Rupesin jälleen kerran miettimään, että kumpi on vaarallisempi uskovalle ihmiselle: TV vai nettiyhteyksillä varustettu tietokone. TV:hän ei ole välttämätön, mutta tietokone on monelle työssäkäyvälle se tärkein työväline. Ja ne maailmalliset sivustot ovat siinä vain muutaman näppäimen takana...
Hyvin epäilevästi suhtaudun chatteihin ja kaiken maailman seuranhakupalstoihin: siellä on niin kovin helppoa olla joku muu kuin on ja virtualimaailmassa surffatessa eivät aina välttämättä Raamatun ohjeet ja 10 käskyä tule mieleen. M.O.T.
Hyvin epäilevästi suhtaudun chatteihin ja kaiken maailman seuranhakupalstoihin: siellä on niin kovin helppoa olla joku muu kuin on ja virtualimaailmassa surffatessa eivät aina välttämättä Raamatun ohjeet ja 10 käskyä tule mieleen. M.O.T.
Vastaukset 54
Vanhimmat
...hyvin virikeköyhässä ja rajoittavassa ympäristössä kasvavalle, joka ei lopultakaan osaa itsenäisesti erottaa hyvää pahasta eikä oikeaa väärästä, vaan on jatkuvasti riippuvainen ulkopuolisesta ohjauksesta. Tiedä, mitä pahoja vaikutuksia sanomalehdestäkin saa.
Ei kai se niin ole, että - kärjistäen sanottuna - paras kristitty on semmoinen, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa? Joskus on näinkin ajateltu. Koska juuri lukutaito tuo paljon kaikenlaisia synnin houkutuksia uskovaisen ulottuville, sellaisia, joista hän ilman lukutaitoa ei saisi edes tietoa.
Enemmän pitäisi kantaa huolta kristillisestä mielenlaadusta, joka auttaa valitsemaan hyvät, tärkeät ja merkitykselliset asiat kaikesta tiedontulvasta ympärillämme, kuin että rakentaa kaikenlaisia rajoituksia, mitä tiedotusvälinettä saa katsoa ja mitä ei.
Ei tarvitse mennä kuin ruokakauppaan, kun jo lehtihyllyltä pistää silmään vaikkapa miehille suunnattujen lehtien kansikuvat, alastomat naiskuvat, joiden tarkoitus ei jää epäselväksi.
Mistä kaunasi lähtee
Ajattele teidän suruttomien maailmaa
- juoppous
- hiv ja aids
- laiminlyödyt lapset (yhtäkään ette jaksa hoitaa)
- huumeet
- uskottomuus ja perheväkivalta
- vankilat täynnä teikäläisiä
- työ ja perhepinnarit
Mitään näitä ongelmia ei olisi, jos eläisitte
tätä rajoittunutta lestadiolaista elämää.
Mistä muuten johtuu, että meidän keskuudessa on
suruttomia enemmän
- koulutettuja
- akateemisesti sivistyneitä
- omakotitalossa asuvia
- menestyviä pienyrittäjiä
Että, rajoittuneisuutta voit hakea korviesi välistä.
Ei kaikki vl-uskon ulkopuoliset juopottele, hanki sukupuolitauteja, laiminlyö lapsia, petä tai pieksä vaimoaan, joudu vankilaan tai pinnaa työstä. Toisekseen kannattaako leveillä akateemisesti sivistyneillä, jos he ovat näitä diplomi-insinöörejä. Kovin kapea-alaisen näkökulman sellaisessa teknillisessä korkeakoulussa saa. Omakotitalossa asuminenkaan tuskin kertoo ihmisen hyvyydestä mitään. Sen sijaan hyviä pienyrittäjiä ahkeruutta korostavista lestadiolaisista varmasti tulee.
Yrjö ei oikein saanut ajatuksesta kiinni.
Jätetään diplinssien ruotiminen toiseen kertaan.
Se ei kuulu tänne.
Ei ole mitään leveilyä sanoa, että lestadiolaisissa on keskimääräistä enemmän
akateemisesti sivistyneitä tai opistotason saavuttaneita menestyviä kunnon kansalaisia.
Mites siellä jumalattomien maailmassa?
Olen lehdistä lukemalla saanut tiedon
HIV:stä, täysistä vankiloista, hajoavista
perheistä, itsemurhista, huumekoukkuun joutuneista...
Ihmisen hyvyydestä en ole puhunut sanaakaan.
Omakotitalo lienee kuitenkin monen juopon,
pummin tai muuten vain jumalattoman haave, eiks joo?
Jos teillä jumalattomilla on oma palstanne,
emme me tule teidän tyyliinne sinne vinoilemaan.
Asetan tässä vaan teidän elämänne ikäänkuin vertailun vuoksi.
Siivoaisitte ensin sitä, tulkaa vasta sitten
puhuumaan meille televisiosta, sanomalehdistä
ja niin edelleen. Kuten huomaatte, me pärjäämme suorastaan hyvin ilman teidän arvomaailmaanne ja elintapojanne.
En ole tuo Yrjö, joka ei mielestäni vinoillut, joten kai minun on se tehtävä, etteivät haukkusi mene hukkaan.
Ensinnäkin, kerro lähde, jonka mukaan lestadiolaiset ovat keskimääräistä koulutetumpia ja että heillä on suhteessa enemmän omakotitaloja kuin muilla suomalaisilla. Onkohan asiaa edes tutkittu?
Jos ei ole, kysymys on tosiaankin leveilystä, ellei suorastaan valehtelusta.
Jakaantuuko muuten maailma mielestäsi kahtia, lestadiolaisiin ja jumalattomiin?
