Tuossa luin erästä tutkimusta, joka selvitti DDRn
suhteita eri Pohjoismaihin ja siinä oli pari kappaletta Suomen osuudesta perustuen Kekkosen ja muitten tahojen ja kaikenlaisten itäblokin maitten ystävyyseurojen arkistoihin 50-luvulta lähtien.
Vieläkin ihmetettelee, mitä ne puolitoista miljoonaa myyrää olivat Suomessa, jotka tosissan ajoivat
jotakin DDRn tunnustamista 60-luvulla ja joitten myötävaikutuksella DDR teki kuin tekikin NLton raameissa läpimurron 60-luvun lopulla ja miksei niitä saada tuomiolle.
Eihän nyt jotakin DDRäää ole ikinä edes ollut olemassa normaaleille ihmisille vasta kun oikeastaan sitten, kun se hajosi.
Ainoastaan Länsi-Saksa oli olemassa ja itäpuolihan oli joku NLton provinssi.
On täysin uskomatonta, että Suomessa on ollut Kekkkosen aikana näköjään sellainen linja, että kummatkin Saksat piti tunnustaa yhtäikaa ikäänkuin joku jo ennen sotia sosialisti- puolueeseen kuulunut Honecker ja hänen ja parin miljoonan suomalaisen sossun ihannevaltakunta jo 50-luvulta lähtien ja Länsi-Saksa olisivat olleet jotenkin tasa-arvoisia ja yleensä verrattavissa.
Olen kyllä koko elämäni aikana ollut siinä uskossa, että Länsi-Saksalla on ollut normaalit diplomaattiset suhtet Suomen kanssa jo sodan jälkeen virallisesti muutenkin kuin vaan käytänössä.
Vasta nyt tajuan, että Länsi-Saksaa ei Suomessa oltu todellakaan virallisesti tunnustettu ja Länsi-Saksalla ei ollut lähetystöä edes vielä 60-luvun alussakaan vaan ainoastaan Kampissa sijatseva konsulaari- ja kaupallis-teknisiä asioita hoitava toimisto, jossa useamman kerran jouduin piipahtamaan kouluaikoina hakemassa muodollista työlupaa.
Miksi Kekkoen taipui tuossakin asiassa parin miljoonaan suomalaisen sosialistin tahtoon tuolla tavoin, että oli valmis tunnustamaan Itä-Saksan, vaikka kommunistithan ja demarit eivät häntä edes toiseen sodan jälkeiseen hallitukseen edes enää kelpuuutaneet ja olisivat varmaan olleet
teloittamassa hänetkin kymmenien tuhansien muitten NLttoa vastaan taistelleen kanssa samalla tavoin, mitä kaikenmaailman sossut tekivät Norjassa, Holannissa ja Belgiasssakin.
Sodan jälkeiset suurten massojen huutamat teloitusvaateet turuilta ja toreita ihme kyllä jäivät Suomessa toteutumatta. Eivätkä kaikki nyt olleet mitään kommunisteja ollenkaan.
suhteita eri Pohjoismaihin ja siinä oli pari kappaletta Suomen osuudesta perustuen Kekkosen ja muitten tahojen ja kaikenlaisten itäblokin maitten ystävyyseurojen arkistoihin 50-luvulta lähtien.
Vieläkin ihmetettelee, mitä ne puolitoista miljoonaa myyrää olivat Suomessa, jotka tosissan ajoivat
jotakin DDRn tunnustamista 60-luvulla ja joitten myötävaikutuksella DDR teki kuin tekikin NLton raameissa läpimurron 60-luvun lopulla ja miksei niitä saada tuomiolle.
Eihän nyt jotakin DDRäää ole ikinä edes ollut olemassa normaaleille ihmisille vasta kun oikeastaan sitten, kun se hajosi.
Ainoastaan Länsi-Saksa oli olemassa ja itäpuolihan oli joku NLton provinssi.
On täysin uskomatonta, että Suomessa on ollut Kekkkosen aikana näköjään sellainen linja, että kummatkin Saksat piti tunnustaa yhtäikaa ikäänkuin joku jo ennen sotia sosialisti- puolueeseen kuulunut Honecker ja hänen ja parin miljoonan suomalaisen sossun ihannevaltakunta jo 50-luvulta lähtien ja Länsi-Saksa olisivat olleet jotenkin tasa-arvoisia ja yleensä verrattavissa.
Olen kyllä koko elämäni aikana ollut siinä uskossa, että Länsi-Saksalla on ollut normaalit diplomaattiset suhtet Suomen kanssa jo sodan jälkeen virallisesti muutenkin kuin vaan käytänössä.
Vasta nyt tajuan, että Länsi-Saksaa ei Suomessa oltu todellakaan virallisesti tunnustettu ja Länsi-Saksalla ei ollut lähetystöä edes vielä 60-luvun alussakaan vaan ainoastaan Kampissa sijatseva konsulaari- ja kaupallis-teknisiä asioita hoitava toimisto, jossa useamman kerran jouduin piipahtamaan kouluaikoina hakemassa muodollista työlupaa.
Miksi Kekkoen taipui tuossakin asiassa parin miljoonaan suomalaisen sosialistin tahtoon tuolla tavoin, että oli valmis tunnustamaan Itä-Saksan, vaikka kommunistithan ja demarit eivät häntä edes toiseen sodan jälkeiseen hallitukseen edes enää kelpuuutaneet ja olisivat varmaan olleet
teloittamassa hänetkin kymmenien tuhansien muitten NLttoa vastaan taistelleen kanssa samalla tavoin, mitä kaikenmaailman sossut tekivät Norjassa, Holannissa ja Belgiasssakin.
Sodan jälkeiset suurten massojen huutamat teloitusvaateet turuilta ja toreita ihme kyllä jäivät Suomessa toteutumatta. Eivätkä kaikki nyt olleet mitään kommunisteja ollenkaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.