Olen jo monta kertaa sanonut p.yst.että alkulämmittelyt pitää olla,mutta ei..korkeintaan saan vaan jotain pientä nyhväämistä,sitten ihmetellään että miksi pillu ei ole märkä..ohhoi..ja heti kortsut esille ja sitten vielä sitä kummastellaan miksi noin myrtsi ilme...auttakaa***
Esileikistä!!
minä vain***
74034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siinä yksi syvempiä eroavaisuuksia miehen ja
naisen välillä. Miehelle SE on paremminkin suori-
tus,syttyy ja pum. Kehitelkää yhteinen tapa millä
toimitte, muuten jäät aina orkutta.
Saas nähä kuinka tänäiltana käypi..hermot kyllä menee tässä hommassa...en ole saanut melkein vuoden seurustelumme aikana kuin n.2:sti orkun...
Olen ihmetellyt monesti sitä, millä perusteella tyttö valitsee pojan kumppanikseen. Ainakin julkisesti hölötetään sitä, että se ja se on komee, että se on varmaan hyvä sängyssä. Mitättömänkin pieni virhe pukeutumisessa, tyyliseikoissa tai vaikka käyttäytymisessä nostaa helposti tytöllä karvat pystyyn eikä lähempi tuttavuus tule missään tapauksessa kysymykseen. Tai yhtä hyvin vaikkapa seksikkäältä kuulostava ääni jo yksistään riittää kellistämään tytön sänkyyn vaikka jätkä olisi millainen kusipää hyvänsä. Tämä on aivan hullua, koska päätös tehdään hyvin pinnallistenkin asioiden takia vaikka samaan aikaan ollaan arvostavinaan "sisäistä kauneutta".
Suurin virhe tehdään mielestäni seksiasioiden arvioinnissa, että lähdetään katsomaan koiraa karvoihin. Ihan niinkuin pojan pituus tai urheilullinen vartalo tekisivät automaattisesti hyvän rakastajan. Vaistomaisesti sitä kuvitteleekin, että mitä puhdaspiirteisempi tyttö tai poika niin sitä paremmin sujuisi seksi, mutta näinhän ei asia ole. Paljon enemmän antaisin painoa sille, jos joku kaverisi kertoo, että poika oli hyvä sängyssä. Tosi lapsellista on siinä nyrpistää nokkaa, että "enhän mä toisen jämiä huoli".
Tyttöjen logiikka ei todellakaan aina ole kristallinkirkasta. Poikaystävä valitaan edellä esitettyn mukaisesti (tiedostaen tai tiedostamatta) seksikuvitelmien perusteella, mutta sitten kun lopulta mennään sänkyyn ja paljastuu, että eihän jätkä kovin kummonen ole niin siinä vaiheessa sillä ei olekaan enää niin väliä ja pojan huonous annetaan helposti anteeksi tai kuvitellaan, että se siitä paranee (ensikertalaisella toki paraneekin).
Oletko tullut ajatelleeksi, että poikaystäväsi suhtautuminen sinuun paljastuu sängyssä. Hän voi leperrellä sulle kaikkee ummet ja lammet, mutta totuus suhteestanne paljastuu sängyssä. Ja se totuus haisee. :-(
Pisti silmään tuo tapa jolla kuvasit poikaystävän valintaprosessia.
"Poikaystävä valitaan edellä esitettyn mukaisesti (tiedostaen tai tiedostamatta) seksikuvitelmien perusteella"
Ehkä jotkut näin tekee, mutta ainakaan minulla ei poikaystävää "valitessani" (valita on äärimmäisen huono sana tähän yhteyteen) ollut minkään laista kuvitelmaa hänen seksitaidoistaan. Ehkä sinä olet ihminen, joka eniten parisuhteessa arvostaa seksiä (varmasti monet muutkin ovat) mutta minä ainakin ihastuin ihmiseen, jonka kanssa pystyin juttelemaa ja nauramaan, jonka kanssa jaoin yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joka ymmärsi minua ja joka myös on hyvän näköinen (mutta en tuota asiaa pahemmin seksiin liittänyt).
voisin myös sanoa, että mielestäni kukaan ei ole luontaisesti "huono sängyssä". Toiset vaan ovat saaneet paremmat lähtökohdat kuin toiset. Jos miesystäväni ei tyydyttäisi minua sängyssä, voisin kyllä kertoa hänelle mitä hänen pitää tehdä. Jos hän olisi epävarma rohkaisisin häntä kyllä. Jos hän taas olisi itsekäs paska, joka ei ajattelisi minun tyydytystäni kertoisin hänelle mitä hänestä ajattelen ja tarpeen vaatiessa jättäisin hänet. Ihminen joka on "huono sängyssä" voi kyllä "parantua" tästä viastaan jos häntä vähääkäänohjeistetaan.
Taisi tulla hieman sekava kokonaisuus, mutta toivottavasti tässä oli edes jotain järkeä.
Jos jotakin niin äärettömän monimuotoista asiaa kuin ihmisen parinmuodostus voi esittää muutamalla ydinteemalla niin sitä nyt yritän tehdä.
