Uskovainen, leskeksi jäänyt äitini on nyt sairaalassa ja jo aika heikossa kunnossa. Vuoteellaan hän puhkesi heikoin voimin itkuun ja sopersi, että "En minä teitä koskaan toivonut, Jumalan sanaa minä vain noudatin. En minä koskaan teitä oikeasti rakastanut, se ei ollut koskaan aitoa välittämistä. Antakaa anteeksi. Minä olin niin huono äiti. Yhdessä me kaikki kärsimme."
Ymmärrän kyllä äitini puheita, koska lestadiolaisyhteisön tyttönä hän meni naimisiin heti 18 vuotta täytettyään ja sai lapsia 16 joista 2 kuoli pienenä. Hänen hänen elämä oli yhtä raatamista ja isänikin yritti tienata perheelle edes puolikkaan leivän pöytään. Mitään huvituksia tai palkitsemista he eivät itselleen hyväksyneet.
Äitini on marttyyri. Minä annan anteeksi.
Ymmärrän kyllä äitini puheita, koska lestadiolaisyhteisön tyttönä hän meni naimisiin heti 18 vuotta täytettyään ja sai lapsia 16 joista 2 kuoli pienenä. Hänen hänen elämä oli yhtä raatamista ja isänikin yritti tienata perheelle edes puolikkaan leivän pöytään. Mitään huvituksia tai palkitsemista he eivät itselleen hyväksyneet.
Äitini on marttyyri. Minä annan anteeksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyi helvetti mitä ihmisiä maa päällään kantaa!
Ja sinä taas olet se sama sairas tyyppi joka aina kirjoittelee noita lestadiolais-juttujaan... kannattaisiko hakea apua?
Kyllä se lestadiolaisuus on vähän muuta kuin pelkkää lasten tekoa ja ankeutta ja tuskaa ja kurjuutta ja "kaikesta paitsi" -jäämistä!
ei kai kukaan ihan oikeasti halua noin monta lasta.sehän on ihan selvää sanomattakin.
Niin kyllä minä tunnen paikkakunnallamme yhden lestaadiolaisperheen ja lapsia on siunaantunut yli 10 (en kerro tarkkaa lukumäärää!)
Kaikki ovat haluttuja ja toivottuja lapsia,ja kun siellä välillä käyn niin tunnelma on todella rauhallinen ja rakastava!
Ei "tämänpäivän perheiden kiireitä" vaikka tekemistä heilläkin on mutta turhuus on poissa.
Itselläkin on pari lasta ja hekin tykkäävät ko.perheestä.
Todella sydämmellisiä koko perhe...
(Itse emme ole lestaadiolaisia,vaikka olemmekin tekemisissä...joskus enemmän ja vähemmän!)
Itse äitinä koen vähän väliä, että olen huono äiti enkä rakasta tarpeeksi. Mutta silti tiedän, etten enempää voi ketää rakastaa kuin lapsiani.
Äitisi sitä ikäluokkaa, että pitänyt tehdä kovasti töitä, hoitaa koti ja lapset.
Takuulla hän vain itse piti itseään huonona ja ikävää, ettei kukaan hänelle voinut sanoa, että hän on ollut maailman paras äiti.
Vai oliko niin, ettei teidän mielestänne ollut? Jos ette huomannut hänessä mitää "outoa" niin takuulla rakasti teitä kaikkia.
Se, että ei rakasta, näkyy. Teitä ei ruokita, ei pueta, ei oteta mihinkään mukaan...