Olenko jotenkin outo vai? Lapsettomuudesta vuosia kärsineenä (en tiedä voinko tulla raskaaksi; kaikki on tutkittu, mutta varsinaista vikaa ei löydy kummastakaan) toivon, että nämä kivut ja vuoto ovat merkkinä keskenmenosta :( Tietäisinpä edes, voinko tulla raskaaksi. Lääkäriaika on jo varattuna. En osaa ajatella näin alussa sitä, että sisälläni olisi ihmisen alku. Olisikin! Kesken tai ei! Ymmärrän toki niitä, jotka ovat jo kauan odottaneet ja orientoituneet raskauteen. Itselläni on vain ajatus: Olisipa edes keskenmeno!!!
TOIVON keskenmenoa
Friikki
83791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Otsikkosi oli hieman harhaanjohtava,mutta luettuani tekstisi...ymmärän sinua.
Ajatuksesi ja jopa toiveesi ovat ymmärettäviä.
Suotta häpeät tai jotain...sitä niin toivoo edes jotain merkikiä kyvystä tulla raskaaksi.
Tosi pelottava otsikko, nousi karvat pystyyn!! Älä kuule toivo kekenmenoa se on ihan kauheeta!
Itselläni on ollut tähän mennessä yksi keskenmeno. Vielä ei ole lasta, mutta toivon hartaasti, että sellainen minulla ja miehelleni lahjoitettaisiin. Tässä vaiheessa voin kertoa, että olen hyvin kiitollinen, kun ainakin kerran sain hetken nauttia ajatuksesta, että olin raskaana. Se oli ihanaa! Ja ymmärrän näin sinua.
Eipä ollut keskenmenoa... :( Se siitä sitten. Edelleen toivon, että edes sellainen minulle suotaisiin. Murehtikaa te rauhassa keskenmenojanne; eivät ne vielä ole ihmisiä. Eläinmaailmassa tätä tapahtuu jatkuvasti. AInoan sympatian saavat ne, jotka joutuvat kuolleet vauvansa synnyttämään. Muuten ei kyllä sympatiaa täältä heru. Shit happens. As if...
Eläinmaailmassa tuota tapahtuu jatkuvasti. Geeneistä valitaan lisääntymään vain ne parhaimmat... Shit happens, mutta ei lisäänny, kai jokin tarkoitus silläkin..
Ymmärrän silti kantasi, tiedän monen ajattelevan samalla tavalla. Hyväksyttävää, mutta ei sekään, että voi saada keskenmenon tarkoita sitä, että voisi kyetä saamaan lapsen. Itse olen silti kiitollinen raskaudesta, joka minulle jokin aika sitten suotiin, vaikka se meni kesken. Tiedän ainakin, että pystyin silloin hedelmöittymään, ja vieläpä hyvin helposti (ekasta kierrosta). Jotkut eivät hedelmöity, toiset saavat toistuvia keskenmenoja. Kaikki kai ovat itsekkäitä, eivät ymmärrä kuin oman tuskansa, itsekkään kaipuunsa saada jälkeläinen. Vaikka kyllä minä ymmärrän, paitsi en sinua tietenkään, ethän sinäkään minua. Mutta muita samassa tilanteessa olevia säälin kovasti.
Mielestäni kesken meno on kova paikka. Ensin on henkisesti onnessaan; olen raskaana, kohta isku vasten kasvoja; lapsesi on kuollut. Ja mitä kaikkea tästä seuraa, ei vain lapsen kuolema vaan kauhea rumpa sairaalassa, päätökset mennäkö kaavintaan vaiko lääkkeelliseen synnytykseen. Ja sitten vielä lähteä saamaan lapsi ulos, toimenpiteisiin. Rankkaa henkisesti. On totta, että on kovempi paikka synnyttää lapsi, joka jo melkein olisi syntynyt, kuin pieni alku, mutta kyllä pientä alkuakin voi rakastaa. Ja sekin menetys on hyvin kova ja läpikäymistä vaativa asia.
Yritetään kuitenkin olla luottavaisia ja toivoa parasta. Kaikki eivät suinkaan saa lasta heti, mutta monet ennemmin tai myöhemmin. Ja muistetaan aina, että lapset eivät ole oma ansio.
Hyvää jatkoa kaikille! Koitetaan jaksaa!
kunnes kahden vuoden yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi.
voi sitä onnea.
ensin pelkäsin viikkotolkulla antaa itselleni luvan rakastaa lastani ja kun sen tein, kului muutama viikko ja lapseni kuoli sisälleni.
jo elossa olleen lapsen menettäminen oli minulle ainakin niin rankka juttu henkisesti ja fyysisesti (mielestäni fyysistä kipua vähätellään keskenmenon suhteen), etten enää ikinä halua sellaista kokea.
joka kuukausi pelkään, että negaan ja vielä enemmän pelkään plussaamista, koska en enää kestä ajatusta toisesta km:sta.
ensimmäisestä km:sta kulunut yli vuosi...
sullakaan, voin kertoa kuusi keskenmenoa kokeneena, että mieluummin olisin ne jättänyt kokematta ja ollut tulematta raskaaksi. Se jatkuva jäytävä pelko ja jokaisen nipistyksen tulkitseminen on raskaampaa kuin osaat kuvitella.
Taidat olla päästäsi sekaisin, kun tulet keskenmenopalstalle kertomaan eläinmaailman laeista.