Olen harkinnut keskikokoisen snautseri uroksen ottamista mutta rodulle tyypillinen kovapäisyys mietityttää. Olen aika kokenut koirien kanssa koska perheessä on aina ollut koiria mutta onko snakun kasvattaminen kuitenkin liian haasteellinen urakka minulle. Tietysti olen ajatellut että menemme heti rokotusten jälkeen tokoon, siellähän sitä parhaiten oppii.
Haluan hyvin koulutetun koiran josta voi olla ylpeä niin vieraissa paikoissa kuin kotona ja lenkillä. Tietenkään koira ei mikään robotti ole vaan inhimillinen eläin.
Meillä on kotona ollut choweja ja ne ovat myös kovapäisiä mutta kyllä niille on aina tavat saanu opetettua kunhan vain on itsekin jäärä. :)
Olen myös miettinyt että ovatko urokset hyvinkin paljon kovapäisempiä kuin nartut.Niin kuin yleensä roduissa on...
Haluan hyvin koulutetun koiran josta voi olla ylpeä niin vieraissa paikoissa kuin kotona ja lenkillä. Tietenkään koira ei mikään robotti ole vaan inhimillinen eläin.
Meillä on kotona ollut choweja ja ne ovat myös kovapäisiä mutta kyllä niille on aina tavat saanu opetettua kunhan vain on itsekin jäärä. :)
Olen myös miettinyt että ovatko urokset hyvinkin paljon kovapäisempiä kuin nartut.Niin kuin yleensä roduissa on...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olis kiva saada jotain infoa asiasta tietäviltä. :)
Hei,
Meillä on nyt 7 kk vanha keskarityttö, joten minulla ei ole pitkällistä tietoa snautserista, mutta tässä kuitenkin meidän kokemuksia.
Ensinnäkin koira on aivan erilainen sisällä kuin pihalla. Sisällä koiramme on rauhallinen ja yleensä äärimmäisen kiltti. Mitä nyt kuskailee tavaroita sinne tänne. Koiruli ei ole koskaan ollut mikään erityisen innokas esim. puremaan käsiä, antaa käsitellä itseään suht hyvin, ei ole vielä kertaakaan kakannut sisälle ja sisäsiistiksikin oppi varsin pian. Sisätiloissa koiralle on helppo ollut opettaa peruskäskyt istu, maahan, seiso jne.
Mutta, mutta sitten ulkona ongelmat alkavat. Ensinnäkin koira vetää, mutta kaikista hankalinta on muiden koirien kohtaaminen. Pentumme on nimittäin ollut remmirähjääjä heti ensimmäisestä näkemästämme koirasta lähtien. Vapaana ollessa tutustuminen muihin koiriin onnistuu kuitenkin hyvin. Lisäksi ainakin meidän snautserimme on varsin epäilevä, kaikki vähänkin omituiset äänet ja hahmot pitää murista ja haukkua. Välillä tuntuu, että ulkona ollessa kontakti koiraan katoaa ihan täysin. Metsässä vapaana ollessaan koira tulee hyvin luokse, mutta jos vastaan tulee vieraita ihmisiä tai eteenkin koiria, niin tänne-huuto on ihan turha, koiramme vain juoksee vieraita kohti, haukkuu hurjasti ja ottaa tanakan puolustusasennon.
Olemme käyneet tokossa, ja siellä koiramme on äärimmäisen vaikea keskittyä. Olemmekin koulussa keskittyneet lähinnä muiden koirien läsnäoloon tottumiseen ja opetelleet varsinaiset tokoliikkeet vasta sitten kotona.
Urosten ja naaraiden erosta minulla ei ole kokemusta, mutta olen tavannut erittäin rauhallisen ja leppoisan oloisen urospennun, mutta olen myös nähnyt uroksen, joka oli varsin rähinäherkkä. Taitavat siis ennen kaikkea olla snautseritkin yksilöitä.
