Potilaskertomuksen saanti

Olen pyytänyt ja myös saanut mutta, vain luettavaksi käytävällä kun olen odotellut omaa vuoroa joskus. Sinne oli kirjattua kaikkea epäolennaista silmän räpäytyksestä lähtien mutta se olennaisin aina jätetty pois.

Kyllä e on kerran vuodessa oikeus saada postitse kotiin mutta psykiatri ei ollut laittanut mukaan omia lausuntojaan, muut pyytämäni kyllä tuli. Olen jo toisaalla kertonut kuinka olin työkyvyn arvioinnissa.

Itse en ole onnistunut saamaan tietoja, vaikka olen vuosikaudet ruikuttanut niiden perään.
Nimenomaan milenterveyspuolella asioitaessa voi laittaa sairaskertomuksiin asiattomuuksia ja asioita, jotka eivät enää ole ajantasalla.
Sen pahempi,jos uskaltaa sanoa vastaan lääkärille tai hoitajalle tai spekuloda, kaikki menee siihen lokeroon: "milenterveyspotilas" tai vaikkapa valittaa huolimattomuudesta, jota itse ei ole aiheuttanut.
Maassamme on vielä suuri osa ammattilaisia, joiden varpaille ei potilaan pidä mennä tallomaan.
Itse olen niin tehnyt - olen vaikeuksissa aina ja joka käynnillä, olipa ongelma mikä tahansa.
Nyky-yhteiskunnassa on potilaalla useita mahdollisuuksia saada selvää sairauksistaan, mutta itsellään ei saa olla mitään käsitystä tai omaa mielipidettä ja niin on mennyt pieleen monta kertaa.
Ammattilaisten kunnian päällehän se käy, jos potilas alkaa esittää omia arvioitaan vaan siihen on lääkärien ja hoitajien opittava asennoitumaan.
Tulevaisuuden potilas on yhä enenevässä määrin tietoinen sairauksista ja jopa niiden eri muodoista hyväksyipä lääkäri tai hoitajat sen tai eivät.
Psykiatrisen potilaan pyyntöön saada nähdä hänestä tehdyt merkinnät on vain muutama harva poikkeus ja ne ovat mm. jos tiedon katsotaan vahingoittavan potilaan terveydentilaa (ikäänkuin suojellaan potlasta). Siihenhän voi aina vedota ja kyllä potilas on aivan reppana ja siinä tilanteessa on paras hakea ulkopuolista apua. Sitäkin voi saada jos jaksaa kovasti taistella. Usein potilas ei kuitenkaan jaksa lähteä pitkään prosessiin.
Onkohan potilaan syy sekin, jos asiakirjat ovat kadoksissa ja tapahtuu unohduksia ja aivan naurettavia selityksiä aivan kuin potlas olisi vajaaälyinen.
Oma listani hutiloinneista on jo niin pitkä, että vain muutama vuosi ja lista (kirja) on valmis kustantajalle.

Lauri Tavallinen kirjoitti:

Olen pyytänyt ja myös saanut mutta, vain luettavaksi käytävällä kun olen odotellut omaa vuoroa joskus. Sinne oli kirjattua kaikkea epäolennaista silmän räpäytyksestä lähtien mutta se olennaisin aina jätetty pois.

Kyllä e on kerran vuodessa oikeus saada postitse kotiin mutta psykiatri ei ollut laittanut mukaan omia lausuntojaan, muut pyytämäni kyllä tuli. Olen jo toisaalla kertonut kuinka olin työkyvyn arvioinnissa.

Lue lisää

Tuli mieleeni, että oletko yrittänyt potilasasiamieheen olla yhteydessä? Hänestä voisi olla apua tietojen saamisessa.

yrittänyt? kirjoitti:

Tuli mieleeni, että oletko yrittänyt potilasasiamieheen olla yhteydessä? Hänestä voisi olla apua tietojen saamisessa.

Kiitos hyvästä ideasta!

helen kirjoitti:

Itse en ole onnistunut saamaan tietoja, vaikka olen vuosikaudet ruikuttanut niiden perään.
Nimenomaan milenterveyspuolella asioitaessa voi laittaa sairaskertomuksiin asiattomuuksia ja asioita, jotka eivät enää ole ajantasalla.
Sen pahempi,jos uskaltaa sanoa vastaan lääkärille tai hoitajalle tai spekuloda, kaikki menee siihen lokeroon: "milenterveyspotilas" tai vaikkapa valittaa huolimattomuudesta, jota itse ei ole aiheuttanut.
Maassamme on vielä suuri osa ammattilaisia, joiden varpaille ei potilaan pidä mennä tallomaan.
Itse olen niin tehnyt - olen vaikeuksissa aina ja joka käynnillä, olipa ongelma mikä tahansa.
Nyky-yhteiskunnassa on potilaalla useita mahdollisuuksia saada selvää sairauksistaan, mutta itsellään ei saa olla mitään käsitystä tai omaa mielipidettä ja niin on mennyt pieleen monta kertaa.
Ammattilaisten kunnian päällehän se käy, jos potilas alkaa esittää omia arvioitaan vaan siihen on lääkärien ja hoitajien opittava asennoitumaan.
Tulevaisuuden potilas on yhä enenevässä määrin tietoinen sairauksista ja jopa niiden eri muodoista hyväksyipä lääkäri tai hoitajat sen tai eivät.
Psykiatrisen potilaan pyyntöön saada nähdä hänestä tehdyt merkinnät on vain muutama harva poikkeus ja ne ovat mm. jos tiedon katsotaan vahingoittavan potilaan terveydentilaa (ikäänkuin suojellaan potlasta). Siihenhän voi aina vedota ja kyllä potilas on aivan reppana ja siinä tilanteessa on paras hakea ulkopuolista apua. Sitäkin voi saada jos jaksaa kovasti taistella. Usein potilas ei kuitenkaan jaksa lähteä pitkään prosessiin.
Onkohan potilaan syy sekin, jos asiakirjat ovat kadoksissa ja tapahtuu unohduksia ja aivan naurettavia selityksiä aivan kuin potlas olisi vajaaälyinen.
Oma listani hutiloinneista on jo niin pitkä, että vain muutama vuosi ja lista (kirja) on valmis kustantajalle.

Lue lisää

Anomus pitää tehdä ylilääkärille ja vastaus saattaa kestää KAUAN. Minulle kerrottiin sitäpaitsi, että saisin lukea oman epikriisini (psykiatriselta puolelta) vain sairaanhoitajan läsnäollessa.Näin tehdään kuulemma siksi, että sairauden akuutissa vaiheessa potilas saattaa käyttäytyä poikkeavasti tai puhua älyttömiä( johtuu myös vahvasta lääkityksestä). Toisaalta en jaksa nähdä vaivaa moisen asian tähden. Mitä väliä sillä on mitä olen joskus psykoosissa sanonut tai tehnyt? Eivät ne kerro tämän hetkisestä olotilastani.Luultavasti en edes muistaisi kuin puolet niistä potilaskertomuksen jutuista.