Nuorena jo aivopesulla

Qadesha

Olen mietiskellyt näitä kaiken maailman lahkolaisuuksia, ja mietiskelen edelleen että onko ollenkaan mahdollista välttää johonkin tiettyyn katsomukseen jämähtäminen? Nimittäin vaikka ihminen luopuisi opista jonka parissa koki kiihkeimmät älylliset ja tunteelliset palonsa, niin sen opin keskeinen ajattelutapa näyttäisi vaikuttavan aina vaan.

Omalla kohdallani tutustuin henkiseen puoleen elämää nimenomaan teosofian kautta, kun olin teini. Onnekseni luin sentään edes never heard of -tyyppien kirjoja, eli niiden teosofien kirjoja joiden nimiä harvemmin kukaan tietääkään. Ja tietenkin lisäksi Pekka Ervastia. Hankin kyllä aikuiseksi ehdittyäni Blavatskynkin Salaiset opit ja Hunnuttomat Isikset, mutta siinä vaiheessa aloin jo pikkuhiljaa kehittää jonkinlaista kriittistä ajattelua niin etten ihan mitä tahansa ottanut sellaisenaan. (Kirjojen tylsyys toki avitti asiaa.)

Teosofiksi en enää kutsunut itseäni sen jälkeen kun aloin pähkäillä että mistä pirusta minä voin tietää onko "Lemuria" ollut olemassa vai ei, ja minkähän ihmeen takia aboriginaalit nyt sitten olisivat muka vanhempaa lajia kuin muut? (>Tuollainen abot ovat kolmatta juurirotua -ajattelu johtaa helposti rasismiin...)

Kuitenkin teosifinen tapa ajatella istuu päässäni varmaankin loppuun asti. Jaottelen ihmisen henkeen, sieluun ja kehoon varmaankin varsin teosofis-tyyppisesti, ja aurat ja tsakrat ovat tulleet tutuiksi sitä kautta (joskin perinteinen teosofien tsakra-kaavio on hanurista).

Monet jaksavat jankuttaa että teosofia liittyy nimenomaan hindulaisuuteen, ja joistakuista sillä on jotain tekemistä buddhismin kanssa, joten miksei sitä nyt sitten voisi käsitellä tällä palstalla. - Pääasiana kumminkin tässä kirjoitelmassani on tämä "vaikuttaako nuorena saatu oppi, tahtoi tai ei".

Minulla teosofiaa on jossain määrin pitänyt toki aisoissa Carlos Castanedan kirjoista imemäni vaikutus... Toisaalta on varmasti monia ihmisiä joille ei heillekään ole ollut mitenkään vaikeaa yhdistää teosofia ja CC New Agen epäpyhän suuntauksen alla... :P

On toki ihmisiä jotka löytävät jonkun Suuren Aatteen vasta vanhempana, eivät kaikki aivopeseydy 10 - 20-vuotiaina. Pohdittavaksi jää, onko näiden ihmisen psyykenkehityksessä jotain ollut avonaisena niin että se täytyy sitten viimeistellä jonkinlaisen henkisen opin avulla?

Haluan korostaa että en nyt tässä yritä kohota kaikkien yläpuolelle tutkimaan heitä kuin inhottavia sittiäisiä, vaan tutkin asiaa missä itse olen ollut hyvin paljon mukana. Välttämättä en ole sitä aina edes oivaltanut, koska teosofia nykyään ei ole kovin eksoottinen teema. Lahkolaisuutta se kumminkin on, sikäli kuin käytän sanaa kuvaamaan jotain ryhmää jolla on tietty ajattelutapa joka ei välttämättä ihan heti aukea ulkopuolisille.

3

443

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • anouk

      Omalla kohdallani olen nyt vasta alkanut tosissaaan miettiä tollasia hengellisiä asioita (olen 23), lähinnä erilaisia vaihtoehtoja tutkien. Musta tuntuu, että ihminen käy jossain vaiheessa läpi näitä juttuja kuitenkin. Mieluummin ehkä vähän vanhempana, jotta tietynlainen kyky kriittisyyteen on ehtinyt muodostua. Kymmenen vuotta sitten olisin varmasti imenyt kaiken ilman kummempaa pohdiskelua.

      Toisaalta, jos nuorena (alle kolmikymppisenä vaikkapa) miettii näitä asioita, omaksuttujen asioiuden vaikutus on varmasti syvällinen ja läpi elämän kestävä. Ihmisen elämähän suuresti rakentuu nuoruudessa muotoutuneeseen perustaan..

    • nyt

      Pitämällä mielen avoimena ja olemalla rehellinen itselleen, tunnustaen tosiasiat? Itse olen suuntautunut buddhalaisuuteen, mutta en voi todistaa onko Buddha elänyt, voiko meditaatiolla saavuttaa nirvanan, onko olemassa kuolemanjälkeistä elämää jne. En tiedä. Maailma vain on niinkuin se on, en pysty selittämään miksi. Sanotaanhan Buddhan sanoneen, ettei mihinkään pitäisi suoralta kädeltä uskoa, vaan kokeilla ja todeta itse kuinka asiat ovat. Sitä tässä sitten yritetään...

    • ez-al

      Näinhän se menee hyvin monet tämän päivän uskovaiset, tulevat uskonnollisesta taustasta. Ne jotka ovat kokeneet lapsuuden uskon jollakin tavalla negatiivisena, etsivät usein jossakin vaiheessa elämälleen uutta henkistä kotia. Ne jotka muistavat lapsuuden uskon lämpimänä ja postiivisena asiana saattavat palata siihen aikuisenakin.

      Minä kuulun noihin ensiksimainittuihin.

      Mutta eivät asiat näin yksiselitteisiä onneksi ole vaan monet etsivät totuutta ilman minkäänlaista uskonnollista riippaa menneisyydessään.

      Onko se sitten sitä karmaa, mene ja tiedä.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ei sua enään tunnista

      Kun olet vanhentunut ja lihonut.
      Ikävä
      170
      6594
    2. Huomenet naiselle

      Harmittaa ettei ehkä nähdä enää koskaan. Näillä mennään sitten.
      Ikävä
      58
      4472
    3. Etsin vastaantulevista sua

      Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s
      Ikävä
      28
      3158
    4. Mikä kaivatussasi kolahti?

      Mikä oli erityistä?
      Ikävä
      61
      2997
    5. Kaikesta muusta

      Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko
      Ikävä
      16
      1905
    6. Tekis mieli lähestyä sua

      Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗
      Ikävä
      27
      1566
    7. Hyvää yötä.

      Miten äkäpussi kesytetään? 😉 pus
      Ikävä
      15
      1564
    8. Ajatteletko koskaan

      Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹
      Ikävä
      38
      1505
    9. Kyllä hävettää!

      Olla taivalkoskelta jos vuoden taivalkoskelainen on tuommoinen tumpelo.
      Taivalkoski
      34
      1349
    10. T, miten mun pitäis toimia

      Olen niin toivottoman ihastunut suhun...ollut jo liian,monta,vuotta. Lähestynkö viestillä? Miten? Sun katse...mä en kest
      Ikävä
      47
      1273
    Aihe