"Valinta" on erinomainen sana, koska siitähän on kysymys, luonnonvalinnasta. Sinä teet päätökset vaikka tekisit ne tiedostamattasi. Ihastut sööttiin tai komeaan poikaan, koska hänessä olevat piirteet herättävät sinussa jotakin. Joku toinen ei ehkä pitäisi niitä piirteitä houkuttelevina, mutta sinä pidät koska sinä teet valinnan tämän pojan suosioksi. Taustalla on kenties isähahmo, yleiset ihanteet tai geeniperimäsi. Puhdaspiirteisyys ja kasvojen ja kehon symmetrisyys on yksi valintaperuste, koska tällainen ihminen on terve ja siksi parempi kumppani suvunjatkamiselle kuin rujompi tapaus. Ihmiskuntaa niin kuin paljon muitakaan eläimiä ei olisi olemassa ellei joitakin rodullisia erityispiirteitä koettaisi houkuttelevina. Nämä asiat on niin syvällä meissä että niitä ei normaalisti tule ajatelleeksi. Toinen on vain yksinkertaisesti haluttava ilman että osaame tyhjentävästi selittää miksi. Kumppani toki valitaan muidenkin seikkojen perusteella kuin seksin. Esimerkiksi isorintainen nainen on hyvä imettämään ja isoperseinen tekemään lapsia. Hyväkuntoinen mies tuo paljon riistaa kotiin. Heh, siis näin ihminen on muokkautunut aikojen satossa ja tilanne on nyt äkisti muuttunut. Nyky-yhteiskunta asettaa aivan toisenlaiset kilpailukriteerit kumppanille, mutta parisuhteet muodostuvat aika pitkälle vaistomaisesti noiden vanhojen kriteereiden perusteella.
Yksi uusi, nopeavaikutteinen kriteeri on muotikäsitys. Yhtäkkiä meille tuputetaan kauneusihanteena langanlaihaa, rinnatonta ja peffatonta teinityttöä, mikä olisi ollut vielä 1700-luvulla kauhistus ja nälkäänäkevän ja heikon naisen irvikuva.
Suo anteeksi korni ilmaisuni (jota yleensä kartan) eli se, että joku on "huono sängyssä". Olen oikeastaan tässä samaa mieltä kanssasi, että kukaan ei ole luonnostaan huono sängyssä, koska siellä on normaalisti kaksi ihmistä. Toisella ei voi olla "liian iso" koska toisella voisi yhtä hyvin väittää olevan "liian pieni" jne eli kysymys on parin yhteensopivuudesta ja ennen kaikkea pain keskinäisestä kommunikointitaidosta. Ongelmat tulee tällä puolella.
Tiedän yhden tositapauksen esimerkkinä. Nainen haukkui miestä, että hän ei osaa nuolla klittaa. Siispä sitä ei harrastettu. Aikaa myöten tuli ero ja naisen uusi mies tsekattiin heti tämänkin taidon osalta ja varmuuden vuoksi nainen vielä muisti valitella, että kuinka kovaa hänen entisensä nuoli.
Mies ajatteli tietysti, että tehdään mitä pyydetään ja teki sen oikein hellästi ja hitaasti. Ihana mies, ajatteli nainen.
Naisen entinen mies oli puolestaan uuden naisen kanssa samoissa puuhissa. Mies valitteli, että hänen on kauheasti tehnyt mieli nuolla naisen alapäätä, mutta kun muija ei anna. Nainen tietysti ajatteli, että mies on tämän asian osalta ilmeisen kokematonkin, joten hän opasti miestä huolella alkuun. Niinpä se sujui kerrasta oikein. Ihana mies, ajatteli nainen.
Olet oikeassa, arvostan seksiä hyvin paljon, mutta meillä kaikki lähteekin rakkaudesta ja toisen kunnioittamisesta ja luottamuksesta. Hyvä parisuhde ei synny pelkästään hyvästä seksistä vaan se toimii toisinkin päin eli suhteen laatu näkyy myös sopivana vilkkautena sängyssä.
Tai olen sitten niin vaativa sängyssä..tai no en tiiä..en välttämättä...
täälläkin! Poikaystäväni on monin tavoin ihana, mutta seksielämä ei ole täysin kunnossa. Hän haluaa seksiä minua harvemmin, mikä ei olisi suuri ongelma, jos ainoastaan se olisi vialla. Usein minä joudun tekemään aloitteen, mikä alkaa jo käymään itsetunnon päälle. Kun hyväilen häntä tai jos annan vaikka suuseksiä, törkkii hän värkkinsä sisään heti sitten kun kiihottuu tarpeeksi ja alkaa nylkyttää, vaikka minäkin kaipaisin jotakin muutakin kuin yhdyntää. Tällöin saan vain hyvin harvoin orgasmin, ja ei ole puhettakaan, että hän jatkaisi kiihottamistani oman laukeamisensa jälkeen. Ne harvat kerrat, kun hän tekee aloitteen ja vaivautuu koskettelemaan minua ennen yhdyntää, ovat kyllä ihania, mutta tällöinkään hän ei koske minua juuri muualta kuin rinnoista ja jalkovälistä. Kuinka ihanaa olisikaan kokea vielä kerran, kuinka joku kiihottaisi pitkään, sivelisi sääriä ja käsivarsia, ja koskisi sukupuolielimiin vasta sitten, kun sitä todella, todella kaipaisi...