapin vanhinpia vähän rivikristittyä korkeammassa arvossa. Mutta siis periaatteessa meilläkään ketään ihmistä ei pidetä minään.
Herätysliike on kuitenkin myös maallinen organisaatio, ja sellaiset tarvitsevat maallisia johtajia. SRK:lla on vastaava hallitus Oulussa. Jellivaaran arvostusperinne juontaa juurensa viime vuosisadan alun hajoamisiin joissa osa porukasta halusi säilyttää yhteyden Ruotsin Lapin seurakuntaan, osa ei. Sen jälkeen Jellivaaran rooli on ollut lähinnä pitää yllä saarnaajien yksimielisyyttä, keskinäistä luottamusta ja hengen yhteyttä eri paikkakunnilla Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Yhdysvalloissa.
Selkeä on kielitoimiston mukaan väärä sana ja muoti-tauti. Oikea sana on selvä.
Näyttää siltä, ettei El Maco ole ollut kokouksissa vuosikausiin. Niin epätodelliseltä tuntuvat mielipiteet.
Yleisenä havaintona voidaan sanoa, että joskus sorrumme kirjoittamaan toiveitamme totuuksina.
Tai sitten seulat ovat persoonallisia.
Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, `että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla´.
Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin pakana ja publikaani.
Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
Ei siinä puhuta hoitokokouksesta sanaakaan.
Luetun ymmärtämiseen auttaa, kun suorittaa lauseen jäsennyksen. Ja huomioi, että kaksi lausetta voivat olla erillisiä.
1. Moos. 1:7
Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistä vesistä, jotka ovat vahvuuden päällä: ja tapahtui niin.
1. Moos. 1:8
Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen päivä.
Tässä ei ole erottajana Luther vaan Herra Jumala itse.
Väitätkö ettei Lutherilla ollut Jumalan sana hallussa eikä puhunut Pyhän Hengen valossa kirjoittaessaan katkismusta.
Olin itse sisällä täydessä rukoushuoneessa. Kyllä oli kokoon tullut monen näköistä väkeä. Ei ollut mitenkään iloa silmälle, kun näkyi sellaisiakin tyttöjä, jotka olivat mörjänneet itsensä kamalan näköisiksi. Se minua ihmetyttää, kun jo aika nuorilla tulevat kädet niin kipeiksi, etteivät pysty kampaamaan hiuksiaan, vaan leikkaavat ne. Liekkö jotkut ottaneet esimerkkiä vanhoillisista kun istuvat Jumalan sanan kuulossa avopäin, vastoin raamatun Pyhän Hengen neuvoa.
1800-luvun lopulla, kun kristillisyys oli vielä yhtä, alkoi muodostua erilaisia joukkoja. Rikkaat olivat rikkaiden kanssa, oppineet oppineiden ja tavallinen väki keskenään. Muodostettiin kuoroja ja pidettiin lauluseuroja.Lestaadiolaisen nimi alkoi käymään kunnialle ja nimi muutettiin rauhanyhdistykseksi. Parannussaarnaajat saivat ryysysaarnaajien nimen. Heitä kiellettiin saarnaamasta ja jopa suljettiin pois seurakunnasta. Saarnattiin vain suloista evankeliumia. Vastaavasti toiset alkoivat vaatimaan syvempää katumusta ja sanoivat, että Jeesuksen verta on tuhlattu liikaa, eivätkä enää saarnanneet syntejä anteeksi.
Tässä sekavassa tilanteessa kristityille tuli hätä ja he pyysivät lestadiolaisuuden synnyinseudulta apua. Sieltä tuli v.1902 lähetysmiehet. Voi niitä ilon ja kiitoksen ääniä, mitkä silloin kuuluivat, kun Jumalan sana saarnattiin kaksiteräisenä ja vaivatut sielut pääsivät uskomaan. Tämä alkuperäinen oppi ei kelvannut lihallisenvapauden eikä omanvanhurskauden eriseuralle. Rukoushuoneet jäivät etupäässä rauhanyhdistykselle. Jumala siunasi kuitenkin esikoisille omat kokoustilat ja on siunanut edelleenkin, aina rakennetaan uusia ja laajennetaan vanhoja rukoushuoneita. Siunaus on myös siinä, että lapista edelleenkin pidetään huolta kristillisyydestä, lähetyskirjein ja -matkoin.
Esikosuudessa pidetään suuressa arvossa Pyhän Henken kautta saarnattua ja kirjoitettua Jumalan sanaa. Mitkään raamatun neuvot eivät ole tulleet vanhoiksi. Laestadiuksen saarnoja luetaan kokoontullessa ja kotioloissakin. Näin pysyy oppi samana. Ketään ei kuitenkaan ihmisenä arvosteta sen korkeammalle, vaan nautitaan siitä sanasta, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta on heidän kauttaan julistettu. (Kateelliset voivat väittää toisin, mutta tekevät sen omaksi vahingokseen.)
Vanhoillisten oppi on muuttunut moneen kertaan tänä aikana. Siitä on erotettu hoitokokouksissa ja ilman, yksittäisiä ihmisiä ja suurempia joukkoja. Johtomiehetkin ovat syyttäneet esikoisia omasta vanhurskaudesta, kun uskovat niinkuin raamattu opettaa. Nämä em. johtomiehet sanoivat, että Paavalikin, kuten Laestadius oli vain ihmisiä. Ihmettelen kuinka nämä Jumalan ihmiset, jotka ovat Pyhän Hengen vaikutuksesta opettaneet, ovat syrjäytettävissä omien saaraajien tieltä. Ei ihme, että oppi muuttuu, kun ei ole selvää ohjenuoraa.
Todella kauniiksi laiteluja naisia on juu.
Oikeassa olet.