Niissä kunnissa Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa on lestadiolaisia ja muita ns. herätyskristittyjä ovat asiat selvästi paremmin.
Millä tavallako? Puhutaan nyt ensin sosiaalisista ongelmista.
Miten on niiden kanssa?
Juoppojen osuus
Alkoholiperäisten sairauksien osuus väestössä
Huumeongelmaisten osuus
Hajonneiden perheiden osuus
Nämä asiast selviävät tilastollisista julkaisuista. Tutki, jos kiinnostaa.
Väestöpyramidin muotokin on jonkun verran terveempi.
Kyllä, omakotiasuminen on kaupungeissakin lestadiolaisten parissa selvästi yleisempää.
En tunne montakaan kerrostalossa asuvaa lestadiolaista lapsiperhettä.
Nyt lainojen korkojen laskettua, tilanne on saattanut hiukan tasapainottua.
Nyt oli kysymys VASTAUKSESTA TEILLE
Onko todella syytä irviä lestadiolaista elämäntapaa Suomessa, onko siitä jumalattomille kovastikin haittaa? Saattehan te palvella omaa jumalaanne vapaasti.
Minä uskon, että asia on päinvastoin.
Sosiaalitoimella, poliisilla, suojelupoliisilla ja vankeinhoidolla olisi vähemmän töitä jos lestadiolainen elämäntapa saisi kannatusta myös jumalattomien maailmassa.
Meille tähdennetään seuroissa aina kunnon kansalaisen velvoitteita.
Kannattaa muistaa, että tämän palstan aloitus on rasistinen.
Älä nyt tukehdu vaahtoaamisesi. Tee esimerkiksi vertailu helluntailaisten ja lestadiolaisten välillä. Minkälaisen tuloksen saat?
Miksi omakotitaloasuminen on lestadiolaisten keskuudessa yleisempää kuin "jumalattomien"? Olisikohan syynä kerrostaloasuntojen pienuus, kalleus ja huoneistojen äänieristyksen puutteet? Keskiverto lestadiolaisperhe joutuisi ostamaan kaksi huoneistoa tai koko kerroksen. Vinoilematta.
Mitä helluntailaiset tähän kuuluvat?
Oletko heitäkin käynyt pilkkaamassa?
Olen vastaamassa ainoastaan lestadiolaisten osalta, koska tunnen heidät.
Helluntailaisistakaan ei ole vielä yksikään tullut kadulla vastaan keskiolutpullo kourassa, ei liioin liene heidän osuutensa kovin suuri myöskään vankeinhoidon tilastoissa, ei juopumuksen tai väkivaltaisen käyttäytymisen takia lauantaina pidätetyistä.
Erääseen aasialaisperäiseen kansalliseen vähemmistöön kuuluvat helluntailaiset tuntuvat omaavan kovasti erilaiset elämänarvot muihin heimoveljiinsä nähden. Onko sekin yhteiskunnallinen ongelma sinulle tai palstan aloittajalle??
------------
Mikä tuli jo sanottua, tämän palstan aloistusteksti oli rasistinen.
Meillä on Suomessa mielipidevapaus.
Laestadiolaisten elämä ei näytä siltä, että se olisi ollut virikkeetöntä tai virikkeiden puutteessa ns. huonoa.
Laestadiolaisesta kodista on kuuluisia säveltäjiä, kirjailijoita, valtiomiehiä useampi, yksi presidentti. Kukaan heistä ei kuulu valittaneen virikkeetöntä lapsuuttaan.
Minulla on kaksi televisiota, usein kumpikin päällä. Mutta haluaisin tietää, mitä virikkeitä esimerkiksi kolmoskanava kykenee tarjoamaan?
Sinkkuelämää? Sopivia roolimalleja tyttärelle tai tyttären tyttärelle?
On pakko sanoa, en millään keksi, minkä tiedollisen puutoksen televisiottomuus kodissani aiheuttaisi.
Minusta tuntuu että television hyöty korreloi koko lailla negatiivisesti älykkyyden ja kulttuurisuuden kanssa.
Minä vastaan sinulle Yrjö.
On ihailtavaa, että nuoren parin ostoksissa tärkeällä sijalla on oma talo, eikä päivittäinen mäyräkoira.
Perheessäni ei ole kovin montaa lasta. Siitä huolimatta lapsimäärään viittaaminen on mautonta rasismia.
Laestadiolaiset hoitavat lapsensa hyvin koko yhteiskunnan parhaaksi ja onneksi.
Tekisitte te muutkin niin. Ei tarvitsisi tuoda tänne ihmisiä vieraasta kulttuurista kokemaan sopeutumisen vaikeuksia puolin ja toisin.
Olen aika tietäväinen - ainakin sen suhteen - mistä puhun.
Te, Arkkivaarilainen, teette johtopäätöksiä, jotka kumpuavat juuri siitä - etten sanosi suoraan - pöljyydestä, jota olen monessa teistä vieroksunut. Vuosikymmenet teitä katselleena ja mukananne joukoissanne olleena.
Miksi en aina vuosikymmenien saatossa ole kovin hyvin jaksanut olla joukossanne, arkkivaarilainen, johtuu kaltaisistanne johtopäätösten tekijöistä. (Ja ehkä siitäkin, että minusta on hakkaamalla yritetty aikoinaan kasvattaa kaltaistanne esikoista. Mutta lasten hakkaaminenhan ei teistä tietenkään ole perheväkivaltaa, vaan se on kasvatusta se).
Minusta vain ei kasvanut teidän kaltaistanne. Kasvoi erilainen, johon onkin sitten hyvä heijastaa kaikki maailman pahuus. kuten arkkivaarilainen tekee.
