Tämä tarina on tosi:
Sanoin tahdon miehelle, joka oli elämäni rakkaus. Tietämättäni sanoin tahdon lapsettomuudelle liitossamme. Nimittäin, sain häälahjaksi klamydian, kaksi kolme ja kuka tietää kuinka monta. Onnellisesta nuorikosta tuli lapsettomuuden vanki ja väistämätön ero oli tosi asia vuosien saatossa.
Synnytin ihmeen ivf-hoidon avulla uuden avopuolisoni kanssa. Hän oli ja on edelleen mies, jota kuvailisin "luotettava, herkkä, oikeudenmukainen ja 100% isä lapselleen".
Avopuolisoni muutti Amerikkaan työnpuolesta jääden sinne. Minä en sopeutunut Amerikkalaiseen elämäntyyliin ja palasin Suomeen muutamassa kuukaudessa takaisin 1v. ikäisen poikamme kanssa. Ero oli luonnollinen, isä ei halunnut palata, eikä äiti halunnut muuttaa lapsen isän luo. Välimatka lapsen yhteishuollossa oli ja on suuri, mutta se ei estänyt meitä tekemään yhteistyötä lapsemme eduksi!
Poikamme rakastaa isäänsä ja hänen uutta aviopuolisoaan ( aviossa 1½v.) Amerikkalaista äitipuoltaan koko pienellä sydämellään ja olen onnellinen. Samoin täällä Suomessa, poikani rakastaa minua ja nykyistä (5vuotta avioliitossa) miestäni.
Rakkaus on yhteinen päämäärä, kun kyseessä on lapsi!
Tänään 25.11.2005 odottelen Suurimman Rakkauteni yhteydenottoa. Hän on mies...pikkumies, oma poikani 10v. Hän muutti kesällä vuodeksi isän ja hänen todella ihanan vaimon luo asumaan. Koulu sujuu hyvin ja me kaikki rakastamme lasta yli rajojen, joka ei ole saanut koskaan (toivottavasti) traumoja vanhempiensa erosta!
Mielestäni tärkeintä erossa on lapsi ja lapset, joilla on mahtava voimavirta kannattaa meitä vanhempia kestämään heikkoina hetkenä!
Odotan ensi kesää ja Rakkaimpaani! Poikani palaa luokseni ja sylini ikävä poistuu!
Miehiä voi tulla ja mennä, mutta jokainen lapsi on ainutlaatuinen!
Lopuksi tieto, että sairauteni kuva on edelleen lapsettomuus, joten elän nykyisen aviomieheni kanssa tiedossa, etten koskaan, koskaan saa lasta jo ikäni puolesta!
Kiitän lapseni isää, että hän antoi minulle äitiyden rakkauden ja onnen saada lapsi, jota ei edes avoero/avioero voi haavoittaa!
t: äiti 40v. ja Poitsu 10v.
ps. jos haluat saada tarinani sähköpostissa, laita meili!
Isä, äiti, lapsi ja ero. Meidän kaikkien onni
5
987
Vastaukset
- juu juu
huomaa että vaikutteita on Jenkeistä, kun noin kauheasti rakastat kaikkea...
- Toukka
Isä, äiti, lapsi ja ero. Meidän kaikkien onni
Kirjoittanut: Toukka 25.11.2005 klo 19.55
Onko ongelmasi pahakin?
Vihatakko pitäisi, jotta olisit tyytyväinen? Tiedoksi vain, en ole jenkkifani, enkä osaa edes ääntää sanaa pitzaa ymmärrettävästi (TIETO!!)
Tule kuorestasi koppakuoriainen ja anna kaikkien kukkien kukkia. Tarvitset kokemuksia, joihin sisältyy loukatuksi tuleminen, henkinen pahoinpitely yms. "kivat" jutut. Vain siten voit kasvaa ihmiseksi, joka ei uskalla toivoa omaa rakkautta, mutta yrittää antaa tulevalle sukupolvelle mahdollisuuden RAKASTAA ja tulla RAkASTETUKSI!
Hippi Hippi Hei sano äiti made in Finland - ~xena~
Noinhan kirjoittaa iloinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen? Taasko löytyi se kateellinen ilonpilaaja?
- ~xena~
Sehän lapsi on, yhtä paljon äidin kuin isänkin - tai yhtä vähän.
Hienoa, että olette saaneet arkenne toimimaan ja luottamus pelaa puolin ja toisin! Minusta on hyvä, että lapsi tuntee vieraankin kulttuurin jo pienenä, ettei sitten myöhemmin tunne oloaan muukalaiseksi. Näin myös ehkä vältetään mahdollista murkkuiän uhmaa, johon saattaisi kuulua 'karkaaminen' toisen vanhemman luo toiselle puolelle maapalloa.
En halua olla käärme paratiisissa, mutta oletko 100% varma, että lapsesi todellakin palaa syliisi? Minä en (ainakaan vielä) uskaltaisi luottaa exääni niin, että uskaltaisin sallia lasten matkustaa hänen kotimaahansa:( Ehkä jonakin päivänä... Onhan lapsilla oikeus tuntea sekin suku/maa...- me annamme eväät
Oli hienoa lukea juttusi, olen samanikäinen mies ja hyvät suhteet pidän exään pääasiassa lasten takia, vaikka äitinsä hieman joskus oikkuilee edelleen turhaan...?
...lapset auttavat näkemään hyvät puolet ja painottamaan oikeita asioita haasteitakin käsitellessä...vaikka meitä suomimiehiä kohdellaankin eroissa kaltoin...ei nämä asiat murjottamalla parane vaan jatkamalla elämää ja tukemalla toinen toisia...onhan siitä kasvamassa molemmat uudestaan...lasten kautta?
Joka eniten rakastaa ja antaa anteeksi, se voittaa eniten ja saa anteeksi....kaikilta osapuolilta...itseltäänkin?
Tsemiä! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342024Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291082- 69883
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?262770Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65760- 14744
- 83693
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132687Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213679- 26673