Estradilla: Anna Eriksson

Anna pisti parastaan myös Jyväskylässä viikko sitten Paviljongissa. Olen ollut viimeksi kuuntelemassa Anna Erikssonia samassa paikassa eli Jyväskylän Paviljongissa viisi vuotta sitten keväällä 2000. Tuolloinen konsertti oli varsin vaisu ja ihmisiä vaivautunut paikalle noin sata -nyt siihen yksi nolla lisää, niin päästään niihin lukemiin minkä verran viime perjantaina oli tullut porukkaa samaan paikkaan. Täytyy sanoa, että olin TODELLA POSITIIVISESTI yllättynyt siitä, miten Anna Eriksson on kehittynyt laulajana. Hänen esiintymisensä on edelleen varsin vähäeleistä ja paikallaan seisomista tai istumista. Koko kaksituntiseen ei sisältynyt minkäänlaista sellaista show-meininkiä, kuin esim. Laura Voutilaisella. Show-meiningin puuttuminen kompensoitui kuitenkin sillä, että Annan upea ääni kantoi aivan mielettömän hyvin koko konsertin läpi. Toisekseen, Anna näyttää todella keskittyvän laulunsa tulkintaan ja pystyy näin koskettamaan kuulijaansa syvältä. Jo konsertin avaus oli tosi vaikuttava: lavan eteen vedetyn huntuverhon takaa näkyi vain Annan silhuetti ja konsertti alkoi hitillä "Ei se mennyt niin", jonka kertosäkeen kohdalla verho lensi pois tieltä paljastaen korsettiasuun sonnustautuneen laulajattaren. Konsertissa kuultiin tietysti monta muutakin laulua Annan uudelta levyltä: mm. "Lintu" (dramaattinen esitys, johon liittyi myös aivan mielettömän hieno valoshow), "Aiemmin", "Eiliseen", "Jos", "Sitäkö tää on", "Leikin loppu" (aivan hillitön biisi) jne. Monikaan laulu ei ollut minua levyltä kuulunut vielä puhutellut, mutta nyt huomasi, että monella laululla oli sanoma: enkä muista milloin olen kuullut viimeksi jotain niin kaunista ja koskettavaa kuin läheisen ihmisen menettämisestä kertovassa laulussa "Kesällä kerran", jossa lauletaan että "ovat linnut luomensa sulkeneet". Se, mikä tässä konsertissa oli vaikuttavinta, niin lauluja ja niiden sanomaa todella keskittyi kuuntelemaan ja Annalla oli taito hallita yleisöä, pitää otteessaan.

Aiemmasta tuotannosta kuultiin mm. "Juliet ja Joonatan" - eli Annan mukaan laulu josta kaikki oikeastaan alkoi. Sitten tietysti "Kaikista kasvoista" - sekä uudenlaiset sovitukset lauluista "Kesä yhdessä" ja "Ilta yöhön kuljettaa". Aplodien perusteella illan todellisinen herkkuhetki oli kuitenkin "Oot voimani mun", joka oli siis aivan mielettömän vahva esitys. Aplodeista ja vislauksista ei ollut tulla loppua tuon biisin jälkeen. Encorena kuultiin iki-ihana "Et itkeä saa Argentina", joka oli Annan levyttämän diskoversion sijaan sovitettu nyt vain tyyliin "Anna ja mies flyygelin äärellä". Ja tämä oli tosi koskettava tulkinta jonka Anna tulkitsi hyvin omannäköisellään tavalla. Toinen encore oli "Seurataan johtajaa" ja kun Anna kolmannen kerran taputettiin takaisin lavalle, niin oli itsestäänselvää että ei hän olisi tuolta poistunutkaan, sillä "Kun katsoit minuun" oli vielä laulamatta.

Kiva päästä uudelleen tuon konsertin tunnelmiin huomisen Estradilla-sarjan myötä!

Onhan Annalla ihan hieno ääni ,silloin kun hän malttaisi laulaa silleen kauniisti. Sen laulu tuppaa vaan kuulostamaan enemmän tai vähemmän huutamiselta. Tulee mieleen, että ihan kuin se olis vihainen aina laulaessaan.
Eli enemmän semmosia herkkiä ja hempeitä lauluja myös Annalle. Nyt sen kaikki biisit kuulostaa sellasilta samanlaisilta.

Kyllähän tuo Anna Eriksson vaikutti olevan ihan hyvässä vedossa Tampereella. Samalla kuuli useamman kappaleen siltä uudelta levyltä "Sinusta sinuun". Pitänee käydä maanantaina vaikka Anttilan levyosastolla.

Ylen ansiosta on nyt sitten samalla VHS:llä nauhoitettuna sekä Raumanmeren juhannus 2004 että Tampereen 2005 esitykset!