Lainaus uusimman päikkärin pääkirjoituksesta:
"Jumala näyttää valtasuuruutensa myös siinä, ettei hän suo lapsia kaikkiin perheisiin. Se ei ole rangaistus eikä huonommuuden osoitus vaikka varmasti siltä tuntuu."
Miten on lapsettomat parit, oletteko tunteneet asiaankuuluvasti huonommuutta asian vuoksi?
Entäs tämä lausahdus:
"Emme kanna huolta lapsistamme ja näe vaivaa heidän vuokseen pelkästään kansainvälisten sopimusten takia."
Heh, kuinkahan moni ajattelee lasten kasvatuksesta tyyliin "ei tätä kyllä YK:n julistuksessa ole mainittu mutta ehkä näin pitää rakastavan vanhemman toimia"?
"Jumala näyttää valtasuuruutensa myös siinä, ettei hän suo lapsia kaikkiin perheisiin. Se ei ole rangaistus eikä huonommuuden osoitus vaikka varmasti siltä tuntuu."
Miten on lapsettomat parit, oletteko tunteneet asiaankuuluvasti huonommuutta asian vuoksi?
Entäs tämä lausahdus:
"Emme kanna huolta lapsistamme ja näe vaivaa heidän vuokseen pelkästään kansainvälisten sopimusten takia."
Heh, kuinkahan moni ajattelee lasten kasvatuksesta tyyliin "ei tätä kyllä YK:n julistuksessa ole mainittu mutta ehkä näin pitää rakastavan vanhemman toimia"?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onko sinusta oikein valvoa tuolla tavalla toimittajasedän erheissä ja vikoilla? Huumorin ystävät ry:llä eivät oikeasti kirjoittaisi noin.
täytyy sietää kritiikkiä.
Niin ne tekevät muissakin lehdissä.
Ai niin, anteeksi unohdin. Päivämiehen kirjoituksia ei ole lupa arvostella.
niin on malka lukijan silmissä!
Samaan kiinnitin huomiota. Kaikki kiinnittäisivät huomiota, jos sanottaisiin näin: "ei se ole Jumalan rangaistus, että lapsia tulee toistakymmentä, vaikka se siltä varmasti joskus tuntuukin".
Itsestäänselvyyksiä ilmeisesti on kuitenkin joskus hyvä sanoa, kun jotkut ehkä tuntevat huonommuutta...
tällaisesta vain helposti asianosaiset pahastuvat. Sama juttu, kun naimisissa olevat painottavat sinkuille "yksinäisenkin ihmisen elämä on arvokasta". Mitä sanoisivat, jos sinkku sanoisi heille, että "ei sun tartte alemmuutta tuntea, vaikka naimisissa oletkin"?
lestadiolaisuudessa, siitä ei pääse mihinkään. Tai siis naimisissa olevat vähättelevät, pitävät jotenkin raukkoina ja paljosta paitsi jääneinä. Ja etenkin maaseudulla/pohjoisessa käsittääkseni useilla uskovaisilla nuorilla elämän tarkoitus tuntuukin olevan päästä naimisiin, mahdollisimman nuorena. ja vanhemmat tukee tällaista ajattelua. "Yksinäisiä" surkutellaan ja sanotaan sellaisia muka lohduttavia lauseita kuin "kyllä sinunkin elämälläsi on tarkoitus" ja "kyllä Jumala sinullekin puolison antaa jos niin on tarkoitettu".
Täällä etelässä kyllä on mielestäni kasvamassa uudenlainen nuoriso, 30-vuotta lähestyviä tai sen yli ihmisiä, jotka ovat sinkkuja ja ylpeitä siitä, onnellisia että heidän ei tarvitse tyydyttää alati ja holtittomasti kasvavan lapsijoukon tarpeita.
Ikäänkuin seksi muka olisi sen arvoista, että sen hinnaksi kannattaisi maksaa 15-lapsinen perhe. Itse mielummin eläisin ilman seksiä! Lestadiolaisuudessa kun on niin voimakkaana se kahtiajako naimisissa oleviin ja naimattomiin; seksiä saaviin ja sen puutteessa oleviin. Mielestäni on silkkaa kidutusta, että tämä jako on niin silmiinpistävän jyrkkä, kyse on kumminkin ihmisen perustarpeesta. Varsinkin kun kaikenlainen muukin läheisyys ennen avioliittoa on enemmän tai vähemmän syntiä: halaukset, suudelmat, sängyllä yhdessä pötköttely. Näitä ehkä jotkut silti tekevät, mutta kamalaa on se, että he kumminkin tuntevat siitä huonoa omaatuntoa tai vaikkeivat tuntisikaan, niin syvällä sisimmässä tietävät sen olevan "väärin". Väärin on se, että niin kauniista asiasta kuin kahden ihmisen välisestä läheisyydestä tehdään syntiä, ja etuoikeus läheisyyteen on niillä, jotka ovat valmiit uhraamaan elämänsä ja ruumiinsa(naiset)jatkuvalle lapsensaamiselle.