1800 luku on jo auttamatta takana päin. Me sen sijaan vaellamme eteen pannun maalin jälkeen keskinäisessä rakkaudessa, koska me olemme Kristukseen uskovia, emmekä amisseja. Amissejakin joukossamme toki on, sille emme mitään mahda.
Paheksuntasi kaikenlaiseen seuraväkeen kiinnitti huomioni. Ei ollut tilaisuutta olla mukana, mutta uskoisin, että olisin iloinnut siitä, että nekin nuoret, jotka vielä etsivät vakaata ja varmaa pohjaa elämässään, uskaltautuvat rukoushuoneen ovesta sisälle. Nuorissa näkyy päällepäin se epävakaisuus, meissä vanhemmissa se on piilossa. Jumalan saarnattu Sana paljastaa meissä kaikissa sen, mikä on turhaa ja uskolle vaaraksi. Näin meidän tulee uskoa ja kutsua itseämme ja toisiamme teiltä ja aitovieriltä edelleen. Älkäämme seisoko portinvartijoina rukoushuoneen ovella, vaan kutsukaamme edelleen teiltä ja aitovieriltä ja kantakaamme sisään niitä, jotka eivät tunnu omin voimin jaksavan. Jumalan Sanan alla saamme osamme kaikin, edelleen saarnataan sekä parannusta että syntein anteeksiantamusta ihmisen muotoon katsomatta.
Yhtä hyvin voisit kysyä väitänkö jotain muuta(kin). Outo tapa keskustella.
Välitän tässä saamiani terveisiä Uuesaasta, Valloista, nääs. Koskien toissakertaista lähetystä. Näin minulle on kerrottu. Kun meidän rakas ja kallis Wanhin, GP, oli kohdannut suuren joukon nuoria rukoushuoneella, hän oli ihastellen sanonut että miten kaunis tämä nuorten joukko onkaan.
Tätä oltiin ihmetelty, kuinka wanhin niin sanoo, kun ei se joukko kauttaaltaan ollut esikuvallinen vaan oli monenlaista maailman muotoa.
Mutta arveltiin, kuten itsekin arvelen, että wanhin näki pintaa syvemmälle.
Näin wanhimmat ovat tässäkin laumalle esikuvaksi.
Muuten kirjoituksesi oli dokumentaalishistoriallinen, ainahan historiaa vääristellään voittajien makuun. Kestää niin kauan että totuus tulee julki, aina ei tulekaan kun muistajat maatuvat ja jälkeen jää vain valhekirjoitukset. Tätä olen ajatellut ihan maallisella tasolla, kun nyt on tullut maailmansotaan liittyvistä tapahtumista vuosia täyteen ja taas Suomenkin sanomalehdet ovat täynnä sitä itseään.
Onko lestadiolaisuudenkin historiaan ympätty jotkin "Mainilan laukaukset", perusteet joilla on oikeutettu ryhmänmuodostustoimia.
Tarkennetaan sen verran, että kyseiset herrat olivat hiljattain syntyneen esikoisseurakunnan saarnamiehiä.
Herrat olivat Tampereen rauhanyhdistyksen johtohenkilöitä, jotka keräsivät aineistoa rauhanyhdistyksen 100-vuotis historiaan.
Kysymys kuului, että erottuisinko joukosta, kun on tukka auki. Joku väitti, että erottuisit. Vastasin siihen erivän mielipiteeni perusteluineen. En puolella sanallakaan sanonut ettei joku saisi tulla, vaan päinvastoin, kaikki ovat tervetulleita.
Jos raamatustakin lukee sieltä täältä paikkoja, eikä katso asian yhtettä, niin voi saada vaikka millaisia oppeja; ja on saatukin.
Kerro meille muillekin, että tietäisimme mitä se tarkoittaa.
Niin, ilman "avaimia" on vaikea sitoa.
Pitäiskö sanoa, niihin "killuttimiis". He he he he he.
Muista että Pyhä Henki on ovenvartija, etkä suinkaan sinä.
Mitä tarkoitat?
Jumalan sana se sitoo tai päästää. Ei siihen lukkoseppää tarvita
Olen jo kauan leikkinyt ajatuksella, että el- ja vl- liikkeet, miksei muitakin liikkeitä, yhdistettäisiin. Mielestäni neuvotteluissa pitäisi olla tavoite esim. 10 vuoden päähän. Neuvotteluja tulisi käydä nuorten aikuisten kanssa, noin alle 50-vuotiaiden. Oikeasti etsittäisiin meitä yhdistäviä tekijöitä, arvioitaisiin eroja ja niiden merkityksiä, ja sitten kun aika olisi kypsä, pantaisiin hynttyyt yhteen. Siirtymäaikaa tarvitaan nykyisin vallankahvassa olevan sukupolven siirtymiseen luonnollista tietä sivummalle. Vaan kuka polkaisisi tämän liikkeen käyntiin?
riitaista porukkaa, jotka eivät voi omassa viisaudessaan alistua kristillisyyden yhteisen ymmärryksen alle. Kristillisyyteen ei voi liittyä joukkona, jokaisen on tehtävä henkilökohtainen ratkaisunsa. Kaikki otetaan vastaan jotka palaavat esikoisten seurakunnan helmaan.
Palaavat siihen alkuperäiseen seurakuntaan
Ei Jumala kuitenkaan vaadi sellaisia.
Hänen tahtonsa on, että jokainen uskoo Kristukseen Vapahtajanaan.
seurakunnan, ei ihminen. Ihmisten kokoamiset ovat vain poliittisia kompromisseja.
Lampaat tuntevat hyvän paimenen äänen ja kokoontuvat sen äärelle. Joka ei siinä laumassa ole, niin ei kuule hyvän paimnen ääntä. Nimille ja nimityksille on ihan sama.