Israelin oikeistolaisen hallituspuolueen pitkäaikainen johtohenkilö ja pääministeri Ariel Sharon on jättänyt puolueensa ja perustanut uuden keskustalaisen puolueen. Rajun poliittisen operaation taustalla voidaan nähdä taktisiakin syitä. Sharon on menettänyt maltillistuneella palestiinalaispolitiikallaan Likud-puoluetta hallitsevan kovan linja tuen, ja toisaalta hallituksen alta meni pohja työväenpuolueen uuden johtajan vedettyä puolueensa pois Sharonin hallituksesta.
Israelin poliittisissa käänteissä on nähtävissä mielenkiintoinen ja yleisemminkin toimiva ilmiö. Kovilla teemoilla voi saada käsiinsä hallitusvallan, mutta käytännön politiikkaa vaatii tosiasioiden tunnustamista ja sovittelevaa otetta.
Sharon nousi valtaan kovan linjan miehenä, mutta rauhaa ja turvallisia rajoja maalleen hakeva pääministeri joutui etsimään kompromisseja ja luovuttamaan Gazan alueen palestiinalaisille, mikä oli äärinationalisteille liikaa. Sharon on toki pitänyt jyrkkää linjaa muun muassa Länsi-rannan muuripolitiikassa, mutta puhtaan opin kannattajat eivät voi sallia mitään kompromisseja.
Lähi-idän vuosikymmeniä jatkunut sota ja vihanpito osoittavat kuitenkin, että sopuun ei päästä ilman sovittelua ja kompromisseja. Sekä israelilaisten että palestiinalaisten oikeudet valtiolliseen elämään pitää tunnustaa. Muulta pohjalta ratkaisua ei synny.
Israelin ja palestiinalaisten rauhanponnisteluissa on totuttu pettymyksiin. Ellei Sharonin uusin uhkarohkea yritys onnistu, hänen seuraajansa Israelin johdossa joutuu aloittamaan jälleen kerran alusta. Se taas merkitsisi monien turhien kärsimysten pitkittymistä.
http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus.html
Israelin poliittisissa käänteissä on nähtävissä mielenkiintoinen ja yleisemminkin toimiva ilmiö. Kovilla teemoilla voi saada käsiinsä hallitusvallan, mutta käytännön politiikkaa vaatii tosiasioiden tunnustamista ja sovittelevaa otetta.
Sharon nousi valtaan kovan linjan miehenä, mutta rauhaa ja turvallisia rajoja maalleen hakeva pääministeri joutui etsimään kompromisseja ja luovuttamaan Gazan alueen palestiinalaisille, mikä oli äärinationalisteille liikaa. Sharon on toki pitänyt jyrkkää linjaa muun muassa Länsi-rannan muuripolitiikassa, mutta puhtaan opin kannattajat eivät voi sallia mitään kompromisseja.
Lähi-idän vuosikymmeniä jatkunut sota ja vihanpito osoittavat kuitenkin, että sopuun ei päästä ilman sovittelua ja kompromisseja. Sekä israelilaisten että palestiinalaisten oikeudet valtiolliseen elämään pitää tunnustaa. Muulta pohjalta ratkaisua ei synny.
Israelin ja palestiinalaisten rauhanponnisteluissa on totuttu pettymyksiin. Ellei Sharonin uusin uhkarohkea yritys onnistu, hänen seuraajansa Israelin johdossa joutuu aloittamaan jälleen kerran alusta. Se taas merkitsisi monien turhien kärsimysten pitkittymistä.
http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Realismilla ja poliittisella keskustalla ei ole mitään tekemistä sokeriökyviljelijöiden tuista huolissaan olevalla Suomen agraari-KesKUSTA puolueella.