Kirjoitan tätä kohtuullisen kiivaassa mielentilassa, eli rv 31 6. Tähän asti olen odottanut ja odottanut, että kyllä se mies ihan oikeasti varmaan sillai toivomallani tavalla kiinnostuu raskaudesta. Siis kyllä on toivottu raskaus ja kaikkee sellaist, mut mä oon vaan ihan yksin. Väkisin muutama potkua on varoen koittanut. Kolme ultraa laistanut ts. mä oon sanonu et voi itse valita jos ei ole tulossa. En halua todellakaan pakottaa mihinkään. Synnytyksen suhteen käy samalla tavalla, arvaan sen jo. Äsken kysyin että voitaisiinko mennä katsomaan vaunuja kauppaan, tai olisin esitelly mitkä olen valinnut - vastaus oli että ei kai tänään. Apua en ole saanut mihinkään, enkä sitä kyllä pyydäkkään, kun oletan aikuisen ihmisen jotain itsekin tajuavan. Neuvolaan en miestä mukaan haluakaan, valmennuksessa olin oman valintani mukaisesti kerran, ainoana yksin.
Tiedän että isänä on paras, koska meillä on jo yksi lapsi, jota en ole synnyttänyt vaan on miehen aiemmasta suhteesta, nyt jo murkku. Kyse ei ole kuitenkaan myöskään siitä, että häneltä puuttuisi uutuuden viehätys, joka mulla asiassa on. Se on vaan niin saat**an jäyhä, ajattelematon, idiootti ym. Ilmeisesti olen antanut liian pärjäävän vaikutelman, koska nyt haluaisin jonkun tätä vauvaa mun kanssa kongreettisesti odottavan. Ja muita en halua kun sen isän.
Tiedän että isänä on paras, koska meillä on jo yksi lapsi, jota en ole synnyttänyt vaan on miehen aiemmasta suhteesta, nyt jo murkku. Kyse ei ole kuitenkaan myöskään siitä, että häneltä puuttuisi uutuuden viehätys, joka mulla asiassa on. Se on vaan niin saat**an jäyhä, ajattelematon, idiootti ym. Ilmeisesti olen antanut liian pärjäävän vaikutelman, koska nyt haluaisin jonkun tätä vauvaa mun kanssa kongreettisesti odottavan. Ja muita en halua kun sen isän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tämä kirjoituksesi tulevalle isälle,jospa siitä heräisi!
Miehesi todella kuulostaa vastuuntunnottomalta törpöltä, anteeksi vain. Mielestäni jokaisella odottavalla naisella pitäisi olla tukea, turvaa ja kannustusta.
kerro miehellesse miten koet tilanteen.. ehkä miehesi jännittää uutta tilannetta tai jotain.. kannattaa keskustella RAKENTAVASTI JA AIKUISMAISESTI..
Mieleeni tulisi, että miksei miehesi ole vauvasta innostunut, jos kerran lapsi on toivottu ja entuudestakin on jo yksi? Jos hän on muutenkin luonteeltaan sellainen hieman 'jäyhä jököttäjä', voiko kaikki johtua siitä,että hänen on vaikea näyttää tunteitaan ja vauvasta höösääminen tuntuu epämiehekkäältä? Puhu asiasta ja kerro, miten itseäsi masentaa hänen osallistumattomuutensa. Ja yritähän raahata se köriläs mukaan viimeistään synnytykseen vaikka sitten korvasta vetämällä (myös lahjonta, kiristys ja uhkailu voivat toimia). Kyllä siinä tilanteessa pulpahtavat tunteet pintaan uunituoreelta isältäkin
Mielestäni, ja vain minun mielestäni, asia kannattaisi ottaa keskusteluun, vaikka totuus onkin, että miehen pitäisi itse jotakin tajuta. Ongelma vain saattaa piillä siinäkin, että kun mies ei ole ollut valmennuksessa tai missään muussakaan mukana, ei herra tajua lähestyvää vauvanhajua.
Meilläkin oltiin yhtä törppöjä. Sukulaiset kysyivät mieheltä, kuinkas pitkällä ollaan, eikä äijällä juuri ollut aiheesta käsitystä. Ennen valmennuskäyntiä kerroin viikot siltä varalta, että joku kysyy. Valmennukseen kuitenkin lähti mukaan, nihkeästi, mutta lähti kuitenkin. Asiasta keskustelu ja terveydenhoitohenkilökunnan suhtautuminen vauvan tuloon kai järkyttivät miehen ymmärtämään, mistä oikeastaan on kyse. Viimeinen valmennus, käynti sairaalassa, havahdutti miehen täysin.
Mutta tämä kaikki herääminen tapahtui vasta, kun mahalla oli kokoa, kävelyni hieman vaikeaa ja äitiyspakkauksen minivaatteet havahduttivat konkreettisesti siihen, mitä tuleman pitää. Toivoa siis vielä on, että ymmärtää asian vakavuuden näillä viimeisillä viikoilla. =O)
Tsemppiä.
Kuulostaa erittäin tutulta eli mun ukko on samanlainen. Mut mäkään en aio pakottaa miestä mihinkään, tekee niinkuin parhaaksi näkee. Mä olen orientoitunut siihen, että yksin on pärjättävä ja kyllä pärjäänkin, olen jo iso tyttö ;)
Mä olen kans aina vihjaillut, että tulisiko mies mukaan neuvolaan, ultraan tms, mutta pienistä lupailuista huolimatta ei ole koskaan tullut. Ja kun mulle tuli tavaroiden hankkimisinto, niin mies ilmoitti, ettei MITÄÄN tavaroita tarvi hankkia ennen kuin lapsi on terveenä maailmassa! Eli hän hommaa kaikki kun minä olen sairaalassa.. Jaaha.. Kai se on pelkoa siitä, ettei kaikki menekään hyvin, tiedä häntä. Hänelle jo kolmas lapsi ja mulla vasta ensimmäinen, ja toivoisin kovasti, että mies "huomioisi" raskauteni paremmin. Hänen asenne tuntuu olevan se, että on hän tämän pari kertaa ennenkin nähnyt, tuttu homma.. Huokaus..... Se siitä ymmärtäväisyydstä! :)