tervehdys....
tämmönen kysymys...
miten voitte hymyillä ja olla
onnellisia jos suurin osa maailman
ihmisistä joutuu ikuiseen kadotukseen...
eikö omatunto soimaa kun ei
yritä pelastaa kaikkia...
mitenkäs ne ihmiset jotka eivät
ole kuulleetkaan teidän uskonnosta...
kuinkas heille käy... ?
ja jos he tietämättöminä jumalasta
pelastuvat...niin
EIKÖ OLISI PAREMPI VAIHTOEHTO
OLLA KERTOMATTA KELLEKKÄÄN NIIN
KAIKKI PELASTUIS TIETÄMÄTTÖMINÄ...
mietin tässä vielä että kuinkas
käy niille jotka ovat eläneet
ennen kuin juuri tämä uskonto
"keksittiin" esim 3000vuotta sitte...?
noh eipä tässä enempi...
*haukottelee*
tämmönen kysymys...
miten voitte hymyillä ja olla
onnellisia jos suurin osa maailman
ihmisistä joutuu ikuiseen kadotukseen...
eikö omatunto soimaa kun ei
yritä pelastaa kaikkia...
mitenkäs ne ihmiset jotka eivät
ole kuulleetkaan teidän uskonnosta...
kuinkas heille käy... ?
ja jos he tietämättöminä jumalasta
pelastuvat...niin
EIKÖ OLISI PAREMPI VAIHTOEHTO
OLLA KERTOMATTA KELLEKKÄÄN NIIN
KAIKKI PELASTUIS TIETÄMÄTTÖMINÄ...
mietin tässä vielä että kuinkas
käy niille jotka ovat eläneet
ennen kuin juuri tämä uskonto
"keksittiin" esim 3000vuotta sitte...?
noh eipä tässä enempi...
*haukottelee*
Vastaukset 4
Vanhimmat
sitä saa olla onnellinen, ja todella kiitollinen, että Jumala on vetänyt puoleensa, saan olla vapaa Jeesuksessa, saan omistaa kaiken Jeesuksessa, ei minulta mitään puutu. Mutta tiedätkö kyllä sitä on myös murheellinen siitä, kun näkee miten "suruttomina" ihmiset kulkevat, välittämättä siitä minne ovat matkalla. Mutta niin kuin ehkä sinäkin olet huomannut puhe ei tahdo auttaa. Ei sitä toinen ihminen voi toiselle siirtää uskon lahjaa. Mutta me jotka olemme saaneet vastaan ottaa armon armosta, niin kuin tietenkin jokainen ihminen saa tuoda asiansa rukouksessa Jumalan eteen. Sanassa sanotaan: anokaa niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan, sillä jokainen anova saa, etsivä löytää, kolkuttelevalle avataan.
Matteuksen evankeliumi:
22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
tervehdy..s
miksi on niin vaikeaa vastata...
en saanut tosta mitään irti....
kysymys kuuluu miten voit olla onnellinen
kun suurin piirtein kaikki joutuu kadotukseen...
eikö nyt luulis terveen ihmisen
saavan siitä pieniä ahdistuksia...
joka päivä nä et ja toimit ihmisten kaa
jotka saavat osakseen karmean kohtalon...
ja sinä vaan hoet mulle raamattua...
miksi sitten uskova lääkäri yrittää pelastaa
potilaansa takaisin tähän elämään..
joka on vain silmänräpäys...
mutta ei yritä kaikin mahdollisin keinoin
pelastaa häntä iänkaikkiseen paratiisiin...
mä en kässää...
Ei ahdista, kun on käsittänyt vapauden synneistään. On tosin murhe niistä, jotka eivät ole uskoa käsittäneet, ja on halu jollakin tavalla tarjota läheisilleen samaa hyvää, mitä on itsekin saanut omistaa. Kuitenkin ilo on suuri siitä, mitä on itse löytänyt ja saanut. Se ilo näkyy usein uloskin päin ja kutsuu kaikkia, se antaa läheisille aihetta kysellä: Mistä tuo ilo on kotoisin. Se on Jumalan tapa vetää ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Meille ei ole annettu tehtäväksi yrittää kynsin hampain kaikia käännyttää, vaikka jotkut avaajan tavoin sitä ilmeisesti odottavat.Meidät on pantu vain kylvämään, kasvun antaja on Jumala.
Olin viikon vaihteen uskovaisten keskustelu leirillä- Siellä opeteltiin tyytyväisyyttä, ilo ja nauru olivat usein päällimmäisinä, mutta itkukin tuli usein esille. Saattoi samassakin puheenvuorossa ilmetä tunteiden kirjo.
Vielä vastaus, ettei jäisi epäselväksi, olemme iloisia, koska omistamamme hyvä sanoma tekee meidät iloiseksi. Jos olisimme sellaisia synkimyksiä, joiksi meidät usein oletetaan ja uskotaankin, saattaisimme karkottaa etsiviä sieluja pois. Moni katsoisi: noin synkkään joukkoon en ainakaan minä halua mukaan.