Hei odottavat äidit! Olisin kysynyt onko teillä ollut raskauden aikana mielialaan liittyviä ongelmia? Olen nyt rv 14 ja on ahdistanut välillä todella paljonkin. Ei tee mieli mennä ihmisten ilmoille, eikä tavata ystäviä. Koulussa haluaisin jättää sellaisia kursseja suorittamatta, joissa vaaditaan paljon esillä oloa. Joskus kuvittelen ihmisten puhuvan minusta pahaa, vaikka luulen ettei näin ole. Onko teillä ollut tämmöisiä ongelmia? Kiitos vastauksistanne.
mielialastanne?
surusilmä
6709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Välillä ketuttaa kaikki. Ihan sama juttu kuin PMS. Lähinnä oon aina kyrsiintynyt mieheen. Kai tuo on ohimenevää - hope so.
Hormonit paiskovat mielialoja uskomattomalla voimalla. Välillä on kausia jolloin mikään ei voisi vähempää kiinnostaa ja taas välillä elämä on parasta huumetta! Nyt rv 26.
Ei oikeen huvita olla ihmisten ilmoilla. Välillä tuntuu että tulee hulluksi kotona ollessa, mutta ei kiinnosta lähtäkkään minnekkään.
Välillä tuntuu että kaikki asiat kaatuu päälle yhtäaikaa ja välillä ei taas mitään hätää, melkosta mielialan vuoristorataa.
Samoilla viikoilla, mutta en nyt tunne itteeni surulliseksi ja liikun tuolla ihmistenkin ilmoilla ja harrastuksissa ja koulussa (kukaan ei vielä oo huomannut) mutta tottahan se on ettei innosta mikään pinnallinen eikä edes viitsi katella mitään pikkujouluvaatteita. Nyt alkaa sillai tuntuun et maha kasvaa ja sitten kun ei tiedä mitä se aika taas omine vaivoineen on, just kun pääs pahoinvoinnista eroon vkolla 15. No, onneksi mies on ihana ja kannustava.
Kysy vaan kuinka paljon!!! Itse suutun tai pillahdn itkuun pienimmästäkin asiasta. Kaikki ärsyttää. Olen tullut siihen tulokseen, ettei kaupan tädit ansaitse sitä kohtelua, jonka annan heille, joten hoidan loppushoppailut netissä.:) kaikki viattomat ympärillä kärsii kun minulla mielialat heittää kärrynpyörää. Työkaverit kiittää, kun tänään on viimeinen työpäiväni ja alkaa äippäloma. Mies raukka on ihan pihalla kun minä mökötän syyttä suotta. Välissä sitten pystyn onneksi nauramaan omalle tyhmyydelleni, mutta puolen tunnin päästä taas kaikki ärsyttää...
Tutulta kuullostaa..
En oo varmaan aiemmin kokenut masennusta, mut nyt tuntuu välillä, et mikään ei kiinnosta, et ihan sama mitä tapahtuu..Ihmisten ilmoille ei kiinnosta mennä, mut kotonakin tuntuu et seinät kaatuu päälle. Välillä tiedosta selkeästikin, et tää on tätä hormoonien vaikutusta, mutta välillä kyllä ihmettelen itekin tunteitani.
Nythän kaiken pitäisi olla niin onnellista..
Toivottavasti parempaan päin mennään, en kohta itsekään jaksa tätä apatiaa.