Maantiedettä yliopistossa

Opiskelin itse alaa 80-luvulla. Jos yliopisto-opiskelusta voi näin sanoa, on maantieteen opiskelu mukavaa, vaihtelevaa ja suhteellisen helppoa.

Sen sijaan työnsaanti on hankalampaa. Aineenopettajaksi suuntautumalla uravalinta on aika selvä. Muilla aloilla maantieteilijä joutuu tiukkaan kilpaan paikoista. Kovan painoarvon saavuttaneet DI:t, arkkitehdit, lakimiehet ja kauppatieteilijät kilpailevat menestyksekkäästi samoista työpaikoista. Onneksi valinta ei aina ole tutkinnosta kiinni, enemmänkin henkilökohtaisista kyvyistä ja taipumuksista.

Esimerkiksi omia opiskelutovereitani on sijoittunut ympäristöhallintoon, toimittajiksi ja tiedottajiksi, kuntien ja kaupunkien virkamiehiksi, ammattikorkeakoulun opettajiksi, it- ja mainosalalle.

Hei,

Olen reilu vuosi sitten Hgin mantsalta valmistunut ja aloitin opinnot suoraan lukion jälkeen. Opiskelu oli ihan mukavaa, kiinnostavaa, monipuolista ja tosiaankin helpompaa kuin monessa muussa aineessa yliopistolla. Bileistystä ja opiskelijaelämää saavat riittämiin ne, jotka sitä kaipaavat. Ainejärjestöstä ja opinnoista voit hakea lisätietoa osoitteesta http://www.helsinki.fi/jarj/mao/

Ei mantsassa opiskelun suhteen siis varsinaisesti mitään valitettavaa ole, mutta kehottaisin vielä kuitenkin miettimään, koska tosiaan työelämään siirtymisen tullessa ajankohtaiseksi kivalla opiskeluajalla ei tee loppupeleissä mitään.

En suosittele maantiedettä, koska
ala on liiankin monipuolinen ja käteen jää opintojen jälkeen tunne, että tietää kaikesta vähän, mutten oikeen mistään kunnolla. Tästä johtuen työelämään siirtyminen on hankalaa, kun on vaikea markkinoida osaamistaan selkeästi eikä ole olemassa mitään selviä maantieteilijöiden työpaikkoja ja -tehtäviä, joten ei edes oikein tiedä mistä kaikkialta työtä kyselisi.

Käytännössä luonnonmaantieteilijä voi työllistyä apurahatutkijaksi yliopistolle, mutta kulttuurimaantieteilijä on auttamattomasti liian humanisti työelämässä. Suunnittelumaantieteilijällä on vähän paremmat mahdollisuudet, mutta kilpailu on todellakin kovaa, kun insinöörit, arkkitehdit ja jopa talousmaantieteilijä-ekonomitkin porhaltavat mennen tullen ohi rekrytointitilanteessa.
Aineenopettajana sijaisuuksia voi saada(, mutta silloin on pakotettu biologian opiskeluun) ja jos hyvin käy koulussa on eläkeiässä oleva viranhaltija, jonka paikkaa voi sijaistamisella pedata itselleen.

Myöskään laitoksella ei olla panostettu työelämävalmennukseen/-tukeen millään tavalla eli kontakteja ei opintojen aikana saa. Luonnollisesti alan kesätyön saaminen on todella vaikeaa ja onnistunee useimmilla vain yliopiston rahoituksella korkeakouluharjoittelijana 3kk:ksi.

Sivuainevalinnoilla voi yrittää parantaa työmahdollisuuksia, joten ne kannattaa valita viisaasti ja todellakin vain työmarkkinoita silmällä pitäen, ei niinkään kiinnostavuuden tai helppojen ovareiden perusteella. (Suurin osa opiskelukavereistani, jotka ovat työssä, ovat työllistyneet sivuaineidensa avulla.)

Kokemuksesta sanon, että on todella ankeaa valmistua kuuden vuoden opintojen jälkeen työttömyyskortistoon ja todeta, että on lähdettävä samantien toisen tutkinnon opiskeluun, jos ei akateemisen kaupan kassan uraa kuitenkaan tavoittele ja työtä haluaisi tehdä ja elämässään edetä.

Siksi suosittelen ehdottomasti maantiedettä teknisempää koulutusta, esim. maanmittaus- tai ympäristöinsinööri amk:sta.

yhteisvalintaoppaiden takaa, toivottavasti tuleva ex-maantieteilijä Elma