Syntiluettostanne puuttuu vielä aika paljon kaikenlaista, joka olisi sinne johdonmukaisuuden nimissä kuulunut, mm. veronkierto, talousrikokset, velallisen epärehellisyys ja paljon muuta, joissa esikoisetkaan eivät aina ole olleet aivan viattomia karitsaisia.
Sattumoisin olen ammatissa, jossa on hyvä näköalapaikka yhteiskuntaan.
Kaikki ei ole niin hyvin teidänkään joukoissanne, arkkivaarilainen, kuin täällä toiveajattelua viljellen maalailette:
- On perheväkivaltaa
- On huostaanotettuja lapsia (hoidon puute, kasvatuksen puute, turvattomuus ja vastaavia syitä)
- On juoppoutta
- On tietoa uskottomuudestakin
- On vankilatuomioita
- On huumekokeiluja
Ja niin edelleen.
Vai niinkö se on, arkkivaari, että kun joku joukoistanne joutuu syntiin ja heikkouteen, niin samalla hän lakkaa kuulumasta teidän joukkoonne?
eivät akateemisesti sivistyneitä, eivät yrittäjähenkisiä eivätkä asu omakotitalossa.
Eivät liioin ymmärrä, että lapsilla pitäisi olla kypärä päässä pyöräillessä, eikä ole aikuisillakaan.
Autoillessa ei käytetä turvavöitä ja se viides lapsi on äidin sylissä etupenkillä, kun 4 muuta seillaa takapenkillä.
SE SIITÄ LESTADIOLAISTEN SIELUNSIVISTYKSESTÄ
Onkon teidän mielestä kaikki ei lessut
-juoppoja
-vähä-älyisiä
-huonosti koulutettuja... yleensäkin huonompia kuin te joiden usko on sitä oikeaa
Taidat syyttää minua sellaisesta, mikä itsessäsi on vialla, ts. rasisimista: "Ei tarvitsisi tuoda tänne ihmisiä vieraasta kulttuurista..." Saatat olla porvoilija tai sitten muuten vaan hukassa.
Kaikki kommentit ovat näköjään sinulle pilkkaa. Haista nyt kukkanen.
Mitä Yrjö tarkoittaa porvoilijalla?
Onko se sellainen, joka syö liikaa Brunbergin makeistehtaan tuotteita tai rakastaa liikaa Runebergiä.
Rasistia ei minusta saa sillä, että mielestäni Suomessa syntynyt sopeutuu suomalaiseen elämänmenoon paremmin kuin kaukaan vieraasta kulttuurista tai uskonnosta tullut ulkomaalainen.
En ole ainakaan kuullut, että savolaisiakaan
olisi Helsinkiin tultuaan tarvinnut laittaa kielikurssille, ei liioin myöntää avustusta heidän kotouttamisekseen. Hyvin näyttää Liikanenkin sopeutuneen.
Ei suinkaan!!
Me ajattelemme, että te olette julkijumalattomia.
Kirjoituksenne kertoo siitä.
Emme me mene rukoilevaisten, evankelisten, vitoslaisten, kansanraamattuseuralaisten tai helluntailaisten palstoille heitä pilkkaamaan.
Miksi me pilkkaisimme sillä tavalla muita uskovaisia?
Ainoastaan ateistit ja jumalattomat sellaista tekevät.
Johtopäätös on siis tekstienne tulosta.
Else kiltti!
Et valitettavasti ymmärrä asiaa.
Sanon sinulle vain lyhesti: esittämäni sosioekonomiset tiedot voidaan verifioida
pätevin tilastollisin menetelmin.
Se on aivan selvä, että eroa on lestadiolaisten ja vertailuaineistona käytetyn "normaalin kunnon suomalaisen välillä". Nyt on puhe siitä millä frekvenssillä mitäkin ilmiötä esiintyy.
Katsotaan nyt vaikka täysraittiuden suhdelukua aikuisväestössä, noin 10-14 pros.
Luku pienenee, jos puhutaan yksin miehistä.
Oletko todella sitä mieltä, että se on sama lestadiolaispopulaatiosta tehdyssä otannassa?
No, kun se ei ole.
Vaikka se olisi vain 90%, se selittää paljon;
On varmasti kerrannaisvaikutuksia tässä samassa populaatiossa.
- alkoholiperäiset sairaudet
- perheen sosioekonominen tilanne
- väkivaltarikokset
- lasten huostaanottojen määrä
Vaikka sinä lukisit lestadiolaisten joukkoon Adolf Hitlerin, eivät väitteeni siihen kaadu.
Hyvä ihminen olet. Et tee lyöntivirheitäkään.
Mitä tarkoittaa "...kaukaan vieraasta...", siis tuo sana "kaukaan"?
En ole letadiolainen, mutta kävin muutama vuosi sitten muutamissa lestadiolaisten torstai-illan tilaisuuksissa. Ainakaan minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa näistä jutuista. Ihmiset eivät esiintyneet täydellisinä ja olivat tukemassa jokaista mukana olijaa elämän sujumisessa. Se mitä näissä kolmessa torstai-illassa havaitsin oli pelkästään myönteistä. Menkää ja katsokaa ja tehkää omat johtopäätöksenne. Ennakkoluulot saattaa joskus rasittaa liikaa, kun ei ole käytännön tuntumaa.
Miksi vain kolme kertaa kävit, jos kokemus oli noin myönteinen?