Vastauksena tällaiselle sinkkujen vähättelylle uskovaisten sinkkujen tulisi olla päinvastoin ylpeitä ja iloisia sinkkuudestaan. Onpahan aikaa enemmän itselleen ja elämä on helpompaa. Eikä seksuaalisuuttaan tarvitse kieltää, vaikka on sinkku, vaan siitäkin voi olla ylpeä. Ei seksuaalisuus ole syntiä, vaikka uskonkäsityksen mukaan seksi olisikin sallittua vain avioliitossa. Ja lopuksi, syntiin eli seksiin sortuminen ennen avioliittoa ei ole mikään maailmanloppu, vaan synti muiden joukossa kuten vaikka pahat ajatukset läheistä kohtaan. Pienestä asti jatkunut seksin tabuksi tekeminen vaan saa sen tuntumaan jotenkin hirvittämän ylitsepääsemättömältä synniltä, mutta saa senkin anteeksi niin kuin muutkin synnit. Minä ainakin tiedän monta lestadiolaista, jotka ovat harrastaneet seksiä ennen avioliittoa, ja ovat onnellisesti sen anteeksi saaneet ja uskoneet. ja ehkä sortuvat taas uudelleen, mutta armohan on pohjaton, niin kuin muidenkin syntien kohdalla...
Olen itse avioliitossa ja kohtuullisen onnellinnen silloin kuin jaksan asiaa miettiä. Aika paljon kärsin siitä, että ajatustenvaihto ja läheisyys puolison kanssa jäävät arjessa niin vähiin.
Sinkkuystävilleni yritän puhua järkeä ja malttia, sillä avioliitto on suuri riski rakastetun keskustelumahdollisuuksille rakastetun kanssa. Titysti voi käydä, ettei saakaan ainakaan heti lapsia tai saa vähän harvempaan, mutta yleensä käy niin, että jos avioituu ihmisen kanssa, jota pitää mukavana ja jaonka kanssa keskustelemisesta nauttii, saa varautua siihen, että kaikkien muiden kanssa ehtii ja voi keskustella paljon enemmän kuin aviopuolison kanssa!
Kannattaa kaksikin kertaa miettiä ennen kuin uhraa liostavan ihmissuhteen seksille (johon siihenköään ei sitten ole enää aikaa saati voimia...)
Syntiin joutuminen on aina tappio Jumalan lapselle. Tapahtuipa se seurusteluasioissa, tai missä muussa elämäntilanteessa tahansa.
Ei turhaan anneta Raamatussa ohjetta, että "nuoruuden himot vältä."
"Kuuliaiset lapset Jumala on luvannut hyvästi siunata, mutta tottelemattomia hän rankaisee."
Se on todella totta ja todeksi nähty elämässä.
Millä kaikella Jumala voi siunata kuuliaiset lapset? Se voi siunata todella runsaasti, vaikka se matkanteko ei aina niin hyvin onnistukkaan, mutta on sydämen halu uskoa ja korjata asioita.
Tunnen lukemattomia ihmisiä nuoruuden ajalta, jotka ajattelivat samoin, kuin viestissäsi ja hyvin monet heistä ovat maailmaan joutuneet.
Jumalan lapsen elämä on ainaista kilvoittelua syntiä vastaan.
Kun muistelen omaa seurusteluaikaa, sekin on eräänlaista taistelun aikaa ja vihollinen saa voittojakin, mutta tuo ajattelutapasi syntiin
joutumisen suhteen ei lähde uskovaisesta , valvovasta sydämentilasta.
Siitä ei ole pitkä matka maailmaan, jos ei ole jo siellä.
Niin vaarallinen paikka se on.
Jos uskovaisen sydämen valtaa synnin luvallisuus, niin siitä on huonot seuraukset.
Minusta taas avioliitto tuo mukanaan hirvittävän määrän synnin houkutuksia, joita avioitumaton ei tule ajatelleeksikaan.
Hirvittävät mahdollisuudet vallankäyttöön puolisoa ja mahdollisia lapsia kohtaan. Ajattele, puoliso elämäniäksi sitoutunut minuun, mikä tilaisuus saada aikaan helvetti maan päälle. Samoin lasten laiminlyönti ja heitteillejättö on suuri kiusauas ja tässä asiassa on suurta synnin luvallisuutta uskovaisten keskuudessa. Alle 15-vuotias saatetaan jättää itseään nuorempia hoitamaan tuntikausiksi. Tätä on pidettävä lastenoikeuksien loukkauksena.
Kovin pieniä näihin verrattuna ovat ne synnit, joihin sitoutumaton ihminen on edes mahdollinen syyllistymään. Esim raiskaus avioliitossa on seurauksiltaan huomattavasti tuhoisampi, kuin jos sen tekee henkilö, joka ei ole ´vakituinen kumppani. Vaikia en halua vähätellä minkään raiskauksen seurauksia.
