Niin, tätä on varmaan joku muukin kysynyt... mutta mulla on yksi kaveri (ihan oikeasti, ei mikään "kaveri") joka on ollut tosi masentunut pitkään ja on nyt päättänyt mennä koulunsa terkkarille ja saada lääkkeitä sieltä... Hän haluaa parantua. Mutta hän ei halua vanhempiensa tietävän mistään mitään (ei asu heidän kanssaan vaan koulun asuntolassa toisessa kaupungissa, on 17v.) ja ymmärrän kyllä häntä kun hän kysyy minulta tästä asiasta. Mutta siis asiaan: voiko masennukseen saada hoitoa ja/tai lääkkeitä ilmoittamatta vanhemmille mitään?
Tarvitseeko vanhempien tietää?
jjjj
7594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olin sanomassa että ei, vanhemmille ei kerrota mutta enpäs tiedäkään jos kerran hän on 17 eli alaikäinen. Jos olisi täysi-ikäinen niin ei ainakaan kerrottaisi sen tiedän! Toisaalta tähänkin on poikkeuksia eikä kaikki aina edes pidä vaitiolovelvollisuuksiaan vaikka niitä on, semmosta se vähän on:(
15 vuoden ikää pidetään rajana eli voi kieltää antamasta tietoja. Tässä huomioidaan kuitenkin sairauden laatu ja hoidon laajuus. Hakusanoilla "potilas tietosuoja" löytyy googlesta tietoa.
Ehdottomasti ystäväsi kannattaa mennä ensin terveydenhoitajan vastaanotolle. Hän on se oikea henkilö opiskelupaikkakunnallasi, kenen kautta pääset alkuun.
Terveydenhoitajalla on aina vaitiolovelvollisuus, hänellä on ne oikeat kanavat käytössä, että ystäväsi saa apua masennukseensa. Terapiaan ei pääse noin vain. Mutta terkkari voi kirjoittaa lähetteen eteenpäin.
Iso halaus sinulle ja ystävällesi!
Hei!
On aivan mahtavaa, että olet ystäväsi rinnalla masennuksen kanssa. Iso halaus sinulle siitä!!!
Miten ystäväsi ihan oikeasti jaksaa vieraalla paikkakunnalla? On jo tarpeeksi vaikeata varmasti olla masentunut, siihen lisäksi vielä opiskelu ja asuminen kotoa poissa.
Jäin vain miettimään, miksi ysäväsi ei tahdo vanhempien tietävän asiasta? Jos masennus on jatkunut jo pitkään, niin uskoisin, että perhe on kiinnittänyt ystäväsi muuttuneeseen käytökseen jo huomiota? Onko ystävälläsi taustalla ken ties "häpeä", itsensä syyllistäminen? Aina täytyy muistaa, että KUKAAN EI KOSKAAN itse aiheuta itselleen masennusta, se hiipii salakavalasti. Masennukseen sairastunutta ei pidä koskaan kenenkään lähteä syyllistämään.
Pyydä ystävääsi vielä kertaalleen harkitsemaan että hän kertoisi kotona tilanteesta. Vanhempien tehtävänä on kulkea rinnalla, tukea antaa rakkautta. Se että vanhemmat tietäsivät asiasta, helpottaisi teitä kaikkia. Vanhemmat saisivat "nimen" muuttuneelle käytökselle, huoli heillä on varmasti ystäväsi puolesta. Ja varmasti he haluavat auttaa, olla tukena rinnalla.
Kirjoitan omakohtaisesta kokemuksesta, minun 16 vuotias lapsonen on myöskin sairastanut jo pitemmän aikaa masennusta, mutta en saa häntä lähtemään hakemaan apua. Ei kertakaikkiaan suostu repostelemaan asioitaan vieraille. Väkisin ei voi viedä. Ollaan hankittu "pehmeitä hoitomuotoja", mutta hetken lapsoseni koettaa aina näitä, hylkää vaan ne sitten. Sanoo, että tilanne on paljon parempi. Ehkä jossain mielessä onkin? mutta näen ja tunnen, ettei kaikki ole läheskään hyvin.
Pahinta on seurata vierestä, kun ei voi auttaa omaa rakasta lastaan, huoli ja hätä on mieletön, on ikään kuin kokoajan varpaillaan. Sitä kun jokainen vanhempi tahtoo, että omalla lapsella olisi kaikki hyvin. Ja jos jotain ongelmia tulee, niistä selvitään aina, kun vain voidaan puhua asioista kunnollla, lähteä hakemaan apua.
Pyydä ystävääsi ihan vakavissaan harkitsemaan vielä kertaalleen sitä että kertoisi vanhemmilleen.
Kiitos kommentista (kaikille muillekin!). Annoin kaverilleni linkin tähän keskusteluun, joten ehkä hän itsekin lukee näitä vastauksia. Siinä mielessä minä kyllä tunnen oloni hieman hölmöksi jos nyt tämän enempää levittelen hänen asioitaan, onhan tämä vähän selän takana puhumista. Hän antakoon minulle anteeksi. Ymmärrän kyllä häntä siinä, että vanhemmat voivat olla ne viimeiset ihmiset joiden haluaisi tietävän... omalla kohdallani ainakin olisivat. Mutta hänellä on omat syynsä ja kunnioitan niitä.
Toivottavasti osaan olla hänelle hyvä kaveri. Tsemppiä S., toivoo ystäväsi J. :)
Koulun terkkarilta ei saa lääkkeitä, hänellä ei ole valtuuksia reseptien kirjoittamiseen. Lääkäri on oikea osoite.
Mutta kannattaisi hakeutua terapiaan eikä syödä lääkkeitä. Jo muutama kerta voi tehdä ihmeitä