Harvemmin olen edes jumalattomien seurassa törmännyt noin omahyväiseen tyyppiin. Et tosiaan kätke kynttilää vakan alle, mutta loistaako valosi lämpöä? Sivistyssanoilla keikarointi oli kyllä vihoviimeinen keino ostoittaa ylemmyytensä rupusakin keskellä. Narsisti olet, etkä mitään muuta.
En ole varma, onko arkkivaarilainen sen omahyväisempi kuin muutkaan. Kuin vaikkapa minä - niin vaatimaton ihminen kuin usein olenkin. Mielestäni terve ihminen on myös aina jonkin verran narsisti, kohtuullisesti.
Jokainen pitää parhaansa mukaan oman joukkonsa, itselleen tärkeiden ihmisten, puolta ja kiillottaa oman joukkonsa kilpeä. Olipa se sitten oma perhe tai vaikkapa seurakunta.
Minusta on erittäin paheksuttavaa nimittää ketään ihmisiä "rupusakiksi".
Pikemminkin se on ns. tunneälytaitojen puutetta, jos käyttää vierasperäisiä "sivistyssanoja" semmoisten ihmisten kanssa, joka eivät ole niihin tottuneet. Ainakin se on tilanteen väärin arviointia.
Muita huomioon ottava ihminen puhuu selkeästi sitä kieltä, mitä kussakin kieliympäristössä parhaiten ymmärretään. Ja siis Suomessa hyvää suomea ja pyrkii välttämään myös ns. ammattislangia.
Yrjön käyttämä "narsistikin" on muuten vierasperäinen sana, jota kaikki eivät ilman muuta ymmärrä. Siis sitä, että se tarkoittaa - kuten Nykysuomen sivistyssanakirja selittää - ihmistä, joka on rakastunut itseensä.
Kun joku alkaa kinata ja panna muita järjestykseen, ollaan pian kuin riihessä, jossa kaikkien vaatteet likaantuvat. Tulee mieleen sananparsi "pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin". Enkä tässä mitenkään sulje pois itseäni. Olen näet joskus minäkin niin vanhan aatamin friskaamassa mielentilassa ja riidanhaluinen, että mielelläni provosoin.
Kun kauan liikkuu jossakin joukossa (kuten minä esikoisissa), kuulee kyllä kaikenlaista.
Joku uskonveli on sanonut, että unohduksen merellä - kun synnit on saatu anteeksi - ei kenelläkään ole kalastusoikeutta.
Normaalisti näin onkin.
Mutta kun vaikkapa arkkivaarilainen alkoi esitellä, miten esikoiset ovat poikkeuksellisia pulmusia ihmisten joukossa, aloin minä yhtäkkiä palauttaa mieleeni kaikkea vuosien saatossa kuulemaani.
En tietenkään nimeä ihmisiä, kuka mihinkin syntiin on syyllistynyt tai mitäkin vastoinkäymisiä kokenut, mutta voisin kyllä.
Minulla on sellainen käsitys, että eskoisten kuntoisuustilastot olisivat paljon lähempänä muiden - ulkopuolella olijoiden - tilastoja, jos eivät niin kovin monet suurempiin tai pienempiin synteihin ja vikoihin joutuneet lakien, tapojen ja normien rikkojat olisi jättäytyneet seurakunnasta kokonaan pois ja etsineet seuransa muualta, kun on ollut liian vaikeaa olla mukana siinä näköjään pelkästään hyvien ihmisten yhteisössä. Nytkin voisin mainita paljon nimiä, mutta en tee sitä - tietenkään.
Yrjö, sinun kirjoituksesti on loukkaavaa henkilökohaista parjausta.
Sivistyssanat; minä ainoastaan käytän asíoista sitä termistöä, jota olen niitä käsitellessäni tottunut käyttämään.
Ylemmyys ja alemmuus; ne asiat ovat sinun korviesi välissä. Minun kirjoitukseni on niiden suhteen täysin neutraali.
Rupusakki; sinä sanot tänne kirjoittavia rupusakiksi.
Mutta varsinaine asia. Siitä teillä ei olekaan mitään todellista sanottavaa.
Katso, Else näitä latteuksia:
Pikemminkin se on ns. tunneälytaitojen puutetta, jos käyttää vierasperäisiä "sivistyssanoja" semmoisten ihmisten kanssa, joka eivät ole niihin tottuneet. Ainakin se on tilanteen väärin arviointia.
Kerrohan minulle, mistä sinä tiedät tai näet, minkälaisia sanoja tänne kirjoittavat osaavat käyttää.
Minulla ei sellaista sondia ole itselläni.
>>>Minulla on sellainen käsitys, että eskoisten kuntoisuustilastot olisivat paljon lähempänä muiden - ulkopuolella olijoiden - tilastoja, jos eivät niin kovin monet suurempiin tai pienempiin synteihin ja vikoihin joutuneet lakien, tapojen ja normien rikkojat olisi jättäytyneet seurakunnasta kokonaan pois ja etsineet seuransa muualta, kun on ollut liian vaikeaa olla mukana siinä näköjään pelkästään hyvien ihmisten yhteisössä. Nytkin voisin mainita paljon nimiä, mutta en tee sitä - tietenkään. >>>>
Paha riitasointu Elsan muuten niin asiallisen pohtivassa kirjoituksessa.
Niitä nimiä, kun olisi, joo.
Jos Päivämiehellä on vaikka 100 000 lukijaa, montako niistä on lakannut jonkun ns. imagoon sopimattoman synnin takia.
Olisiko syytä hiukan suhteellistaa asioita, sitä nimilistaa?
Narsismi. Olen joutunut kokemaan juuri viimeaikoina rankkoja kokemuksia sen vuoksi. Uhrina. Tietysti tulee mieleen, ettei itse vaan..