Mutta avioliitto tuo ihmiselle niin suuren vallan toisen henkilön ja mahdollisten lasten elämään, että se tuo mukanaan tuhatkertaiset synnin vaarat, tilaisuudet, hoiukutukset - ja sitä myötä seuraukset!
miksi avioliittoa sitten niin ihannoidaan? Miksi naimisissa olevat ovat ikään kuin parempia? Ja "vanhojapiikoja" surkutellaan. Miksi kaikki uskovaiset tuntuvat niin kovasti kumminkin haluavan naimisiin, eivätkö he vain halua ymmärtää, mitä kaikkia vaikeuksia avioliitto voi tuoda (ja useimmiten tuo)tullessaan.
Siitä olen kanssasi hyvin samaa mieltä, että kyllä avioliitossakin on synnin mahdollisuuksia vaikka millä mitalla, ihan törkeyksiin saakka. On totta, että puolisoa on helppoa alistaa ja käyttää valtaa häneen sillä verukkeella, että " ei se kumminkaan mihinkään tuosta lähde". Puhumattakaan seksiin painostamisesta, raiskauksistakin. Kun näkee sellaisia perheitä, joissa syntyy lapsi alle/hieman yli vuoden välein, voi vain miettiä, kumpikohan puolisoista on ollut se aktiivinen osapuoli siinä, että uusi vauva on alulle niin nopeasti laitettu. Naisellahan seksihalut katoavat ja yhdyntä on kivulias useiksi kuukausiksi synnytyksen jälkeen, en todellakaan usko, että vaimo väen vängällä haluaa harrastaa seksiä, varsinkaan, kun riskinä on, että siitä seuraa heti uusi raskaus kaikkine vaivoineen.
Olkoon vaikka kuinka niin, että kaikki uskovaisetkin ovat heikkoja ja lihallisia, niin ei se silti oikeuta miehiä toteuttamaan lihallisia tarpeitaan milloin vain haluavat, vaimon haluista viis, pitää kyllä kyetä eläytymään naisen osaan ja siihen, miten rankka prosessi ihmiskeholle raskaus, synnytys ja imetys on, sekä tietysti vauvan hoito, joka loppujen lopuksi kuitenkin jää enemmän vaimon vastuulle.
Avioliitossa tietenkin myös nainen voi olla alistava osapuoli, ja kohdella puolisoa törkeästi. Useimmiten se ehkä kuitenkin on mies, juuri tuosta seksiin liittyvästä syystä. Olkoon niin tai näin, on törkeää, jos avioliiton suojissa tehdään kumppanille kamalia asioita, piikitellään, alistetaan, vähätellään, pakotetaan, jopa hakataan. Sellaisissa tilanteissa olisi kyettävä olemaan vahva ja lähtemään sellaisesta suhteesta, edes erilleen asumaan, jos virallinen avioero tuntuu liian pahalta. Sitä ei saisi leimata synniksi, sillä jokainen, joka on sydämessään uskomassa tietää, ettei taivaspaikka ole kiinni sellaisesta asiasta. Tärkeintä on, että on halu uskoa ja luottamus Jumalaan, joka kyllä näkee jokaisen ihmisen sydämeen ja tietää, mitkä asiat siellä ovat todella taivaaseen pääsyn esteenä.
Jospa mieheni lukisi tämän ja varsinkin ymmärtäisi...
...järkevää lukea tekstiä kokonaisuutena.
Ei maailmassa ole tekstiä, josta ei tuolla tekniikalla komiikkaa löytyisi.
Järkevää minkä kannalta? Esimerkiksi uskoisin, että minun puheeni ovat kokonaisuutena melko järkeviä (paljon sanottu!), mutta joskus päästän suustani sammakoita tai hölötän hölmöjä. Varmasti koomista, mutta mitä sitten?
...vapaa päättämään, miltä pohjalta tekstikokonaisuutta lukee ja mitkä poimii tekstistä olennaisina asioina esille, joko komiikkana tai muista syistä.
Kirjotitajan tarkoitus on kuitenkin pääsääntöisesti tuoda esille ajatuskokonaisuus, vaikka seassa voi olla "sammakoita".
Siksi onkin koomista lukea sellaisia lainauksia kuin "Nuoruuden himot vältä" kun tekstissä puhutaan vähän toisesta asiasta...
...asia näyttää erilaiselta ja jopa koomiseltakin, jos lukijoiden ajatuksissa sana "himi" käsitetään eri tavalla.
Himo = kukin määrittelee sen itse?
Mistä asiasta tekstissä muuten puhutaan?
Liian kiihkeästä argumentoinnista :)
Sinkuille tarkoitetut hedelmöityshoidot ja kohdunvuokraukset tulevat olemaan kova sana tulevaisuudessa.