Poika on liikunnallinen, erittäin ketterä ja voimakas mutta psyykkisesti todella herkkä. Hermostuu ja loukkaantuu heti jos joku tahallaan tekee jotain sellaista minkä hän kokee vääräksi, mikä sattuu tms. Eli lajin ei saisi olla raju eikä siinä saisi ottaa kipeetä millään tavalla.
Enemmän kevyttä ja leikkimielisempää (tässä vaiheessa). Ei hakkaamista ja potkimista :)
Enemmän kevyttä ja leikkimielisempää (tässä vaiheessa). Ei hakkaamista ja potkimista :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lasten kannalta liikuntaharrastukset ovat vanhempien puolelta ohjattuja ja vasta osittain omia intressejä loppu peleissä.
Jo päätät ohjata poikasi kamppailulajien pariin, huomio ainakin:
-HYVÄ SEURA. Tämä on a ja o. Lajista riippumatta kirjo on monenlainen lasten harrasteryhmien tarjoajien osalta. Hyvässä seurassa on panostettu "oikeiden" lapsiohjaajien motivointiin ja kouluttamiseen. Jos huonosti käy, niin seurassa lasten ohjausta tekevät nakitetut "vihreä" vyöt.
Hyvässä kamppailulajiseurassa lasten ohjaus on liikunnallisesti oikeaoppista ja oikean tasoista, huomioiden erilaiset lapset.
Fyysiset ominaisuudet kuulostavat riittäviltä. Esim. Judo ja Taekwondo ovat kuitenkin varsin erilaisia lajeja. Painopistevaihtelua eri lajivaatimusten välillä on ainakin voiman ja notkeuden välillä.
...hyvä idea ohjata kamppailulajien piiriin, jos on agressioherkkyyttä.
Muitakin hyviä harrastuksia löytyy, pojallesi suosittelisin luonteen vuoksi yksilölajia. Joukkue- tai parilajeissa saattaa mielekkyyttä haitata juuri tuo kritiikin ja epäonnistumisen vähäinen sieto.
Harkitsin jossain vaiheessa hiukan samankaltaiselle(ja samanikäiselle) juniorilleni sirkuskoulua. Ei, se ei ole vitsi. Oli vaan täällä päin kurssi täynnä.
Itse asiassa juuri Turun suunnalla lienee tuohon erinomaiset mahdollisuudet.
Sitten tietty yleisurheilu, voimistelu, kiipeily ym. urheilulajit voisivat olla kiinnostavia hänelle.
-T
Voin omalta osaltani sanoa, että ainakin minua rauhoitti kummasti kun menin budolajien pariin kakarana. Olin juuri akressiivinen lapsi kiusasin ja tein kaiken laista pahaa näpistyksistä ilkivaltaan.
Jo vuoden harjoittelun jälkeen olin kuuulemma rauhoittunut erittäin huomattavasti. No itse en enää harrasta karatea mutta kumpikin lapseni sitä harrastaa ja pitää siitä "jumalattomasti"
...mutta lapsella(en puhu esimerkin tapauksesta tässä yhteydessä), jolla on todettuja persoonallisuuden häiriöitä, homma ei välttämättä mene noin hienosti.
Sinä olet ilmeisesti ollut vain jossain suhteessa liian vähälle huomiolle(ainakin alitajuisesti) jäänyt ja se ei indikoi yllä mainittuja.
Hienoa silti, että sait tasapainon budon kautta ja lapsesikin vietyä hienoon harrasteeseen.
-T
Poika ei ole aggressiivinen eikä mitenkään häiriintynyt. Hänellä on ehkäpä vain normaalia vahvempi käsitys oikeasta ja väärästä eikä näin ollen ymmärrä miksi joku on häntä kohtaan "väkivaltainen" (kun se kerran on väärin). Herkkyydellä tarkoitin tätä, että hänestä tuntuu pahalta, jos joku kiusaa häntä, tönii yms. mitä nyt saattaa ilmetä lasten kesken. Jotkut lapset kun turvautuu ensimmäisenä fyysiseen "väkivaltaan" jos jotain sanaharkkaa tm. tulee.
Poika on myös kipuherkkä ja on jo muutaman kerran pyörtynyt satutettuaan itsensä.
Itämaisissa lajeissa kiehtoo se ulkoisen tien kanssa tuleva sisäinen tie. Uskon näiden jalostavan ihmistä myös sisäisesti ja lapsille saattaa olla parempaa tekemällä "rauhoittuminen" kuin se, että istutetaan lootusasentoon ;)
Lajin kautta hän voisi saada sisäistäkin vahvuutta ja voimaa tuon herkkyytensä rinnalle.
Mielestäni tärkein kriteeri olisi löytää seura jossa on erilliset lastenkurssit. Käsittääkseni lapsesi ikäisille opetetaan asiat junnukursseilla enemmän leikkien ja pelien kautta. www.kamppailulajit.net on hyvä sivusto katsastaa paikkakuntasi harrastus mahdollisuudet, ota rohkeasti yhteyttä seuroihin ja kysy suoraan miten heillä toteutetaan lapsesi ikäisten harjoittelu. Tietysti, kysy onko lapsellasi kaveria kuka haluaisi lähteä mukaan harjoittelemaan, motivaatio pysyy korkeammalla kaverin kanssa.
Terve!
Varmasti kaikki budolajit ovat nuorelle kaverille hyväksi. Fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös henkinen puoli kasvaa, ja budolajeista löytyy eri tavoin haastavia ja palkitsevia lajeja. Lisäksi budoharjoittelu opettaa keskittymiskykyä ja kurinalaisuutta sekä totuttaa fyysiseen kontaktiin, mitä ei nykyajan tietokoneaikana välttämättä tapahdu pihalla leikeissä. Budoharjoittelu on kaiken lisäksi myös hauskaa!
Budoharrastajien keskuudessa vallitsee tervehenkinen ja reilu meininki, joten suosittelen budolajeja lämpimästi kaikille junioireille. Suosittelen kuintenkin, että tarkastat seuran tason ennen kuin viet lapsesi treeneihin esimerkiksi käymällä seuraamassa harjoituksia. Kuten joku jo mainitsikin, seura lieneen tärkeämpi tekijä kuin itse laji tässä kysymyksessä.
Eräs mainitsemiesi kriteerien mukainen laji voisi olla aikido. Ao. linkeissä on informaatiota aikidosta lajina, sekä junioriaikidosta.
http://www.finland-aikikai.fi/aikido.php?sivu=aikido_esittelysivu.php&osa=aikido
http://www.finland-aikikai.fi/aikido.php?sivu=aikido_junioritsivu.php&osa=aikido
Toivottavasti poikasi löytää itselleen mieleisen harrastuksen budolajien joukosta!
Mutta mistä tällainen noviisi tietää mikä on hyvä seura :) Ellei ole mitään käsitystä mistään, on hiukan vaikea arvioida jonkun hyvyyttä tai huonoutta.
Judo on mielestäni rento harrastus siinä mielessä, että siellä on mukavat opettajat ja judon ohella on myös paljon pelejä ja leikkejä esim. pyllypallo, polttopallo, kuka pelkää mustaa miestä jne. Varsinkin alussa. Samala opetellaan sidontoja ja kaatumista ja tämmöistä. Mielestäni hyvin rauhallinen laji.