Kerro hyvä testi, niin voin seuraavana viikonloppuna kokeilla mitä tulee pisteluvuksi.
En tiedä enkä tunne muiden kykyjä ja ymmärrystä vierasperäisten sanojen suhteen. Siksi niitä pitäisi välttää. Sanoilla on näet yleensä aina myös suomenkielinen vastineensa.
Olen nähnyt lähinnä käytännön viranomaistilanteita, joissa ns. "sivistyssanoja" on käytetty taitamattomasti ja joissa asiakas on vain lempeästi hymyillen myöntänyt kaiken mitä viranomainen oli sanonut, mutta - kuten myöhemmin oli selvinnyt - ymmärtämättä juuri yhtään mitään.
Miltähän se kuulostaisi, jos saarnajat alkaisvat kovasti viljellä saarnoissaan sivistyssanoja? Onneksi he eivät tee sitä, vaan puhuvat kieltä, mitä kaikki ymmärtävät. Pitäisikö tässä sanoa, että Pyhän Hengen antamaa viisautta?
Täytyy pitää mielessä, että tämä on julkinen palsta. Mutta voisin nimetä vaikkapa koko joukon esikoiskristittyjen perheiden lapsia ja jopa saarnaajien lapsia, jotka ovat jääneet pois, kuka mistäkin syystä.
Olen kuullut joskus ihmisestä, joka piti leikekirjaa "kristittyin synneistä" kertojan sanoja lainaten. Miksihän sellainen häntä niin kovin kiinnosti? Olivatko taustalla kenties omat syyllisyydentunteet, joihin hän sai lohtua siitä, ettei ollut omine synteineen ja synninluvallisuuksineen yksin? Vaan että muilla saattoi olla yhtä ja toista syntiä ja synnintapaista vielä enemmän tilillään ja vielä kamalampia juttuja kuin mistä tunsi itse syyllisyyttä? Vaikea sanoa. Juoruhan tämä tietenkin on, mutta semmoisena aika huvittava. Ainakin minusta. Itse en olisi jaksanut moista vaivaa nähdä. Mutta hyvähän se on, kun ihmiset välittävät toisistaan.
(Minun täytyi muuten "Elsan" - "kohtalon lapsen" - inspiroimana oikein katsoa sivistyssanankirjasta, mitä tarkoittaa "arkkivaari" johdannaisineen. Kun mieleeni tuli lähinnä jokin vanhanpuoleinen, miehinen arkkienkeli tai jokin ikiaikainen perusvaari. Mutta joron jäljillä olin: "arkkivaari" tarkoittaa suomeksi "arkistonhoitaja". Kuinkahan moni täällä olisi tämän tiennyt? Joten olisiko "arkkivaariaa" sitten "arkistonhoitoa"? Mene ja tiedä: kirjani ei sitä kertonut).
Else:
>Täytyy pitää mielessä, että tämä on julkinen palsta. Mutta voisin nimetä vaikkapa koko joukon esikoiskristittyjen perheiden lapsia ja jopa saarnaajien lapsia, jotka ovat jääneet pois, kuka mistäkin syystä
Arkkivaariaan tulkinnat ovat kummallisia: hän näkee minut "katkerana". Mitähän se kertoo hänestä itsestään ja kyvyistään kriittiseen ajatteluun?
Minua kieltämättä huvitti "arkkivaari"-sanan yllättävä merkitys verrattuna niihin suomenkielisiin mielikuviin, joita tämä vierasperäinen sana minulle toi. Mutta ei ilmeisesti tuonut jossin määrin yksipiippuisessa asiallisuudessa viihtyvälle Arkkivaariaalle. Mikä tietenkin on valitettavaa.
Pitäköön hän katkeruus-uskonsa, joka on enintään omiaan pilaamaan hänen elämäänsä, ei minun, joka en ole katkera yhtikäs mistään. Pidän näet katkeruutta järjen puutteena: Miksi maistella pahaa mieltä ja makua itsessään kaiken aikaa, kun voi olla onnellinenkin? Tietysti jokainen tapaa silloin tällöin ihmisiä ja ajatustapoja, joista ei erityisemmin pidä. Mutta eihän niihin tarvitse juuttua, kun väistääkin voi.
Arkkivaariaa ei taida omata kovin suurta komiikantajua eikä etenkään kykyä nauraa itselle? Miksi minun pitäisi mennä jonnekin helluntalaisten palstoille ilkkumaan, kun en edes juuri tunne heitä, en ainakaan sillä tavalla ruohonjuuritasolla kuin tunnen esikoisia? Siis ihmisinä. Uskossa taas ei ole mitään ilkuttavaa.
Mitä esikoislestadiolaisuuteen tulee, minulla on siihen vain oma näkökulmani ja omat kokemukseni, jotka lienevät vain osa suuresta palapelistä, joka on Koko Totuus. En ole edes yrittänyt muuta väittääkään. Enkä varsinkaan millään tavalla mustamaalata. Jos jotkin tekemäni havainnot ja kuulemani faktat tuntuvat Arkkivaariaasta katkerilta, niin se on hänen ongelmansa, se katkeruus.
Eivät kaikki sosiaaliset ongelmat johdu ihmisestä itsestään kuten Arkkivaariaa näyttää ajattelevan.
Jos yhteiskunnallinen muutos on nopeaa ja automatisaatio vie työpaikat tehtaista ja globalisaatio kaikki tehtaatkin Kiinaan, tai lama kaataa hyvin pyörineen yritystoiminnan, niin kyllä tilanne on yhtä ongelmallinen, oli ihminen uskovainen tai ei. Jokainen on oman onnensa seppä jossain määrin, mutta ei kokonaan.
