Olen sairastanut nyt jo yli kuusi vuotta, eikä syytä löydetä. Olin taas tutkimuksissa tällä viikolla ja ensi maanantaina kuulen vastauksen ja nyt on puhuttu, että enää ei tutkittaisi. Olen taas niin toiveikas, että nyt löytyy syy sairauteeni. Myös 23 vuotta kestänyt parisuhde on katkolla, harkitsemme eroa. Toinen pojistamme on murrosiässä ja aiheuttaa monenlaista huolta. En tiedä kuinka jaksan ensi maanantain jälkeen, nämä tämän hetken paineet on liikaa. Haluaisin elää onnellista elämää, lasteni isän kanssa. Näkeekö kukaan minkäänlaista toivonkipinää?
Mistä löytäisin toivonkipinän?
väsynyt
1125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
en ole ennustaja.
Aivan kokemuksen rintaäänellä kirjoitan.
Kai olet ollut psykologilla terveysasioidesi kanssa. On raskasta sairastaa ja elää epätietoisuudessa, tarvitsisit asiantuntijan apua pohtimaan elämän solmukohtia. Henkiset asiat vaikuttaa paljon fyysiseen terveydentilaan ja voivat jopa aiheuttaa sairauskohtauksia.
Tärkeintä on lakata nyt miettimästä mikä kauhea tauti vaivaa. Pitää miettiä mitä on poissuljettu, mitä sinulla ei ainakaan ole.
Onko sairaudella joku tärkeä osa elämässäsi?
Parisuhdeasioissa jos vain mahdollista menette parisuhdeneuvojalle, etkä odota minkään ennustajan neuvoa. Asian eteen pitää itse nähdä vaivaa.
Murkkuun on tärkeä pitää joku pienikin ote, ja pitää linjansa asioissa eikä lipsua. Niitä rajoja testataan nyt.
Tässä neuvoja monta asiaa kokeneelta mutsilta.