hirvikolari

ajaa pois pian! Muuten rupeat pelkäämään ja se ei ole hyväksi.

niin minäkin ajattelin hirvikolarin jälkeen mutta ei se enää häiritse. vaan ei sitä kannata koskaan kokonaan unohtaa. se vaan pitää ottaa opiksi mitä siellä voi aina käydä. kaikki ei aina ole itsestä kiinni.

Muuten rupeaa jännittämään. Ja se ei ole hyväksi :)

Hyvä ettei Sinulle tapahtunut sen pahemmin

ajamaan vaan heti kun on mahdollista ja aja sen paikan ohikin. Kyllä se siitä.

Onneksi selvisit noinkin "vähällä"....

Tsemppiä!! :)

Nyt ymmärrät mitä voi tapahtua, otat piemeässä ajamisen paljon tarkemmin, et aja liian lähellä toisten perässä, et touhua muuta ajaessa ja otat hirvivaroitus merkit vakavasti. Ikävänä puolena tulee se että perässä roikkujat alkaa vituttaa ihan suunnattomasti ja sumuvalopellehäikäsiät ottaa aivoonn.

itse en ollut hirvikolarissa, mutta mielestäni pelkotilaa voi verrata.
ajettiin kirkkaana kesäpäivänä pikatietä 100km/h (avopuoliso ajoi, itse olin "pelkääjänä").
Eteen kääntyi suoralla tiellä auto. Oli siis kääntymässä meidän kaistan yli pikkutielle. Siinä sitten jarrutettiin 18m ja sitten törmättiin. Kenellekkään muulle ei onneksi käynyt mitään, mutta itse sain turvavyön takia( kiitos sen, olen elossa) rintalastamurtuman, nilkoistani repesi nivelsiteet, hampaita korjailtiin.. Puhumattakaan sitten henkisestä puolesta!!

Pelkäsin vajaan vuoden olla kenenkään muun kyydissä, itse sain n. 2kk kolarin jälkeen kortin, en luottanut enää yhteenkään autoilijaan ja jatkuvasti pelkäsin kolmion takaa tulevia jne. Sain tuosta myös aikamoisen hirvikammon!!!

Nyt jo traumat läpikäyneenä, voin sanoa, että oma pelkoni lähti kulumalla ja puhumalla asiasta paljon. Kolarista on nyt reilu vuosi, mutta edelleen pelkään välillä toisten kyydissä. Ennen kolaria en pelännyt siis laisinkaan!

Pointtini on siis se, että pyri puhumaan asiasta paljon!! Se helpottaa! Ja kannattaa ajaa kolaripaikan ohi, myös pimeällä!

Zemppiä sulle!