Kukaan ei halua olla säälittelyn kohteena, ja vastoinkäymisten kohdatessa moni pitäytyy visusti onnellisuusmuurin takana, vaikka olo olisi kuin piestyllä koiralla, jos ei selviäkään aivan yksin, vaan joutuu työttömyyden, sairauden, konkurssin, perhekriisin tai muun syyn myötä turvautumaan yhteiskunnan apuun.
Tietenkin yhteiskunnassa aiheuttaa vähemmän huolta ihminen, joka edes yrittää elää niin sanotusti "kunnolla".
Else, kuulehan.
Sinun puheesi ovat nyt hiukan ns. lapsellisia.
Katkeruushan on tunne, jota ei voi noin vain kontroilloida tahdon avulla.
Sitten ne sinun kokemuksesi ja tietosi.
Niistä kun ei oikein ole selittämään yhtään mitään.
Ne ovat samaa tasoa kuin kansanradion tarinat siitä, että joku pappa Pieksämäellä parantui
keuhkösyövästään juomalla joka päivä koivuntuhkaliosta.
Katsos, Else. Satunnaisilmiöista sinänsä ei riitä selittäjäksi jonkun ryhmän yleistä ominaisuutta ja käyttäytymistä. Ei vasinkaan kun on kultuuriltaan näinkin tiivis ryhmä.
Siihen tarvitaan isompi perusjoukko, ja siihen tietoaineistoon sinulla ei ole pääsyä.
Toiseksi, vaikka sinulla olisi kaikki tiedot 100 000 lestadiolaisen elämästä, ne eivät vahvista puheitasi.
Tunteita voi kontrolloida, niihin voi vaikuttaa ja niitä voi muuntaa. Puhutaan myös "tunnetyöstä".
Se on hienoa, että sulla on nappi On/Off.
...Olen vain jonkin verran perehtynyt asiaan.
Pikku tarkennuksena vaan se, että olen lestadiolainen tuplamaisteri... Siihen olen aika jäävi sanomaan mitään, kuinka virikkeellinen tai virikkeetön lapsuuteni on ollut.
Ei uskoisi tuota koulutuspohjalta kenenkään pohtivan tuollaista, mitä aloitustekstissäsi teet.
Vaikka sulkeutuisit hermeettisesti suljettuun luolastoon ilman televisiota, tietokonetta tai
romaanikirjallisuutta ja äänilevyjä - ja ilman sitä syntisistä syntisintä, urkuharmoonia, silti olet Jumalan edessä syntinen, teet syntiä joka hetki.
(Omasta mielestäsi)
Olet siis robotti. Nappula rinnassa
Maisteri olen minäkin, vaan en tuplasti. Hyvä kun sain - työn ohella - yhdetkin paperit raavittua valmiiksi.
En kuitenkaan päässyt unelma-ammattiini, joka olisi vaatinut enemmän virikkeitä ja harjaantumista. Isä kysyi neuvot eräältä saarnaajaystävältään. "Eihän kristityt tytöt semmoista", sanoi tämä isälleni, vaikka oma tytär harrasti juuri semmoista. Mutta ei sen jälkeen harrastanut. Taidetta siis.
Ei tässä elämässäni nytkään ole valittamista, koska "se, mikä ei tapa, vahvistaa". Myös yhteenotot isän kanssa vahvistivat. Eikä hän välttänyt käsiksikäymistäkään, kasvatustarkoituksessa tietenkin. Ajan tapa.
Vaikka bestikseni on myös tuplamaisteri, on hän sitä vain siksi, ettei saanut töitä yksillä papereilla - toisin kuin minä, joka valittiin virkaan kesken opintojen. Epävarmaa on hänellä työn kanssa ollut tuplapapereidenkin kanssa. Ehkä väitöskirjan teko olisi sittenkin ollut järkevämpi ratkaisu? Eveliinallekin?
Huvittavaa muuten, että kaverini aiemmin häpesi tuplamaisteriuttaan ja piti sitä huonouden merkkinä. Kun ei yhdellä saanut töitä. Vaan että piti jatkaa opintoja toisella alalla - edes elättääkseen itsensä, saati rikastuakseen. Kyllä hän nyt jo on järkevöitynyt ja jopa ylpisteleekin tuplapapereillaan - kuin jollakin erikoisuudella.
Mutta kysymys - telkkari vai tietsikka - vaikutti minusta kyllä aika nuoren ihmisen, ehkä opiskelijan, pohdiskelulta, kun sen ensi kerran luin.
Olennaistahan ei ole kone, vaan se mielenlaatu, jolla koneen antiin ja sen suoltamaan tietoon suhtautuu ja miten sen mielessään käsittelee. Opiskelu antaa siihen välineitä.
Niinpä täytyykin vain ihmetellä, että tuplamaisteri pohtii kysymystä telkkari vai tietsikka - sen sijaan että ottaisi opiskelun myötä saamansa tiedonkäsittelynvälineet käyttöönsä. Korkeasta älykkyysosamäärästäkään ei ole hyötyä, jos sitä ei ota käyttöön, vaan se jää pelkäksi resurssiksi - tai hyödynnetään vain hyvin kapea-alaisesti.
Kun kristillisyys on täysin hakusessa, rajoitukset tuovat elämään turvallisuudentunnetta. Siis se, että joku toinen päättää puolestasi, mitä saat kuulla, nähdä ja tietää. Suositankin Eveliinalle, että hän hankkii molemmat, sekä telkun että tietsikan. Tai luopuu molemmista.