Eli siis ainakin meidän pennulla on paljon hyviä puolia, mutta myöskin joitain vähemmän hyviä puolia. Rakas koiramme on silti ja tarjoaa kyllä mukavasti haastetta;). Pentu on meidän ensimmäinen koira, joten etköhän sinä tuolla koirakokemuksella hyvin tulisi toimeen snakun kanssa.
Niin, ehkä se rähiseminenkin loppuu kun aikuistuu, tai jos se vähän edes rauhottuisi. :) Olisihan se kiva jos pystyisi kaveri olemaan myös kavereiden koirien kanssa olemaan. Toisaalta sehän taitaa snakuille olla tyypillistäkin...
Miten muuten koiran viihtyy yksin? Onko tehnyt pahoja? Haukkuuko kun yksin? Vai nukkuu vain. Asumme kerrostalossa ja snakun vahtivietti ha haukkuherkkyys mietityttää. Oon vain niin ihastunut rotuun että mitään muuta koiraa et nyt voisi kuvitella ottavani.:)
Toivottavasti rauhoittuu ja niin uskonkin kunhan koira saa lisää itseluottamusta.
Tuo jäikin mainitsematta, koiramme on tullut hyvin toimeen yksikseen 6 - 7 tuntia päivässä, luulisin, että lähes koko tuon ajan koira nukkuu. Ainakin naapurien mielestä meillä on ollut ihan hiljaistakin;). Tuhojaan se ei ole tehnyt, tosin meillä on koiralle iso kasa pahvilaatikoita, joita se kyllä repii mielellään.
Vahtivietti voi kyllä kerrostalossa olla ongelma, sillä ainakin meidän koira on herkkä oudoille äänille. Mikään turhaan haukkuja se ei kuitenkaan ole, mutta kaikista vähänkin epäilyttävistä asioista kyllä ilmoitetaan tasaisella murinalla joka jossain vaiheessa vaihtuu Snautserin komeaan haukkuun. Itse asumme rivitalossa, joten varmuudella en osaa sanoa, miten koira reagoisi esim. rappukäytävistä tuleviin ääniin. Yksi kuvaava esimerkki snautserin terävyydestä on se, että ainakin meidän pentu haukkui ja murisi pari iltaa ikkunassa oleville heijastuksille.
Mutta tosiaan, yksilöitähän nuo ovat ja perusluonteeltaan meidänkin pikkuinen on kyllä rauhallinen, mikä on minusta oikein mukava asia.
Koiran hankkiminen on kyl helv iso asia, oon miettiny ja soutanu niin pitkään. :) Tietysti ainahan tahtomattaankin koirasta jotain huolta tulee, mutta jos ei nyt heti häätöjä kuitenkaan. :o
Olen miettinyt että ehkä sen turhan haukkumisen saa kouluttamalla pois, heti pennusta lähtien. Pikku wuh nyt kuuluu koiran kun koiran suusta kun se valppaana kuuntelee ääniä.
Olen ajatellut myös että yritän sosiaalistaa pentua heti pienestä lähtien esim muiden koirien suhteen ettei tulisi rähinäroopea.
Ensinnäkin tuohon ulkona haukkumiseen tulee puuttua jo ihan pienenä, muuten olet pulassa. Meidän uros on ollut paljon helpompi kuin narttu. Kannattaa tutustuttaa koira jo pentuna muihin koiriin, muuten tulee taas ongelmia. Snautserilla ei ole sellaista mielyttämishalua kuten esim. pk-roduilla, joten sen kouluttamisen tarvitaan aikalaista ymmärrystä, johdonmukaisuutta ja oveluuttakin. Molemmat koirani pärjänneet tosi hyvin tokossa ja agissa. Mielestäni snautseri ei ole hyväekaksi koiraksi, mutta jos sinulla on jo runsaasti kokemusta koirista ja koulutuksesta niin go for it. Myöhemmin et halua enää mitään muuta rotua, snautserit varastavat sydämen.