Kumpaakaan ei tarvitse viettääkseen tasapainoista ja onnellista kristityn elämää. Nykyajan kotkotuksia molemmat, sekä televisio että tietokone.
Mitähän rovasti Laestadius olisi niistä sanonut? Olisiko hankkinut molemmat vai ei kumpaakaan tai vain toisen? Ehkä suurperheen isänä vain tietokoneen - ja sekin enimmäkseen lukittuna, ei alaikäisille pääsyä kaikille sivuille.
...ymmärtääkseen tunteita.
Järkeen vaikutetaan järjellä ja tunteisiin tunteilla, ja tunteet myös tarttuvat.
"Tämä tyttö pidä tulevassa työssäsi mielessä, että jos tunne ja järki ovat ristiriidassa, niin tunne voittaa", sanoi minulle opiskeluaikana eräs vanha mieslääkäri, kun kuuli, mitä opiskelin. Aikoinaan hämmentävä, mutta työssäni erittäin hyödylliseksi osoitautunut neuvo.
Se jäi askarruttamaan minua. Aloin pohtia, voiko se pitää paikkansa. Olin näet pitänyt itsestään selvänä, että ristiriitatilanteessa on järki se, joka voittaa. Aloin seurata ihmisten tunteita ja tunnereaktioita.
Tapaan ihmisiä monissa mielentiloissa, myös hyvin vihaisina, hyökkäävinäkin. Miten "rahoittaa" ihminen, muuntaa vihaiset tunteet myönteisemmiksi? Pelko on pahasta, mutta oma ystävällinen rauhallisuus auttaa - tarttuu.
Omia tunteitaan voi oppia sekä muuntamaan että hallitsemaan, ja monissa naisammateissa näitä taitoja nimenomaan tarvitaan. Tietoisen järjen voi ottaa avuksi, ja nimenomaan tässä ei saa olla mikään robotti, vaan on toimittava joustavasti. Häpeäntunteet taas voi hävittää tai ainakin lievittää niitä näkökulmaa vaihtamalla.
Itsetuntemuksesta on tässä kaikessa erittäin paljon apua. Ja sitä saa vaikkapa menemällä omaan psykoterapiaan, joka tietääkseni kuuluu osana esimerkiksi psykiatrin tai psykoterapeutin koulutukseen. Ei siis tarvitse olla "hullu" hakeutuakseen terapiaan. Myös luovassa työssä siitä on hyötyä.
Tuplamaisterius:
Eveliina tuntuu elävän epätodellisessa maailmassa. Pohdinnat ovat niin teennäisiä
Ei ole tunteiden ymmärtämisestä tai ymmärtämisen puutteesta ollut puhetta sanaakaan. Väsytät pitkillä louruillasi.
Ilmeisesti Eveliina on keskittynyt tähän asti vain opiskeluun. Elämänkokemus tulee myöhemmin. Ilmeisesti hän mainitsi tuplatutkintonsa vain siksi, että halusi todistaa, ettei lestadiolaiskoti välttämättä ole mikään virikkeetön kasvuympäristö. Kuten ei olekaan. Riippuu kodista.
Elämän yliopisto antaa erilaisia valmiuksia kuin tiedeyliopisto, ja on olemassa sellaista osaamista, jota tiedeyliopistossa ei edes voi opiskella. Vaan vain elämän yliopistossa. Esimerkkeinä elämässään erinomaisesti menestyneet ihmiset, joilla on vain vähän muodollista lukeneisuutta.
Täytyy kuitenkin muistaa, että nämä kaikki ovat sivuseikkoja, kun on kysymys kristillisyydestä.
...tekstejäni. En itsekään lue tekstejä, jotka väsyttävät minua. (Laiska menee yli siitä, mistä aita on matalin).
Olen edelleen yhä vakuuttuneempi siitä, ettei Arkkivaarilla ole resursseja ymmärtää ihan kaikkea - toisin kuin hän antaa ymmärtää. Vaan hän väsyy, menettää teränsä. Kirjaimet alkavat hyppiä silmissä. Mutta tekstissähän se vika tietenkin on, ei Arkkivaarin silmissä.
kannanotto asiaan. Ei tuommoisilla asioilla luulis rehentelevän sinunkaan, vaikka olisit kouluja käynyt. Huomaahan tuon, että jotakin on jäänyt oppimatta kuitenkin.
... kun muutamasta asiasta vedetään johtopäätöksiä elämänkokemuksestani ja iästäni! Paitsi että olen opiskellut - hyvin pitkälti työni ohella - niin olen ennättänyt tehdä myös työtä ja katsella maailmaa muualtakin kuin yliopistojen luentosaleista käsin. Työni sairaaloissa ja hoitolaitoksissa on avannut silmäni nähdä sen ihmiselämän moninaisuuden ja raadollisuuden, jonka keskellä elämme. Ja kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin olen saanut huomata, kuinka monenelaisia Jumalan kuvia meitä täällä maailmassa on.
Juuri tämä elämässä hiukan syrjässä elävien kanssa työskentely on pistänyt minut pohtimaan kristillisyyttä, Jumalan armoa ja lähimmäisen rakkautta tavallista tarkemmin. On paljon helpompi puhua Jumalan rakkaudesta ja armosta, kun on itse terve eikä tarvitse kohdata toisten ihmisten henkistä ja fyysistä rujoutta. Ehkä minä olen juuri tarvnnut nämä kokemukset ja ihmiset tielleni, että heräisin miettimään tosissani, mitä kristillisyys pohjimmiltaan on.
Että näin.
Jumala sinua siunatkoon ja uskossa Kristukseen vanhvistakoon. Hänessä sinä voit olla valona
monien varjojen maassa kulkevilla. Siunausta sinun työhösi ja elämääsi!
Hengellistä elämää on monella taholla ja oma paikka löytyi muualta, vaikka kokemukset lestadiolaisuudesta olivat myönteiset.
Yritin herätellä keskustelua samasta aiheesta.
Viimeisin viesti 21.11.
Otsikolla "Hei esikolaiset" (huom. hauska kirjoitusvirhe)
Sain ihan asiallisiakin kommentteja.
Ihmisen pitäisi itse pystyä suojelemaan itseään, mutta lapsen varjeleminen on kaikkein tärkeintä ja ehkäpä vaikeintakin.
Tähän mielestäni liittyy kyllä käärme ja se omenapuu.
P.S. Ei telkkaria
Lasten suojeleminen pahalta maailmalta ei välttämättä aina niin hyvin onnistu kuin vanhemmat toivovat, koska lapset ottavat vaikutteita ja oppivat muualtakin kuin kotoaan. On niitä oheiskasvattajia kuten koulu, ystävä- ja kaveripiiri, tiedotusvälineet ja niin edelleen. Toisaalta olen sitä mieltä, ettei lapsia pidä kaikelta varjellakaan, koska vastoinkäymiset - kohtuullisina annoksina - karaisevat elämää varten kuin avantouinti vilustumisia vastaan.
Siksi niistä on syytä olla melkein kiitollinen. Johon mielentilaan en minäkään tosin ole juuri koskaan yltänyt kuin enintään pitkän aikaa jälkikäteen. Ja silloinkin tavallista filosofisemmassa mielentilassa.
Viittaat tekstissäsi Raamatun syntiinlankeemuskertomukseen, käärmeeseen ja "omenapuuhun".
Eräs ystäväni kertoi opiskeluaikoinaan väitelleensä kokonaisen vappuyön siitä, tarjosiko Eeva Aadamille omenan, appelsiinin vai jonkin muun hedelmän. Perinteisestihän hyvän- ja pahantiedonpuu on kuvattu omenapuuksi.
Mutta toden totta: puu on Raamatun mukaan hedelmäpuu, mutta millainen hedelmäpuu, sitä ei kerrota. Omenasta on helppo haukata, mutta on paljon muitakin hedelmiä, joista on helppo haukata (kuten mielestäni herkullinen persimon -tunnetaan myös sharon- ja kaki-nimisinä).
Tästä raamatunkertomuksesta olen kuullut monenlaisia tulkintoja. Joskus sitä on pidetty näyttönä naisten huonommuudesta miesten rinnalla ja syyllistetty heitä: jos nainen ei olisi ollut niin altis käärmeen houkutuksille Paratiisissa, niin miten hyvin olisivatkaan asiat. Ja vielä miehenkin hän sai - tämä onneton nainen - mukaansa samaan hedelmänsyöntiin. Ja siinä he sitten peittelivät häveliäinä itseään viikunanlehdillä. Mutta tehty mikä tehty. Syöty mikä syöty. (Itse olen taipuvainen symbolisiin tulkintoihin).
Tässä on syntiinlankeemuskertomus, vuoden 1992 käännöksen mukaan:
1 Moos.3:1-8:
1 Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?"
2 Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä.
3 Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'"
4 Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole.
5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."
6 Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
7 Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.
8 Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.
Tärkeitä seikkoja toitkin jo esiin.
Paitsi toivovat, niin vanhemmat, varsinkin miehet, myös usein uskovat johonkin (lasten) ikään asti onnistuneensa tehtävässään joltisestikin.
Vanhemmalla on oma käsityksensä tehtävästään, joka ei välttämättä sitten olekaan kovin objektiivinen näkemys lasten kannalta.
Kotoaan lapset oppivat paljon sellaistakin mitä vanhemmat eivät ole itse koskaan tiedostaneet
kotinsa ilmapiirissä olevankaan. Lapset ovat hyvin tarkka ja rehellinen indigaattori vallitsevasta kodin ilmapiiristä. Kasvatta ei toista voi, ellei itse kasva siinä mukana.
Mitä taas syntiinlankeemukseen tulee, niin tärkeitä siinä on ymmärtää ja uskoa olevansa KOKONAAN syntiinlangennut olento. Nimittäin vain sitä kautta voi löytää myös tarpeen ja tien armahtajan luo. Kristus sovitti "syntimme". Ja sanalla syntimme on hyvin syvälle luotaava hengellinen merkitys.
Jos nimittäin ymmärrämme niin, että vain tietoiset väärät tekomme omaa tuntoamme vastaan olisivat syntiä, niin se on hyvin pinnallinen syntikäsitys.
Tämä pinnallinen syntikäsitys on johtanut monet hyvin totisiksi omanvanhurskauden palvelijoiksi.
Nimittäin uurastamaan saappaat savessa ja lapio kourassa peltotöissä, ja joskus ihan sikopaimenenakin paimentemassa pieniä syntiporsaitaan, jotka juoksentelevat sinne tänne, voimatta kuitenkaan estää niiden liikeitä.
Ihminen uurastaa itsensä ulkoisessa parantelemisessa, muiden silmiin näkyvissä parantelemis- puuhissa ja yrityksissä ahkerana.
Sisällä kuitenkin rehottavat vapaina, kateus viha panetus tuomiohenki katkeruus pelko syyllisyys häpeä omavanhurskaus
ahneus itsekkyys oman voiton pyynti vallanhimo
ilkeys valehtelu etc etc.
Mitä meinaa M.O.T?
en usko, että teet sillä tiedolla mitään, joten unohda koko juttu.